Ihmeellisten asioiden museo

Alice Hoffman
2014 suom. 2015
440 s./Gummerus

Coralie kaipaa vapauteen, pois isänsä tiukan valvonnan alta. Päivisin Coralie on kuin kuka tahansa nuori nainen, mutta iltaisin hän ui tunteja jäätävässä Hudsonjoessa pystyäkseen suoriutumaan roolistaan vedenneitona isänsä museossa. Eddie puolestaan on hylännyt niin isänsä kuin uskontonsa ja harjoittaa valokuvaajan ammattia yrittäen parhaansa mukaan unohtaa menneisyytensä haamut. Coralien ja Eddien tarinoiden taustalla on 1900-luvun alun maaginen New York, alati muutoksen kourissa oleva suurkaupunki, jonne mahtuu jos jonkinlaista kulkijaa ja elämäntarinaa.

Hoffman on kiilannut suosikikseni jo kirjalla Punainen puutarha eikä Aavikon tyttäretkään hullumpi ollut. Olinkin siis jo valmistautunut mieluisaan lukukokemukseen. Historian havinaa, mielikuvitusta kutkuttavia ihmeellisiä asioita täynnä oleva museo ja ylipäätään elämää, joka on hyvin kaukana omasta arjestani. Ja kirsikkana kakussa: New York.

Niin, onhan tarinassa toki mukana rakkaustarina (jos toinenkin), mutta niiden perään en juurikaan ole ja tälläkin kertaa keskityin muihin teemoihin. Toisaalta tarinat nivoutuvat yhteen (ja lähtevät sivupoluille) juuri rakkauden takia, mutta perinteisen rakkauden lisäksi on kyse isistä ja pojista, uskonveljistä ja -siskoista, ihmisten ja eläinten välisestä uskollisuudesta, opettajista ja oppilaista sekä ihmisten löytämästä tasapainosta suhteessa luontoon.

Eniten nautin ensiaskeliaan suurkaupunkina ottavan New Yorkin kuvailusta, ja ylipäätään kaupungin historiasta. Tarinaan oli ilokseni sisällytetty hyvinkin laajasti niin Manhattanin kuin Brooklyninkin eri alueita. Ihmeellisten asioiden museo onkin ehdottomasti kirja, jossa kaupunki on yksi päähenkilöistä.

Kaiken kaikkiaan oikein mukava lukukokemus, mukaansa toiseen aikaan tempaava lukuromaani, jonka parissa viihtyy mainiosti.

Aavikon kyyhkyset







Alice Hoffman
2011 suom. 2014
619 s./Gummerus

Vuosina 70-73 neljän juutalaisen naisen tiet risteävät Masadan linnoituksessa, jonne jokainen heistä on päätynyt hakiessaan turvaa aavikon karuista oloista. Naisilla on omat salaisuutensa ja kipupisteensä ja yhdessä he yrittävät unohtaa menneisyyden tuskat ja keskittyä tulevaisuuteen. Jael on isänsä hyljeksimä nuori nainen, joka rakastui väärään mieheen. Revka joutui todistamaan tyttärensä väkivaltaista kuolemaa ja yrittää nyt pitää perhettään koossa näinä epätoivoisina aikoina. Sira on pelätty noita, joka tuntee niin magian kuin lääketieteenkin salat, mutta ei saa itselleen rakastamaansa miestä. Aziza on Siran tytär, joka on päättänyt kohdata tulevaisuutensa poikana, soturina.

Alice Hoffman kirjoitti romaanin, jossa historialliset tapahtumat nähdään naisten näkökulmasta. Kirjailijan edellinen teos Punainen puutarha on yksi suosikeistani, joten odotukset kasvoivat tietenkin suuriksi tätä uusinta tarinaa kohtaan. Eeppinen tarina ei kuitenkaan ihan lunastanut odotuksiani, mutta loppua kohti huomasin kiintyväni henkilöhahmoihin enemmän ja enemmän. Toivoin, että tarina olisi herättänyt samanlaisia tuntemuksia kuin esimerkiksi Hiljaisuuden tuolla puolen, mutta valitettavan usein löysin itseni pyörittelemästä silmiäni lähes harlekiinimaisten kohtausten keskellä.

Lopulta tarina (tai oma asenne) parani, sillä huomasin todella kiinnostuvani tarinan naisista. Toisaalta naisten kohtalot eivät kuitenkaan jääneet kummittelemaan mieleen tarinan päätyttyä... Ajankuvauksesta en sano poikkipuolista sanaa. Luin suurella mielenkiinnolla antiikin ajan arjesta ja juutalaisten sisukkaasta kamppailusta roomalaisia vastaan. En ole juuri lukenut tarinoita tuolta ajalta, mutta oletan, että kirjailija on tehnyt taustatyönsä hyvin.

Kustantaja esittelee kirjan täällä. Gummerus suosittelee kirjaa naiskohtaloiden, historiallisten romaanien ja suomennetun kaunokirjallisuuden ystäville. Sanon, että mikäs siinä! Kirja on paksusta ulkomuodostaan huolimatta helposti lähestyttävä ja nopealukuinen ja se harlekiinimaisuuskin saattaa olla vain minun korvien välissä!

Kirjallinen maailmanvalloitus - Israel

Punainen puutarha




Alice Hoffman
2011 suom. 2012
292 s./Gummerus

Blackwellin kyläpahanen Massachusettsissa saa alkunsa, kun pieni uudisasukkaiden joukko saapuu tuolle kohtaa Amerikkaa vuonna 1750 ja päättää rakentaa kotinsa keskelle mustakarhujen maita. Pikkuhiljaa ihmisiä saapuu enemmänkin jäädäkseen, ja kylä sen kun kasvaa. Sukupolvet vaihtuvat ja joidenkin jäädessä auttamattomasti unholaan toisten tarinat jäävät asukkaiden mieleen vuosisatojen ajaksi. Punainen puutarha on kokoelma tarinoita, joissa puheenvuoron saavat ne, joiden elämä ja teot ovat muovanneet monien muidenkin kohtalon.

Punainen puutarha tarjosi minulle unohtumattoman lukukokemuksen, sen sisällään pitämät tarinat ovat kuin otteita aikuisten tyttökirjoista. Rakastan L.M. Montgomeryn tuotantoa, hänen tarinoidensa parissa saan palata ajassa taaksepäin viehättäviin pikkukyliin, joita asuttavat mielenkiintoisen ihmiset. Vaikka hänen päähenkilönsä ovatkin kuin vanhoja rakkaita ystäviä, nautin suunnattomasti myös niistä pienistä kertomuksista, joita hänen kirjoissaan vilisee runsain mitoin. Juuri sellaisia tarinoita Hoffmanin uutuuskin on mielestäni pullollaan. Blackwellin perustajajäsenet saapuivat kylän alueelle jo 1700-luvun puolivälissä, ja vuosien saatossa heidän jälkeläisensä saavat kokea vuorollaan koko elämän kirjon suurine onnentunteineen ja valtavine pettymyksineen.

Punainen puutarha kädessäni tunsin olevani kotona. Tarvitsen aina välillä tarinoita, jotka ovat vähän vinksahtaneita, ja joista ei oikein osaa sanoa, kuinka paljon kertoja on ehkä pistellyt omiaan. Sellaisia pitää hyvien tarinoiden olla. Kaiken kaikkiaan kyseessä on niin ihastuttava kirja, että haluaisin pitää sen kokonaan itselläni enkä jakaa lukukokemuksen herättämiä tunnelmia kenenkään kanssa. Se on tosirakkautta se.

Osallistun kirjalla So American -haasteeseen ja valloitan toistamiseen Massachusettsin.