keskiviikko 31. elokuuta 2011

Lukunurkkaa ja puolison kirjapinoa

K-blogin Jenni kyseli jo aikoja sitten bloggaajien lukunurkkien perään. Kirjainten virrassa -blogin Hanna puolestaan esitteli puolisonsa yöpöydän kirjapinoja. Yhdistänkin nämä kaksi pikkuhaastetta, sillä sen verran samoissa nurkissa liikutaan.

  
Lukunurkkaukseni on ehdottomasti oma puoleni sängystä. Juuri missään muualla en kotona lue. Peiton alla vietän pitkiä aamuhetkiä, jos olen menossa töihin iltavuoroon. Ja illalla muut puuhat hoidettuani keitän kupin teetä ja painun takaisin peiton alle nauttimaan elämästä ja hyvästä kirjasta. Tv:tä en juuri katso, koska tallentava digiboksimme lakkasi toimimasta joskus vuosi kaksi sitten ja en osaa seurata mitään sarjoja ns. reaaliajassa.


Puolison kuvitteellisella yöpöydällä ei juuri tällä hetkellä ole luettavaa, mutta aika ajoin hänelläkin on kirja kesken. Postaus olisi melko köyhä ilman kirjapinoa, joten etsin hyllystä viimeeksi luettuja opuksia. Meissä on selkeitä eroja lukijoina. Ensinnäkin minä luen enemmän ja Jyri vähemmän, mutta toisaalta molemmat suhtautuvat lukemiseen yhtä intohimoisesti. Jyri lukee pelkästään kirjoja jotka omistaa, minä taas luen melkeinpä vain lainattuja kirjoja. Minä yritän lukea mahdollisimman paljon erilaista kirjallisuutta, Jyri lukee pelkästään fantasiaa ja sarjakuvia.

Jos liikunnanohjaajana toimiva puolisoni on tuonut koko ajan enemmän liikuntaa pikkuperheeseemme, niin minä olen tuonut enemmän ja enemmän kirjoja. Seurustelumme alkuaikoina Jyri oli lukenut lähinnä Taru sormusten herrasta -sarjaa, mutta tutustutin häntä pikkuhiljaa muun fantasian pariin. Ostan Jyrille joka vuosi joululahjaksi ja syntymäpäivälahjaksi ainakin yhden kirjan. Fantasialla pystyn yllättämään hänet täysin, koska hän ei seuraa sen genren uutuuskeskusteluja. Sarjakuvat Jyri hankkii kauttani, mutta valitsee ne itse, koska niiden suhteen hän on täysin ajantasalla. Näin ollen kirjapinon kolme ensimmäistä kirjaa Vitsaus, Tuulen nimi ja Satujen valtakunta ovat tuoreimpia lahjakirjoja ja Avengers 6 ja Thor puolestaan hänen itsensä hankkimia. Tilauksessa on Jokeri- ja Captain America -sarjakuvat ja kohtapuolin on hyvä alkaa miettimään tulevaa joululahjakirjaa.

En ole lukenut vielä ensimmäistäkään fantasiakirjaa, jotka olen Jyrille hankkinut, mutta silti olen onnistunut välttämään virhehankinnat kaikki nämä vuodet. Jokaisesta kirjasta on pidetty todella paljon ja yleensä ne ovat vielä niin paksuja että lukemista on riittänyt viikoksi tai pariksi ja yleensä juuri joululoman ja kesäloman ajalle.

tiistai 30. elokuuta 2011

Syksy saa tulla!

Lomailu on nyt taaksejäänyttä elämää ja työssä käyvän arki on taas alkanut. Ensimmäinen työpäivä kuluikin rattoisasti päivitellessäni aikuisten kaunokirjallisuushyllyjä ja uutuuspöytää. Tunnit sen kun laukkaavat ohi kun on kivaa:) Huomenna isken lastenosaston puolelle ja laitan hyllyt edustuskuntoon ennen ale-kiireiden alkamista.

Syksy on uutuuskirjojen aikaa ja suurin osa niistä onkin jo rantautunut kirjakauppoihin. Luen mielelläni uutuuksia jo ihan ammattinikin takia, mutta ihan jokaista kirjaa en kelpuuta lukupinoon jo siitäkin syystä, että lukuaikani on rajallinen ja vanhoissakin uutuuskirjoissa on paljon lukemattomia teoksia. Olen aika realisti sen suhteen, mihin kirjoihin tulen todennäköisesti tarttumaan ja mihin en. Moni uutuuskirja voi periaatteessa kiinnostaa, mutta tiedän jo valmiiksi, että niiden ohi tulee jyräämään niin moni muu kirja, ja näin ollen ne periaatteessa mielenkiintoiset kirjat jäävät lukematta. 

Ensimmäisen työpäivän kunniaksi nostin kaikenmaailman uutuuskirjaluettelot pöydälle ja bongasin muutaman kirjan, joka kiinnostaa aivan erityisesti:

Jacques Bonnet: Kirjaston henget
"Kirjaston henget on nautinnollinen sukellus lukemisen ja kirjojen omistamisen maailmaan. Se on kiehtova ja lukemaan innostava, joka ulottuu antiikin klassikoista moderneihin klassikoihin." 

-> Jonkinlainen kokoomateos kirjallisuuden klassikoista, olettaisin. Tuontyyppisen kirjan hankkisin mielelläni ihan omaa kirjahyllyä koristamaan.

Preston & Child: Tulikivi
"Pendergast ei voi vastustaa murhamysteeriä, jonka ainoa looginen selitys tuntuisi olevan yliluonnollinen..." 

-> Olen Pendergast-fani, ja luen sarjan uusimman kirjan aivan ehdottomasti, vaikka juoni ei tällä kertaa kuulostakaan ihan niin mielenkiintoiselta kuin soisin sen kuulostavan...

Stacy Schiff: Kleopatra
"Kleopatra on terävä, älykkäästi ja nautinnollisen analyyttisesti kirjoitettu lukuteos, joka on ansainnut paikkansa kriitikoiden suosikkina ja lehtien suosituslistauksissa." 

-> Muistelmateokseen voisi tarttua taas pitkästä aikaa ja mikäs sopisi sen paremmin kuin mielenkiintoisesta naisesta kirjoitettu teos!

Syksyn kunniaksi olen myös päättänyt lahjoittaa itselleni enemmän kirjoja. Käytännössä tämä tarkoittaa sellaisen päätöksen tekemistä, että palkkapäivänä nostan 20e ja laitan ne kirjaostoksille varaamaani kirjekuoreen ja suuntaan mahdollisesti kauppaan samantien. Joinain kuukausina en välttämättä löydä mitään hankkimisen arvoista ja silloin summa saa rauhassa karttua kuoressa ja näin on sitten mahdollisesti hintavampaankin teokseen rahaa. Ensimmäinen kirjaostokseni onkin sellainen, mihin vaaditaan kaksi seteliä, joten pitää odotella kärsivällisesti vielä seuraavaan palkkapäivään. Pienillä asioilla saa itsensä ihan uskomattoman iloiseksi:)

maanantai 29. elokuuta 2011

Vuonna 1984




George Orwell
1949 suom. 1950
315 s./WSOY

George Orwell tarjosi minulle yllättävän ja mukaansa imaisevan seikkailun vuodessa 1984. Olen usean vuoden ajatellut klassikkolistoja läpikäydessäni, että tähän kirjaan olisi varmaankin hyvä tarttua, mutta olen pelännyt koukeroista kieltä, hitaasti etenevää juonenkulkua ja hyvän idean pilaamista kaiken maailman jaaritteluilla. Mutta tässä onkin kirja joka todella kestää aikaa! Tämä olisi voitu kirjoittaa vaikka eilen, niin moderni ja helposti lähestyttävä se on. Kynnys tarttua Orwellin toiseen tunnettuun teokseen Eläinten vallankumous madaltui olemattomaksi.

Kiinnostuin näistä vaihtoehtoista tulevaisuutta esittelevistä kirjoista lukiessani nuorten kirjasarjaa Nälkäpeli. Vuonna 1984 kertoo tulevaisuuden maailmasta, jossa eletään totalitaristisessa valtiossa. Isoveli valvoo ihmisten kaikkea toimintaa joka huoneesta löytyvän teleruudun kautta. Jopa ajatusrikokset (eli että edes ajatuksissaan vastustaa Isoveljeä), on tehty mahdottomaksi ja ihmisten elämä onkin omistettu täysin puolueelle. Kirjan päähenkilö Winston Smith väärentää historiaa työkseen ja alkaa pikku hiljaa epäilemään puolueen aatteita. Kanssarikollisia tuntuu kuitenkin olevan mahdoton löytää, kun elää jatkuvan tarkkailun alaisena.

Nälkäpeliin verrattuna Vuosi 1984 on lohduttomampi ja ahdistavampi. Ihmisten arkipäiväinen elo tuntuu yksinkertaisesti kurjalta. Puolueen johtamaa maailmaa (tai sen kolmannesta) eli Oceaniaa kuvaillaan paljon ja lukija saa melko hyvän kuvan siitä, miten kaikki toimii ja miten puolue on ylipäätänsä onnistunut viemään aatteensa läpi ja saamaan ihmiset mukaan liikkeeseen. Kirjan takakansi tietää kertoa, että ilmestyessään kirja oli uhkakuva tulevaisuuden yhteiskunnasta ja monet sen esittelemät ilmiöt ovat toteutuneet diktatuureissa ympäri maailman ja jopa joissain demokratioissa. Harmi vain, oma yleistietoni ei yllä niin laajalle, että osaisin noihin asioihin ottaa kantaa sen suuremmin. Jos osaisin, olisin varmasti saanut tarinasta vielä enemmän irti. Minulta on tosin alkusanat vielä lukematta, ehkä niissä selviää asiasta lisää...


Uskoisin, että alkuperäiskielellä luettuna kirja olisi ollut vielä uskottavampi, sillä jotkut suomennokset tuntuvat hieman lapsellisilta, kuten ministeriöiden nimet Totuusministeriö, Rakkausministeriö jne. Toisaalta Oceanian uuskielen on tarkoitus karsia kielestä kaikki turha pois ja näin ollen nimet ovat sitten ehkä juuri oikean tyyppisiä. Omaan korvaan monet suomennokset kuitenkin särähtivät. Alkuperäiskielellä eräällä henkilöllä oli myös ilmeisesti tapana laittaa joka lauseen loppuun darling-sana tyyliin "Are you coming, darling?" ja kun sanaa on jatkuvasti suomennettu joka toiseen lauseeseen, niin eihän se nyt suomenkieleen istu sitten millään. No, pikkuuttujahan nämä ovat eivätkä vaikuta juuri lukukokemukseen.

Lopuksi sopiikin todeta, että lukekaa tämä klassikko! Vuonna 1984 on hyvä kirja!

P.S. Osallistun kirjalla Klassikkohaasteeseen ja TB:n Modern Men Writers -sarjaan ja saan näin ollen molemmat haasteosuudet päätökseen. Jee!

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Kulinaristin kuolema




Muriel Barbery
2000 suom. 2011
181 s./Gummerus


Luin muutama kuukausi sitten Siilin eleganssin ja oli heti selvää, että lukisin tämän kirjan mahdollisimman nopeasti perään.

Odotin, että samat henkilöt olisivat risteilleet kirjoissa vieläkin enemmän, mutta aika vähäiseksi jäi esimerkiksi vahtimestarin rouvan esiintyminen tässä kirjassa. Eihän tuolla nyt juuri väliä ole, Kulinaristin kuolema on nautittava kirja muutenkin, mutta onhan se aina herkillinen idea, että kirjailija käyttää samoja henkilöitä useampaan otteeseen ja eri näkökulmista.

Barberyn esikoisessa tutustutaan viimeisiä hengenvetojaan ottavaan maailmankuuluun ruokakriitikkoon. Isänä ja aviomiehenä melko epäonnistunut mies on omistanut elämänsä mieluummin makunautinnoille ja vallan hankkimiseen eikä tunnu katuvan mitään.

Sen sijaan että muistelisi kultaisia hetkiä perheensä kanssa, hän haluaakin ehtiä tavoittamaan tietyn maun, joka kummittelee hänen muistoissaan. Lukija pääsee pienimuotoiselle makumatkalle kriitikon ruokamuistoihin ja saa samalla kurkistaa millaista elämää hän on vietänyt niin poikana, miehenä, isänä, ystävänä kuin ruoka-kriitikkonakin. Myös hänen perheelleen, ystävilleen ja tutuilleen annetaan suunvuoro ennen kuin väistämätön tapahtuu.

Olin kuvitellut että ruokahimo sen kuin yltyisi tätä kirjaa lukiessa, mutta melko hyvin pystyin nauttimaan herkullisten ruokien kuvailusta ilman että oma elämäntaparemontti kärsi. Kirjassa pääpaino on kriitikon muistoissa, jotka hyvien ruokakokemuksien lisäksi ovat täynnä tärkeitä ihmisiä vuosien varrelta. Tarina ei mennyt ihon alle, mutta se onnistui kuitenkin olemaan kiinnostava ja paikoin ajatuksia herätteleväkin. Kirjan päähenkilö ei ole mikään mukava mies, mutta hän eli rikkaan elämän omistautuen ruoalle ja oli onnellinen tekemistään valinnoista. Tuntui tärkeältä lukea myös tällaisen ihmisen elämäntarina, miksi se olisi yhtään sen vähäpätöisempi kuin jonkun "paremman" ihmisen. Meitä kun on niin moneen junaan...

P.S. Jos joku vielä panttaa suositeltavia kirjoja alla olevaan 100 naiskirjailijan listaan ja sen kohtiin 72-91, vielä sopii jakaa viisauttaan! :)

keskiviikko 24. elokuuta 2011

100 naisten kirjoittamaa kirjaa, jotka haluaisin lukea

Muutamat kirjabloggaajat ovat tehneet erilaisia naiskirjailija-listoja. Yllättäen minäkin innostuin väsäämään omaani rentoutuessamme eräänä iltana mökillä. Ilmeisesti vuoden haasteissa menee sen verran lujaa, että koin mahdolliseksi lisätä panoksia vielä yhdellä listalla, jota alkaa suorittaa pikkuhiljaa. Kokosin oman listani kirjoista, joiden lukeminen houkuttaa kovasti ja jotka ovat kaikki tietenkin naisten kirjoittamia. Listan loppupuolella kaipaan kuitenkin teidän apuanne, koska en oikein tiedä mikä kirja kyseisiltä kirjailijoilta olisi se paras mahdollinen. Vinkkejä siis saa antaa! Mielellään runsain mitoin:)


Sarja-kirjoista lukisin siis mielelläni juuri ensimmäisen osan ja jatkaisin sitten siitä, jos pitäisin lukemastani:

1. Ursula K. Le Guin - Maameren tarinat -sarja
2. Patricia Cornwell - Kay Scarpettan tutkimuksia -sarja
3. Donna Leon - Guido Brunetti -sarja
4. Liza Marklund - Annika Bengtzon -sarja
5. Agatha Christie - Hercule Poirot -sarja
6. Anni Blomqvist  - Myrskyluoto -sarja
7. Enid Blyton - Viisikko -sarja
8. P.D. James - Adam Dalgliesh -sarja
9. Anne Holt - Inger Johanne Vik -sarja
10. Leena Lehtolainen - Maria Kallio -sarja

Tuttuja kirjailijoita, joilta olen lukenut yhden jos toisenkin teoksen ja nyt minua kiinnostaa juuri nämä nimenomaiset kirjat heiltä:

11. Joanne Harris - Herrasmiehiä ja huijareita
12. Anna-Leena Härkönen - Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia
13. Siri Hustvedt - Kaikki mitä rakastin
14. Alice Munro - Sanansaattaja
15. Margaret Atwood - Orjattaresi
16. L.M. Montgomery - Sininen linna
17. Tove Jansson - Taikatalvi
18. Kaari Utrio - Perhekirja
19. Sofi Oksanen - Stalinin lehmät
20. Sarah Waters - Yövartio
21. Margaret Mahy - Tähtien tytär
22. Virginia Woolf - Mrs. Dalloway
23. Nancy Houston - Kiitospäivän illallinen
24. Louisa M. Alcott - Tytöistä parhain
25. Minette Walters - Ruumis jääkellarissa
26. Joyce Carol Oates - Blondi
27. Monika Fagerholm - Ihanat naiset rannalla
28. Anna Gavalda - Viiniä keittiössä
29. Minna Canth - Työmiehen vaimo
30. Elina Hirvonen - Kauimpana kuolemasta
31. Camilla Läckberg - Mantelintuoksua lumimyrskyssä
32. Chimamanda Ngozi Adichie - Huominen on liian kaukana
33. Stephenie Meyer - Vieras
34. Tracy Chevalier - Tyttö ja helmikorvakoru
35. Virpi Hämeen-Anttila - Sokkopeli
36. Linda Olsson - Sonaatti Miriamille

Kirjailijoita, joiden teoksia en ole vielä lukenut, mutta joiden tuotannosta juuri nämä kirjat ovat niitä joihin haluaisin tutustua:

37. Maggie Stiefvater - Väristys
38. Carol Shields - Tavallisia ihmeitä
39. Anne Tyler - Amerikan lapset
40. Leena Lander - Tummien perhosten koti
41. Astrid Lindgren - Veljeni Leijonamieli
42. Hanna Tuuri - Irlantilainen aamiainen - Kertomuksia vihreältä saarelta
43. Aino Kallas - Sudenmorsian
44. Riikka Palander - Maa muistaa matkustajan
45. Kathryn Stockett - Piiat
46. Claudie Gallay - Tyrskyt
47. Selma Lagerlöf - Peukaloisen retket villihanhien kanssa
48. F. H. Burnett - Salainen puutarha
49. Lionel Shriver - Poikani Kevin
50. Sylvia Plath - Lasikellon alla
51. Jodi Picoult - Sisareni puolesta
52. Sue Monk Kidd - Mehiläisten salaisuudet
53. Anu Jaantila - Sannan jenkkivuosi
54. Margaret Mitchell - Tuulen viemää
55. Mari Jungstedt - Saaren varjoissa
56. Anna Jansson - Jäljet lumessa
57. Anne Brontë - Agnes kotiopettajatar
58. Elizabeth Gaskell - Crandfordin naiset
59. Karleen Koen - Mustat enkelit
60. Maria Jotuni - Huojuva talo
61. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
62. Merete Mazarella - Ja illalla pelataan Afrikantähteä
63. Kirsi Piha - Medicien naapurissa
64. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
65. P.L. Travers - Maija Poppanen
66. Bianca Turetsky - Muotimatkaaja
67. Tiina Raevaara - En tunne sinua vierelläni
68. Kyllikki Villa - Vanhan rouvan lokikirja
69. Helen Moster - Hylky
70. Kim Echlin - Kadonneet
71. Belinda Bauer - Hautanummi

Kirjailijoita, joiden teoksia olen lukenut yhden jos toisenkin ja lukisin mielelläni lisääkin, mutta en oikein tiedä mistä kannattaisi jatkaa:

72. Doris Lessing - Viides lapsi [EDIT]
73. Tess Gerritsen -
74. Jane Austen - Kasvattitytön tarina [EDIT]
75. Leena Krohn - Tainaron [EDIT]
76. Anja Snellman -
77. Isabel Allende - Rouva Fortunan tytär [EDIT]
78. Sinikka ja Tiina Nopola - Rauhallinen Erkki [EDIT]
79. Saima Harmaja - 
80. Kreetta Onkeli - 
81. Johanna Sinisalo -
82. Maarit Verronen - Normaalia elämää [EDIT]
83. Outi Pakkanen -
84. Katja Kallio - 
85. Mary Higgins Clark -
86. Kerstin Ekman -
87. Charlotte Brontë - Professori [EDIT]

Kirjailijoita, joiden teoksia en ole ennen lukenut ja joiden tuotannon suhteen olen hieman epävarma, että mistä kannattaisi tutustuminen aloittaa:

88. Herta Müller -
89. Inger  Frimansson -
90. Karin Slaughter - Sokaistu [EDIT]
91. Sandra Brown -

Kirjailijat, joiden teokset kiinnostavat minua nimenomaan englanniksi luettuna. Suomeksi en välttämättä jaksaisi tarttua juuri näiden kirjailijoiden teoksiin, mutta kielikylvyn suhteen uskoisin näiden olevan erinomaisia valintoja:

92. Elizabeth Gilbert - Eat Pray Love
93. Sophie Kinsella - Shopaholic Abroad
94. Charlaine Harris - Dead Until Dark
95. Maeve Binchy - Silver Wedding
96. P. C. Cast - Marked
97. Cecelia Ahern - The Gift
98. Helen Fielding - Bridget Jones Diary
99. Marian Keyes - 
100. Torey Hayden -

Tunnustusta muffinilla


Kiitos kaunis Tessalle ja Suketukselle, jotka muistivat minua muffinilla tässä jokin aika sitten! Herkuttelun ohella hoidan virallisen osuuden vastaamalla kolmeen kiperään kysymykseen.

Lempiväri? Musta ja valkoinen jaksaa ilahduttaa aina vain, mutta jos jotain radikaalimpaa väriä pitäisi heittää niin tietynlainen turkoosikin miellyttää silmää.

Lempiruoka? Olen siinä suhteessa hömelö, että en oikein nauti sellaisesta perusruoasta, vaan rakastan kaikkea epäterveellistä, jota ei voi edes ruoaksi sanoa. Ne on enemmänkin jotain pikkusuolaista tms. Tällä hetkellä haaveilen suosikistani paahdettu ciabatta-leipä, fetasiivuja päällä ja koko komeuden kruunaa oliiviöljyseos chilimausteella. Nam! Ja teekuppi siihen niin supernam!

Mieluisa matkakohde? Yksi jos toinenkin paikka kiinnostaa, mutta kyllä ykkösenä on edelleen New York. Uskon, että jo tulevan matkan suunnittelu sitten joskus on mahtavaa: kaikki ne kirjat, elokuvat, tv-sarjat, matkaoppaat, keskustelupalstat ym. ym. joita pääsee selailemaan/katselemaan, ihastelemaan ja herättelemään matkakuumetta. Can't wait!

Muffini varustettuna kauniilla ajatuksella lähtee minun blogistani Cathylle, Kirjapedolle, Kirjahiirelle ja Lurulle. Blogeissanne on aina ilo vierailla!

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Rikos ja rangaistus




Fedor Dostojevski
1866 suom. 1889
516 s./Otava


Ennakkoon jonkun verran ahdistustakin aiheuttanut kirja on nyt kunnialla saatu päätökseen. Olo on varsin ylpeä ja kiitollinenkin, enää en ajattele niin mustavalkoisesti venäläisistä klassikoista.

Dostojevskin rakastettu teos on toki melko kiinnostava muutenkin, mutta uskon vahvasti että tällä kertaa oma lukutapani (100 sivun välein tapahtunut kirjan tapahtumien pohdiskelu) auttoi minua keskittymään kirjan maailmaan paljon paremmin kuin pelkkä tavallinen silloin tällöin etenevä lukutapa.


Jos ajattelen kirjaa nimenomaan klassikkona ja vertaan sitä muihin lukemiini suuriin klassikoihin, Rikos ja rangaistus päätyy kolmen tähden porukkaan. Sain kirjan ylipäätään luettua ja ilman sen suurempaa draamaa. Ja osan ajasta viihdyin jopa ihan hyvin Raskolnikovin matkassa. Teos ei kuitenkaan tehnyt minuun niin suurta vaikutusta kuin moni muu klassikko on tehnyt, enkä koe että näkisin maailman nyt jotenkin eri tavalla luettuani tämän kirjan. Mutta ajanhukkaa tämä ei missään nimessä ollut, vaan oikein mukava itsensä sivistämishetki. Kolmen tähden porukassa on ihan hyvä olla.

Jos taas pitäisi leikkiä, etten olisi koskaan koko kirjasta kuullutkaan ja olisin vain summamutikassa poiminut sen kirjaston hyllystä, silloin kirja sijoittuisi johonkin kahden ja kolmen tähden porukkaan. Takakannen suhteen olisin saattanut pitää kirjan aihetta mielenkiintoisena, mutta olisin varmasti nopeasti kyllästynyt tietynlaiseen tapahtumien junnaamiseen ja siihen, että päähenkilön ahdistusta ei käsitelläkään niin objektiivisesti kuin olisin odottanut. Lukukokemusta tulee kuitenkin aina leimaamaan se, että tartuin kirjaan nimenomaan haasteena itselleni enkä puhtaasta mielenkiinnosta.

Monia huomioita olen tehnyt jo prosessikirjoittamisen aikoihin, mutta haluaisin vielä sanoa, että pidin siitä miten Dostojevski on kirjoittanut henkilöhahmonsa todella tarkkanäköisiksi: he tulkitsevat hyvin toinen toisensa mielenliikkeitä vain pienistä vihjeistä. Raskolnikovin sielunelämä jäi monen sadan sivun jälkeenkin hieman epäselväksi. En edelleenkään oikein tiedä miten häneen tulisi suhtautua. Olin myös iloinen huomatessani, että joidenkin henkilöhahmojen, kuten Sonjan äitipuolen, kohtalo kosketti minua oikeasti.

Jos muutkin ovat epäileväisiä venäläisen klassikkokirjallisuuden suhteen, niin ei huolta! Tästä kirjasta saattaa olla hyvä aloittaa, jos haluaa tältäkin suunnalta hankkia yleissivistystä. Minä puolestani jään odottamaan seuraavaa hyvää hetkeä itsensä haastamiselle...

Osallistun Rikos ja rangaistus -kirjalla Satun minihaasteen 500+ -osioon. Kirja on vähän yli 500 sivua pitkä, mutta fonttikoko on niin pienenpieni, että jos kirjan fontti muutettaisiin sellaiseksi kuin esim. Larssonin kirjoissa on, se tekisi Rikoksesta varmasti yli 1000 sivuisen järkäleen:) Ja tiiliskivi taitaa aina olla enemmän henkinen kuin fyysinen juttu, ja tämä kirja kyllä oli henkisesti tiiliskivi:D

torstai 18. elokuuta 2011

Raja




Riikka Pulkkinen
2006
399 s./Gummerus


Luimme Rajan yhdessä Terhin kanssa ja eilen pidimme pientä lukupiiriä syöden herkullisia muffinsseja. Kirjasta oli oikein antoisa keskustella, olimme melko lailla samoilla linjoilla kirjan kanssa. Samat asiat ihastutti ja samat asiat ärsytti. Valitsimme tohkeissamme jo uudenkin kirjan lukuun:)

Riikka Pulkkisen esikoisessa kurkistetaan keski-ikäisen Anjan ja lukiota käyvän Marin elämään. Anjan mies on sairastunut Alzheimerin tautiin ja Anja odottelee kauhulla päivää kun hänen pitää lunastaa raskas lupauksensa miehelle. Anjan sisarentytär Mari taas huomaa rakastuneensa äidinkielenopettajaansa, joka on myös huomannut Marin ja yllättäen vastaa tämän tunteisiin.

Toteaisinko ensin, että kovin isojen asioiden äärellä taas ollaan. Heikompia hirvittää, kun aiheena on viiltelyä, itsemurhaa, armomurhaa, pettämistä, kiellettyä rakkautta. Vähempikin olisi riittänyt, ihan oikeasti. Tosin, esikoiskirjoistahan usein sanotaan, että kirjailijalla on ollut kaikenlaista hienoa suunnitteilla kirjaansa eikä ole raaskinut rajata mitään pois. Olimme molemmat sitä mieltä, että Anjan ja Marin tarinat olisi voitu laittaa eri kansiin. Meitä jäi harmittamaan Anjan tarinan vähyys verrattuna Marin tarinaan. Anjan elämästä ja mietteistä olisimme lukeneet mielellämme lisää. Hänen elämäntilanteensa kosketti ja lukijana tuntui, että Pulkkinen on onnistunut erinomaisesti kuvaamaan Alzheimerin tautia ja läheisten kokemuksia taudista.

Pulkkinen ilmeisesti jakaa ihmisiä, enkä ole vielä ihan varma kenen riveissä seison. Totta on yksi niitä harvoja suomalaisia kirjoja, jonka lukemisesta olen nauttinut. Koen kuitenkin ongelmaksi nimenomaan sen, että minä en ole "runotyttö". En seiso pakkasaamuisin ikkunan edessä sommittelemassa kaunista mietelausetta maiseman ikiaikaisesta kauneudesta. En tarkoita ettenkö nauttisi kauneudesta kaikissa sen eri muodoissa, mutta oma tapani hehkuttaa on enemmänkin sarjaa "Hei, on muuten tosi hienot näkymät nyt!". Siksi Totta oli toisaalta kaikessa kauneudessaan ja runollisuudessaan virkistävä ja ihastuttava, mutta toisaalta liika on sitten myös liikaa. Ja nyt Rajaa lukiessa lasi sitten tulvi yli ja ihastuttavat asiat pistivätkin ärsyyntymään.   

Mutta vaikka tarinasta en ihan koko ajan osannutkaan nauttia enkä Marin sielunelämää oikein ymmärtänyt, oli kirja kuitenkin ihan hyvä. Se oli nopealukuinen ja nopeatempoinen, kaunista tekstiä. Hatunnosto toki nuorelle Pulkkiselle hienosta esikoisesta, mutta minun kirjani tämä ei tällä kertaa ollut. No, sellaista sattuu.

tiistai 16. elokuuta 2011

Kerjäläistyttö




Alice Munro
1977 suom. 1985
259 s./Tammi


Kerjäläistyttö on tarina Rosesta, joka varttuu Hanrattyn pikkukaupungissa melko köyhissä oloissa. Yliopistossa opiskellessaan hän tapaa hyvästä perheestä lähtöisin olevan Patrikin, jonka kanssa seurustelu tarkoittaa Roselle parempaa elämää. Patrikin kanssa onnikin näyttäisi ensin olevan täysin mahdollista, mutta lopulta avioero on ainoa järkevä vaihtoehto. Itsenäistä elämää viettävä Rose elättää itsensä näyttelijän töillä ja yrittää siinä samalla löytää paikkansa maailmasta. Lapsuus- ja nuoruusmuistot kulkevat Rosen mukana tiiviisti, vaikka hän onkin päässyt pitkälle Hanrattystä.

En voi osua kovinkaan kauas totuudesta, jos sanon, että kirjassa kerrottu Rosen elämäntarina olisi hyvin voitu jättää kertomattakin.

Kaikki tarinassa on jotenkin liian tavanomaista, ilman mitään sen suurempia kohokohtia, ei oikein mitään mistä ottaa kiinni - tai kiinnostua lukijana. Jos Rose olisi oikea (julkisuuden) henkilö, hänestä olisi ehkä mielenkiintoista lukea haastattelu naistenlehdestä. Sellainen mukava muutaman sivun koonti hänen elämänsä pienimuotoisista seikkailuista. Kirjan muodossa tarina ei kuitenkaan oikein jaksa innostaa.

Toisaalta ylläoleva kommenttini on todella epäreilu, koska en oikeasti odota jokaiselta kirjalta ja sen henkilöiltä suurta elämän ilotulitusta. Tavallisen arjen kuvaaminen voi olla (ja usein onkin) parasta mitä kirjallisuudella on tarjota. Tällä kertaa päähenkilö ja hänen lähipiirinsä eivät vain oikein onnistuneet "viihdyttämään". Rosesta on jotenkin mahdoton oppia pitämään tai hänen edesottamuksistaan välittää. Luulisi että nuori nainen erilaisissa elämäntilanteissa herättäisi tunteita tai sympatioita lukijassa, mutta ei. Usein huomasin olevani pelkästään pitkästynyt ja siksi kirja onkin ollut kesken jo useamman kuukauden.

Mutta jos jotain huonoa, niin kyllä jotain hyvääkin: Munro kirjoittaa miellyttävästi, soljuvasti ja helppotajuisesti. Tekstiä lukee mielellään vaikka tarina ei imaisekaan mukaansa. Tutustun varmasti kirjailijan muihinkin teoksiin jossain vaiheessa, koska uskon että niillä on minulle enemmän annettavaa. Kirjailijahan tunnetaan novelleistaan ja tässäkin kirjassa tarina oli ehkä hieman novellimainen. Rosen tarina kerrotaan kronologisesti, mutta läheskään kaikkia elämässä sattuneita asioita ei käydä läpi. Kokonaisuus muodostuu merkityksellisimmistä hetkistä Rosen elämässä - ja ne merkityksellisimmät asiat eivät aina ole niitä perinteisesti tärkeimpinä pidettyjä, joka toki on virkistävää.

Lopputuomiona voisin lausahtaa, että ihan kiva. Painuu varmaankin pian unholaan, mutta ei lukeminen ajanhukkaakaan ollut. Ihan kiva. Ei maailmoja mullistava, mutta tarpeeksi mielenkiintoinen, jotta kirjan sai luettua loppuun ilman sen suurempia hampaan kiristelyjä.

Osallistun kirjan kanssa TB:n alakategoriaan Commonwealth, eli Kanadassa liikutaan tällä kertaa.

torstai 11. elokuuta 2011

Rikos ja rangaistus (400s.)

Melko kummallista vaihetta eletään niin kirjan tarinan kuin lukuprosessin suhteen. Toisaalta olen ollut tapahtumien ja henkilöhahmojen suhteen enemmän hakusessa kuin aikaisemmin, mutta toisaalta juonenkäänteet ovat olleet kiinnostavia ja jopa farssimaisella tavalla hauskoja.

Olen juuri muutama tunti sitten onnistunut selättämään perinteisen klassikko-ongelman eli sen kun tarina aina jossain vaiheessa alkaa maistumaan puulta. Mielenkiintoni ei vain millään pysy koko ajan yllä, kun luettavana on klassikko, johon on tarttunut lähinnä siksi, että välillä on hauskaa haastaa itseään. Mutta kun jotkut kirjat nyt vain on luettava elämänsä aikana, ei niitä keskenkään sovi jättää kun on päässyt hyvään vauhtiin. Tuskailu sai kuitenkin tällä kertaa väistyä, kun pääsin seuraamaan erään vainajan muistojuhlaa, jonka tunnelmaa voi kuvata lähinnä sanalla naurettava. Että on sillä Dostojevskilla tainnut välillä vähän pilkettäkin löytyä silmäkulmasta:) 

Seuraavaksi onkin luvassa kirjan lopullinen arvio, joten mainitsenpa tässä nyt vain lyhyesti, että olen yllättynyt siitä miten vähälle huomiolle Raskolnikovin rikos ja tunnontuskat jäävät. Kirjassa tapahtuu niin paljon muutakin! Olen myös alkanut hyväksymään sen tosiasian, etten luultavasti tule ikinä täysin ymmärtämään rikokseen johtavia syitä. Tai ehkä se vain on sitten sitä realismia, että mikään ei ole kovin yksiselitteistä eikä ihmiset mustavalkoisia.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Rikos ja rangaistus (300s.)

Ja kirja sen kun etenee! Kommenttiosiossa jo totesinkin, että plussan puolella ollaan. Pelkäsin nimittäin alunperin, että kirja olisi vielä puuduttavampi kuin Anna Karenina, mutta selkeästihän tässä koko ajan edetään hyvään tahtiin. Onko se sitten itse tarina, jonka koen niin mielenkiintoiseksi että olen lukenut pelkästään tätä kirjaa koko viikonlopun? Tai sitten tiedostan ns. lukupakon niin hyvin, että luen vain kiltisti eteenpäin ja kiitän kirjoittajaa siitä, että hän on tehnyt melko helposti seurattavan kirjan. Nyt kuitenkin uskallan todeta kaikille muille kirjaa pakoilleille, että kyllä Rikos ja rangaistus melko mukaansa tempaava kirja on! Että jos jonkun venäläisen klassikon haluaa lukea, mutta ei tiedä mihin tarttuisi, niin se voisi hyvinkin olla tämä kirja.

Näillä main Raskolnikovin sisko ja äiti ovat saapuneet Pietariin. Se on teettänyt lisää juonenkäänteitä - ja ahdistusta rikoksen tehneelle veljelle. Raskolnikovin ajatukset ovat pikkuhiljaa kirkastuneet ja muutamia mielenkiintoisia mielipiteitäkin on tullut heitettyä ilmoille. Silti Dostojevskin maailma tuntuu hieman vaikealta samaistua. Kaikkeen suhtaudutaan niin kiihkeästi ja suuri osa henkilöistä on niin riidanhaluista porukkaa, että ei oikein voi muuta kuin kummastella. Kuuluuko se jotenkin tuohon aikakauteen, että kaikki soittavat suutaan toisilleen vai mikä juttu se oikein on? Muistaakseni Anna Kareninassakin oli samankaltaista kanssakäymistä ihmisten välillä. Ja riitaa haastavien joukossa on toki aina muutama hellämielinen nainen tuomassa tasapainoa.

Mutta tästä on ehdottomasti hyvä jatkaa!

torstai 4. elokuuta 2011

Rikos ja rangaistus (200 s.)

Kun aloitin kirjan lukemisen heinäkuun loppupuolella, laskeskelin että jos haluan päästä kirjasta eroon viimeistään elokuun lopulla, minun pitäisi lukea kirjaa päivittäin noin 12 sivua. Suunnilleen tuo lukuvauhti on pysynytkin yllä, vaikka välillä tekisi mieli kuvailla lukuvauhtia jopa sanoilla kiivas ja hyvin rullaava - siis kun otetaan huomioon että kyseessä on klassikko, joka ei oikein ole onnistunut herättämään mielenkiintoa. Silti on helppo hymyillä: klassikoksi tarina on melko mielenkiintoinen ja teksti jopa helppoa. Kyllä tämä tästä! Toisaalta taas mitä enemmän kirjaa luen päivittäin, sitä enemmän lukeminen tuntuu pakkopullalta. Lukuvauhtia on kuitenkin pakko kiihdyttää, koska tajusin tänään etten jaksa jumittaa kyseisen teoksen kanssa koko elokuuta.

Luettuani kirjaa 2/5 olen jo aika hyvin kärryillä siitä, ketkä henkilöhahmoista ovat tärkeitä ja mukana mahdollisesti hamaan loppuun saakka. Muutamat nimet näyttävät kuitenkin menevän jatkuvasti sekaisin: jostain syystä Raskolnikovin vuokraemäntä, Raskolnikovin siskon tuleva mies ja yksi poliisisetä sulautuvat yhdeksi mössöksi. Ja tämäkin ihan vain siitä syystä, että heillä on P-alkuiset nimet. Tässä myönnettäköön, että jos henkilöhahmoilla on missä tahansa kirjassa ns. "vaikea" nimi, en välttämättä koko kirjan aikana tavaa nimeä kunnolla mieleen vaan esimerkiksi Raskolnikov olisi mielessäni vain Raskplapla:) Ihan yllättäen huomasin omaksuneeni Raskolnikovin nimen tätä kirjaa lukiessani, joten nyt viljelen sitä kirjoituksissani mahdollisimman paljon:D

Tarina ei tunnu edenneen juuri ollenkaan, vaikka toisaalta kaikenlaista on ehtinyt tapahtua. Rikoksen suhteen kaikki on kuitenkin ennallaan: teko on tehty ja sitä mietitään aina välillä. Muuten päähenkilö on ehtinyt sairastaa vakavasti muutaman päivän ja eri henkilöitä on rampannut hänen sairasvuoteensa ääressä. Henkilöhahmoista en oikein saa otetta- Tai päällimmäisin tunne heitä ajatellessani on ehkä ärsyyntyminen. Yksi jos toinenkin henkilöistä tuntuu olevan viinaanmeneviä tyhjäntoimittajia, ja koska tietyissä tilanteissa ärsyynnyn sen tyyppisistä ihmisistä tosielämässäkin, ärsyynnyn heistä myös kirjoissa.  Raskolnikovin olisin toivonut herättävän minussa enemmän ajatuksia. Toistaiseksi kuitenkin tuntuu siltä, että mies on lähinnä houraillut kaikennäköistä eikä ole pysähtynyt miettimään tekoaan vakavasti. Se on turhauttavaa, koska minulla oli pieniä ennakko-odotuksia siitä, että hänen pohdintansa rikoksensa suhteen olisi kirjan parasta antia, mutta toistaiseksi Raskolnikov on vain hyppinyt seinille henkisesti ja fyysisesti... 

keskiviikko 3. elokuuta 2011

The Magician's nephew


C.S. Lewis
1955
171 s./Lions


Olen saavuttanut taas yhden kirjallisen tavoitteeni: olen vihdoin ja viimein tarttunut englanninkieliseen kirjaan. Muutamia vuosia sitten luin silloin tällöin jotain englanniksi, mutta jostain syystä se jäi. Ja mitä enemmän aikaa kului, sitä suuremmaksi kynnys kasvoi. But now I'm back in the game!

Ensimmäiseksi englanninkieliseksi yritelmäksi Taikurin sisarenpoika - eli Narnian ensimmäinen osa - oli hyvä valinta. Kirja on melko lyhyt ja tapahtumat etenevät mukavasti. Vaikka englanninkielen taitoni on ihan hyvä, luettaessa vastaan tuli jatkuvasti sanoja, joita en ymmärtänyt. Kirjan kuvitus auttoikin mukavasti silloin, kun en itse pysynyt kärryillä esimerkiksi paikkojen kuvailujen suhteen.

Pidin lukemastani, mutta olisi toki ollut hauskaa lukea Narnia kokonaisuudessaan silloin, kun vielä kuuluin ns. kohdeyleisöön. Ehkä jotkut lastenkirjallisuuden klassikot vain ovat sellaisia, että niistä olisi saanut enemmän irti lapsena. Olen iloinen, että luin kirjan englanniksi, joten kirja itsessään tuntui haastavammalta vieraan kielen takia. Muuten Taikurin Sisarenpoika taitaa olla vain pientä pohjustusta tuleville tarinoille. Narnian ensimmäisessä osassa seurataan siis Digoryn ja Pollyn seikkailuja Narniassa, joka on vasta muutaman tunnin vanha. Jään odottamaan tulevia lukukokemuksia hyvillä mielin. Olen nähnyt elokuvista vain ensimmäisen, joten olen mukavan epätietoinen tulevista seikkailuista. Tällä lukukokemuksella osallistun TB:n Children's Britain -haasteesen.

Kiitos vielä Booksylle, joka ystävällisesti lahjoitti englanninkieliset Narnia-kirjansa minulle luettavaksi!<3