Hiljaisuuden tuolla puolen

André Brink
2002 suom. 2003
332 s./WSOY
Kirjablogeissa innolla vastaanotettu haaste Ota riski ja rakastu ilahdutti minua toistamiseen Mainoskatko-blogista tutun Elegian toimesta. Hän suositteli minulle yhtä suosikkikirjailijoistaan, ja nyt kiitänkin häntä, minätyttö nimittäin huomasin rakastuneeni.

Hanna X on nimi, joka tulee vastaan monissa historiallisissa dokumenteissa, joihin on koottu 1900-luvun alkupuolella Saksan Lounais-Afrikkaan matkanneiden naisten vaiheita. Naisia kaivattiin vaimoiksi siirtolaismiehille, ja koska Hannan elämä oli toistaiseksi ollut vain yhtä pettymysten kärsimysnäytelmää, ei mikään pidätellyt häntä enää kotimaassaan. Hannan olisi jo toivonut saavansa kaiken mitä hän Afrikalta odotti - palmuja ja vapautta olla oma itsensä, mutta valitettavasti kaikki meni vain huonompaan suuntaan. Kun vihdoin se kaikkein pahin on tapahtunut, kun mitään ei enää tarvitse pelätä, on aika lähteä kostamaan. Eikä Hanna kosta vain itsensä puolesta vaan kaikkien sorrettujen naisten puolesta.

Kaiken voisi tiivistää näihin sanoihin: Mikä hieno kirja! Mikä hieno tarina! Aloitin kirjan lukemisen nuhanenänä enkä heti oikein saanut tarinasta kiinni. Takakansitekstissä kirjan kuvaillaan olevan runollinen seikkailuromaani, joka onkin varsin osuva määritelmä. Tuo tietynlainen runomaisuus vaikeutti vauhtiin pääsemistä, mutta kun kirjailijan kirjoitustyyli tuli tutummaksi, eteneminen tarinan kanssa helpottui. Hannan elämänvaiheista en tohdi sanoa juuri mitään, jokaisen on hyvä selvittää ne itse lukemalla hänen tarinansa, mutta sanotaan niin, että kaikki hänen kokemansa vääryydet saivat ainakin minut makustelemaan hänen elämäänsä muutama kappale kerrallaan. Tarina ei saanut minua vetistelemään, vaikka Hannan elämä on yksinkertaisesti kurjaakin kurjempi. Hannan oma asenne on pysyä vahvana, joten lukijanakaan ei halua heittäytyä voivottelevaksi ja heikoksi naiseksi. Jos kyyneleitä en vuodattanut, niin raivosta kyllä kihisin, ahdistuksesta haukoin henkeä ja hampaitani kiristelin inhosta. Ja silti olo on kirjan luettuani jollain kummalla tavalla toiveikas - en kyllä tajua miksi.

Osallistun kirjalla Kirjalliseen maailmanvalloitukseen ja ruksin yli Namibian, jonka alueelle kirjan tapahtumat sijoittuvat. Kirjailija itse on Etelä-Afrikasta, mutta uskoisin E-A:kan olevan helpommin valloitettavissa suomenkielisillä kirjoilla kuin Namibian, joten tällä kertaa näin.

Kuten sanottu, Hiljaisuuden tuolla puolen oli äärimmäisen hieno lukukokemus, ja haluankin jatkaa haasteen parissa vielä niin, että levitän kirjailijan ja kirjan ilosanomaa eteenpäin haastamalla kaimani Uppoa hetkeen -blogista lukemaan Hannan tarinan. Toivottavasti Sonja uskaltautuu ottamaan haasteen vastaan!