Sue Monk Kidd
2002
302 s.
Kyseinen kirja on ollut minulla lainassa pienen ikuisuuden. Päätin jo hyvissä ajoin viime vuoden puolella, että tämä tulee olemaan vuoden 2012 ensimmäinen kirja, jotta saan sen luovutettua takaisin oikealle omistajalle. En koe, että odotukset olisivat kasvaneet suhteettoman suuriksi antamalla lukukokemuksen odotuttaa itseään. Odotin toki keskivertoa parempaa ja mieleenpainuvaa tarinaa ja petyin sitten ehkä loppujen lopuksi vähän. Toisaalta pettymys ei ole niin suuri, että sitä tekisi mieli voivotella loputtomiin, huomasin vain jo alkuvaiheessa tarinaa, että se ei taida temmata minua mukaansa.
Neljätoistavuotias Lily asuu Sylvan pikkukaupungissa isänsä kanssa, joka on vaimonsa kuoleman jälkeen kohdellut tytärtään kylmäkiskoisen välinpitämättömästi. Lilyn elämästä on aina tuntunut puuttuvan jotain äidin poissaolon takia. Tilanne saa uuden käänteen, kun Lily huomaa olevansa pakomatkalla heidän tummaihoisen taloudenhoitajansa Rosaleen kanssa. Tie vie heidät kohti vaalenpunaista taloa, jota asuttavat kolme sisarusta, jotka tietävät elämästä yhtä jos toistakin. Heidän luonaan Lily oppii paljon niin mehiläisistä kuin omasta äitisuhteestaankin.
Tarina on hieno siinä missä moni muukin tarina, ja nuori Lily ei ärsytä niin paljon kuin voisi pahimmassa tapauksessa ärsyttää. Tarina etenee mukavaan tahtiin eikä paikoillaan junnaamista juuri tapahdu. Mehiläisiä kasvattavat sisarukset ovat juuri niin sydämellisiä ja empaattisia kamalia kokeneille pakolaisille kuin toivoa saattaa. Silti en rakastunut päätä pahkaa tähän kirjaan. Olo on itse asiassa ärsyttävän neutraali, enkä usko kantavani tarinaa mukanani kovinkaan pitkään.
Näissä englanninkielisissä kirjoissa on kyllä vaikka mitä lisämateriaalia itse tarinan lisäksi. Minun versiossani on kirjailijan haastattelu ja vinkkejä siihen, miten esim. lukupiiriläiset voivat herätellä keskustelua kirjasta. Mahtavaa! Nyt ihan harmittelen sitä, ettei ollut kenenkään kanssa kimppalukua tästä kirjasta, olisi ollut mielenkiintoista päästä keskustelemaan kirjan tapahtumista ja henkilöhahmoista. Pysähdyin itsekin miettimään tarinaa kysymysten avulla ja lukukokemus ikäänkuin parani sen myötä.
Kirjan lukemisessa meni tosiaan hurjat 13 päivää. En muista milloin olisin lukenut yhtä kirjaa niin kauan, ottaen huomioon että kirjassa on kuitenkin vain 300 sivua. Englanniksi lukeminen toki kestää kauemmin kuin omalla äidinkielellä, mutta silti. Olen aloittanut kuntoiluun liittyvän projektin, johon on tarkoitus panostaa tänä vuonna kunnolla ja sen takia lukemisenkin on otettava hieman takapakkia. Tätä menoa lukisin kuitenkin vain noin 26 kirjaa vuoden aikana, ja se on kyllä liian vähän, joten kultaista keskitietä etsimään!:)
Otan tästä vuodesta alkaen osaa Kirjalliseen maailmanvalloitukseen, ja vaikka pyrinkin etenemään melko järjestelmällisesti aloittaen Pohjois-Euroopan maista, valloitan tällä kirjalla Yhdysvallat, kun tilaisuus mukavasti yllätti.
PS. Tervetuloa uusille lukijoilleni, ilahdutitte kaikki päivääni klikkautumalla vakilukijoikseni. Kiitos!
