Se sitä ja se tätä...

Hurraa! Sain vihdoin valmiiksi pilvimuodostelman kaikista blogin aikana lukemistani kirjailijoista. Voin sanoa, että on se melko rankkaa käydä jokainen arvostelu läpi ja lisätä kirjailija tunnisteeseen. Seuraavaksi sainkin yllättyä näkymästä: minä se en näköjään juurikaan palaa saman kirjailijan helmoihin, vaan nappaan mukaani luultavammin jonkun uuden tuttavuuden.

Blogini olemassaolon aikana lukemaltani kirjailijajoukolta vain 10 prosentilta kirjailijoista olen lukenut useamman teoksen (eli yleensä kaksi teosta). Kolmea neljää teosta olen lukenut vain 0,02 prosentilta kirjailijoista! Tässä ei kuitenkaan ole ihan koko totuus vaan 13 prosentilta kirjailijoista, jotka olen esitellyt teoksineen blogissani, olen lukenut elämäni aikana heidän tuotannostaan enemmän kuin yhden kirjan. Joka tapauksessa 10-13 prosenttia tuntuu hirveän vähältä. Olisikohan tässä taustalla ammatinvalintakysymys, että kirjakaupan myyjänä sitä hakeutuu aina uusien tuttavuuksien pariin, jotta oma tietämys laajenisi ja aina löytää niin paljon mielenkiintoisia kirjoja, ettei esim. sarjan ensimmäisen osan luettuaan tule palattua muihin osiin, vaikka sarjan aloitus olisikin ollut lupaava?

Syksyn uutuuksista ensimmäiset ovat jo ilmestyneet, ja vaikka kirjalistoja selatessaan hengästyttävän moni kirja tuntui kiinnostavalta, tein silti erittäin maltillisen listan siitä, mitä Sonja luultavasti tänä syksynä lukee. Ajattelin kymmentä kirjaa listalleni, mutta kun asetin itselleni noinkin tiukan seulan, en keksinytkään kuin muutaman hassun kirjan, johon varmasti tartun. Hämmentävää kyllä, kyseinen joukko muodostuu pelkästään jännityspuolen kirjallisuudesta: Läckbergin, Preston & Childin, Pekka Hiltusen, Åsa Larssonin ja mahdollisesti Lars Keplerin uusimmat houkuttelevat tällä hetkellä eniten. Taitaa olla niin, että kaunokirjallisuuden bongaan sitten mieluummin kirjan näkemällä ja takakansitekstiä makustellen. Tälläkään hetkellä en oikein tiedä, mitä haluaisin lukea, ja kaunokirjallisuuden suhteen fiilis on aina niin tärkeä, että sen mukaan pitää elää... Jännityskirjallisuus sitten taas tuntuu sopivan tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Kirjamaratonin suoritettuani aikaisemmin kesällä olen jäänyt kaipaamaan lisää haastetta kirjalliseen elämääni. Näin ollen olenkin hieman mietiskellyt ideaa mahdollisesta lastenkirjallisuuden puolimaratonista. Haluaisin ennen joulusesongin alkamista tutustua mahdollisimman moneen lastenkirjaan, jotta voisin entistä paremmin löytää asiakkaalle juuri sen oikean kirjan. Haluaisin tuntea enemmän kotimaisen lastenkirjallisuuden kenttää, sillä moni asiakas haluaa tukea nimenomaan kotimaisia kirjailijoita. Aika on tietenkin rajallinen, niin kuin aina elämässä, ja nyt pähkäilenkin kovasti, että miten ideani toteutan. Haluaisin nimittäin tutustua paremmin isoihin hitteihin kuten Risto Räppääjään ja Ellaan, mutta haluaisin ehdottomasti lukea myös niitä vähemmän mainostilaa saavia kirjoja ja löytää yllättäviä helmiä. Puolimaratonista puhun siinä mielessä, että ei tarvisisi ihan eväitä tehdä valmiiksi, vaan voisin omaan tahtiin lueskella, ja jos siltä tuntuu, käydä vaikka ulkona happihyppelyllä. Mutta toisaalta haluaisin kuitenkin keskittyä mahdollisimman hyvin 24 tunnin ajan pelkästään lukemiseen. Hmm...

Tässä vaiheessa vuotta tein myös 10 kirjan must-read-luettelon lompakossa pidettäväksi. Olen jo kuukausia ajatellut lukevani yhden jos toisenkin kirjan, mutten ikinä muista niitä kirjastossa ollessani. Jos vain lukufiilikset osuvat yksiin näiden kirjojen kanssa, niin kannan ne ehdottomasti seuraavilla reissuilla kotiin. 
- Garpin maailma, koska edellisen Irvingin lukemisesta on liian kauan.  
- Kvanttivaras, koska Suketuksen blogissa starttasi haaste avaruusjuttuihin liittyen, ja haluaisin korkata kyseisen haasteen asap.
- Muumipeikko ja pyrstötähti, koska kaipaan usein syksyisin muumeja elämääni. 
- Tiikeriäidin taistelulaulu, koska välillä niitä kiinnostavia kirjoja kannattaa alkaa lukemaan eikä säästellä niitä ikuisuuksia.
- Katkera manalan kannu, koska Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahdista puuttuu vielä täysin  tietokirjaosuus.
- Yövartio, koska viime vuonna lukemani Vieras kartanossa oli hullaannuttava lukukokemus, ja haluaisin kokea sen tunteen jälleen.
- Orjattaresi, koska Atwood on lempikirjailijani, enkä vieläkään ole lukenut häneltä tätä paljon kiiteltyä teosta! 
- Hamlet, koska herra Shakespearen näytelmien kahlaaminen on pieni ikuisuusprojekti, joka ei luonnollisestikaan etene kuin lukemalla.
- Kultahattu, koska elokuvaversio vaikutti mielenkiintoiselta trailerin perusteella, ja koska pitäähän se kirja aina ensin lukea!
- Linnanneidon lokikirja, koska välillä sielu huutaa tyttökirjallisuuden pariin. 

Lopuksi haluaisin pyytää teitä suosittelemaan minulle kirjoja kirjailijoilta, jotka asuvat/ovat kotoisin Luxemburgista, Belgiasta tai Alankomaista. Ikkunat auki Eurooppaan -haasteen on aika edetä aimo harppaus eteenpäin!