Susan Hill
1983
200 s./Vintage Books
Kartanolliset seikkailuni jatkuvat Englannin keskiosista kohti itää ja rannikkoseutua, jossa keskellä laajoja suoalueita on pieni Crythin Gifford -niminen kylä, jonne epäonninen nuori uraansa lakimiehenä aloitteleva päähenkilömme joutuu yllättäen matkustamaan. Susan Hillin moderni klassikko on ollut lukulistallani niin monta vuotta, etten enää muista kuka sitä alunperin minulle suositteli. Nimi on kuitenkin kiehtonut vuodesta toiseen - tarinasta en tiennyt mitään ennen kuin aloitin sen. Luettuani vuosi pari sitten Collinsin Valkopukuisen naisen, ajattelin että tämä Mustapukuinen nainen olisi sille jonkinlainen sisarteos, mutta ei se ollut. Ja sepä ei haittaa lainkaan, sillä tunnelma kirjassa oli mielestäni jopa ainutlaatuisen hyytävä.
Arthur Kippsiä pyydetään lähtemään pienelle työmatkalle idän suoalueelle hoitamaan edesmenneen Alice Drablowin paperityöt. Saavutettuaan määränpäänsä Kipps huomaa, etteivät paikalliset halua auttaa nuorta lakimiestä millään tavalla. Kylällä liikkuu lukemattomia huhuja ja tarinoita täysin eristäytyneenä eläneestä rouva Drablowsta, jonka tiluksille kukaan ei vapaaehtoisesti suostu menemään. Kippsin ei auta muu kuin lähestyä yksin tuulenpiiskaamaa Eel Marsh Housea. Jo ensimmäisen vierailun aikana on selvää, että kyläläisten huhuissa on perää, sillä miehen tutustuessa rakennuksen pihalta löytyvään vanhaan hautausmaahan hän kohtaa mustapukuisen naisen, saman jonka hän oli nähnyt rouva Drablown hautajaisissa. Nainen katoaa salaperäisesti ennen kuin Kipps ehtii puhutella tätä, mutta mies ehtii kuitenkin nähdä naisen surusta ja raivosta vääristyneet hirvittävät kasvot. Tässä vaiheessa Arthur Kippsin olisi oman tulevaisuutensa kannalta ollut järkevämpää lähteä Eel Marsh Housesta palaamatta sinne koskaan, mutta nuoren miehen työmoraali ei valitettavasti antanut periksi, vaan hän jatkoi rakennukseen tutustumista.
Siinä vaiheessa kun pakottaa nukkuvan miehensä hampaidenpesuseuraksi läpi pimeän asunnon, voi olla varma siitä, että on lukenut liian jännittävän kertomuksen. Minulla on vilkas mielikuvitus enkä ikinä ikinä voisi kuvitellakaan lukevani tämäntyyppistä kirjaa esimerkiksi mökillä, oma kotikaan ei nimittäin tuntunut kovin turvalliselta paikalta Mustapukuisen naisen tarinan luettuani. Mikäs sen mukavampaa, yleensä olen pelännyt kohtaavani Twin Peaksin Bobin katseen hänen kyyristellessä sohvan takana, jos käännän liian nopeasti pääni. Nyt vilkuilen peilejä levottomasti peläten näkeväni vilaukselta mustapukuisen naisen. Elämä voi olla aika jännittävää välillä, vaikka lukisikin vain kirjoja;)
Pääsin siis hyvin kirjan tunnelmaan, vaikka englanniksi lukeminen vaati aluksi totuttelua. Varsinkin alussa minua häiritsi todella paljon se, että en tiennyt mitä aikakautta kirjassa kuvataan. Kieli oli selvästi vanhahtavaa, vaikka kirja on kirjoitettu 1980-luvulla, mutta toisaalta tarinan Lontoo-hetkissä vilahtelivat taksit. Lopulta päädyin mielessäni jonnekin 1900-luvun alkuun ja pääsin rauhassa seuraamaan tarinaa, joka pikkuhiljaa vei kohti Eel Marsh Housea. Kyseessä ei ehkä ole ihan Pemberleyn veroinen kartano, mutta selkeästi keskivertoa omakotitaloa suurempi rakennus, joten se kelpaa hyvin kartanokierrokselle mukaan. Osallistun kirjalla myös Kiinteistöhaasteeseen, jossa edelleen jatkan huvilan tavoittelua. Kirjan rakennus on ehdottomasti paikka, jossa en haluaisi yhtäkään yötä viettää ja hermot riekaleina jo seurasin nuori herra Kippsin unettomia öitä talossa erilaisten äänien päästessä valloilleen.
Huomasin muuten, että kirjasta on tehty elokuvaversiokin viime vuonna, jossa on Daniel "Harry Potter" Radcliffe pääosassa. Elokuva täytyy ehdottomasti katsastaa!
Naiskirjailijoiden 100 kirjaa
Kiinteistöhaaste
