tiistai 28. elokuuta 2012

Avaruuden ihmeet




Stowell & Allen
2009 suom. 2011
99 s./Gummerus


Mitä tähtitiede on? Missä tähtitieteilijät työskentelevät? Missä on ulkoavaruus? Onko Marsissa elämää? Mikä pitää maailmankaikkeuden kasassa? Millaista on nykyinen avaruusmatkailu? Minkä muotoinen on maailmankaikkeus? Näihin ja kymmeniin muihin kinkkisiin kysymyksiin vastaa lasten tietokirja Avaruuden ihmeet.

Värikkäästi ja oivaltavasti kuvitettu teos on hivellyt ainakin minun näköhermojani ilmestymisestään lähtien. Kirja sisältää paljon oikeita valokuvia, mutta kansikuvassakin näkyvät piirretyt pikku-ukot ovat aika symppiksiä. En voi juurikaan kehuskella olevani avaruusnörtti, joten kirjallinen sisältö tuotti ihanan monia ahaa-elämyksiä. Jaksan esimerkiksi aina kummastella sitä, miten meille näkyvän tähden valo voi oikeasti olla jo kaukaista menneisyyttä, että kyseistä tähteä ei välttämättä ole enää ollut miljooniin vuosiin.  

Kirja on jaettu 8 kappaleeseen, joista eniten mieleeni jäivät Elämää avaruudessa, jossa perehdytään astronauttien elämään ja työskentelyolosuhteisiin avaruudessa sekä Maailmankaikkeuden tarina, jossa kerrotaan miten kaikki alkoi ja mitä ehkä tapahtuu, kun kaikki loppuu. Äärettömän mielenkiintoisia juttuja lyhyesti ja ytimekkäästi esitettynä! Kirjassa edetään loogisesti aihe kerrallaan, niin että kokonaisuus on helppo hahmottaa, mutta lisäksi sivulla vilisee paljon hauskoja nippelitietolokeroita.

Harmittaa, että olen lukijana sellainen kaiken heti unohtava. Avaruusaihetta on jo peruskoulussakin sivuttu useaan otteeseen, mutta tieto ei yksinkertaisesti jää päähäni samalla tavalla kuin monella muulla - ei vaikka kokisin aiheenkin mielenkiintoiseksi. Olen joka tapauksessa unohtanut jo suurimman osan tiedoista, jotka hämmästyttivät minua kirjan edetessä. Minulta on esimerkiksi mennyt täysin ohi se tieto, että Pluto ei nykyään olekaan enää planeetta vaan kääpiöplaneetta. Ja monet avaruusaiheiset toimintaelokuvat nähneenä pysähdyin ihmettelemään sitä faktaa, että avaruudessa ei ääntä kuulu, kun ei ole ilmaa, joka ääntä kuljettaisi, mutta niin se vain aina räjähtelee kovasti noissa toimintaelokuvissa:) Ja virtsakin kierrätetään avaruusasemalla juomavedeksi! Kaikenlaista ja vielä paljon muuta!

Suosittelen kyllä kovasti teosta avaruusaiheiseen tiedonnälkään, tätä on varmasti lapsen hauska tutkia yhdessä aikuisen kanssa ja suunnata sitten vaikka ulos tiirailemaan tähtiä kaukoputken avulla.

Osallistun kirjalla Kosmoksen lumoa ja tähtisumua -haasteeseen. Ei taida kestää kauan ennen kuin tartun taas haasteen tiimoilta uuteen avaruusaiheiseen kirjaan:)

7 kommenttia:

  1. Huippukirja! Alkoi saman tien kiinnostaa minuakin, ihan ilman lapsilukuseuraakin ;) Avaruus ja maailmankaikkeus on niin ihmeellisiä asioita, ettei niitä vaan VOI lopullisesti käsittää. Ja se pitää ainakin meikäläisen mielenkiinnon ikuisesti yllä.

    Kiva kun osallistut haasteeseen, minuakin houkuttaisi taas joku avaruusjuttu...... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli hyvä pehmeä lasku avaruusaiheeseen, seuraavaksi uskallan tarttua Kvanttivaras-kirjaan, ja sitten ehkä palaan taas johonkin tietokirjaan:) Isä on jo luvannut katsoa tähtiä meijän kanssa, kun tulee pimeämmät illat, annettiin sille joskus kaukoputkisetti joululahjaksi tyyliin 20 vuotta sitten, voisi kaivaa sen taas hyvällä verukkeella esiin.

      Poista
  2. Minkä ikäiselle suosittelisit? Menisikö eskarilaiselle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm. Kyllä mä sanoisin, että jos eskarilaista lahjoisi tällä kirjalla, niin lahjan saajan kannattaisi olla jo valmiiksi kiinnostunut avaruudesta ja joko osata lukea itse sujuvasti tai omata vanhemmat, jotka tykkää lukea ja selostaa näitä juttuja. Sitten on olemassa yksi luukkukirja Avaruudesta, joka on mun mielestä tosi kiva, ehkä himpun verran yksinkertaisempi, tosi runsaasti kuvitettu hauskoin piirroskuvin, ja sit on tosiaan miljoona pientä luukkua, jossa on kaikkea hauskaa. Pitäähän siinäkin tosin osata lukea/vanhempien ehkä jelpata, mutta kuvitus on ehkä vielä mukaansa tempaavampi kuin tässä kirjassa. Molempia pitäisi löytyä ainakin Suomalaisen hyllystä.

      Poista
  3. Moro, mie sain Sysipimeän luettua. Kiinnostaisi tietää, onko esikoinen yhtä hyvä, se kun jäi -yllättäen- välistä. Mulla on aina ihan omanlaiset nää lukujärjestykset ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, huomasinkin, että sulla oli tullut arvostelua kirjasta. Itse en ole siihen vielä päässyt tarttumaan - siis tuntuu että näitä lukemattomia kirjoja sen kun pukkaa ovista ja ikkunoista! - joten en uskaltanut vielä arviotasi vilkuilla. Ensimmäinen osa oli kyllä hyvä, varsinkin kun kotimaista yleensä olen tottunut karttamaan, niin se kertoo jo jotain, että olen ylipäätänsä lukemassa toisen osan kotimaiselta jännärikirjoittajalta;)

      Poista
  4. Sinulle on tunnustus täällä:
    http://leppislamppu.blogspot.fi/2012/08/sydamellinen-tunnustus.html

    VastaaPoista