keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Stockmann Yard - myymäläetsivät muistelmat

Antto Terras
2015
285 s./Like


Jos KonMarin lukeminen johonkin kirjaharrastuksessani vaikutti niin siihen, että toivottavasti tästä eteenpäin osaan valita oikeita kirjoja luettavaksi hetimiten kun tiet niiden kanssa risteävät. Liian moni kirja on aikoinaan päätynyt suoraan lukulistalle ja jumittanut siellä niin kauan, ettei kirja enää lainkaan ole ajankohtainen ja näin se on jäänyt lopulta lukematta. Kirjahyllyä katsellessani päättelinkin, että Stockmann Yard on juuri tällainen kirja, jota ei kannata jättää roikkumatta. Sen aika on nyt tai ei koskaan.

Myymäläetsivän muistelmat olikin oikein oiva välipalakirja muiden lukemisten ohella. Ylipäätään oli mielenkiintoista lukea millaista myymäläetsivän työ on ja varsinkin millaista se on Suomen tunnetuimmassa tavaratalossa. Kaiken maailman lakipykäliä sivutaan runsaasti ja niistä tulikin kirjan isoimmat ahaa-elämykset: myymälävarkaana oleminen ei tosiaan linnaan asti vie ja jos korttinsa pelaa oikein niin eipä ole juuri muitakaan rangaistuksia luvassa.

Tietenkin herkullisimmat kohdat kirjassa liittyivät tosielämän tarinoihin. Terras on kohdannut kaikenlaista tallaajaa ja Stockmannilla on jäänyt kiinni niin rikkaat kuin köyhät, julkkikset ja nobodyt, rehdit urheilijat ja hemmotellut kakarat. Kiinniottotarinoita on runsaasti ja päällimmäisenä mieleeni taisi jäädä juurikin tavat joilla rikkaiden perheiden lapsia kohdeltiin. Kirjasta sai ainakin sen käsityksen, että paljon ei näiden lapsien ja nuorten tarvitse käytöstään anteeksipyydellä. Melkeinpä se on Stockmann, joka on antanut lahjakortin perään ja pyydellyt anteeksi. Älytöntä. Mutta ehkä vieläkin raivostuttavampana pidin vanhempia, jotka soittelevat rötöstelyn jälkeen ja uhkailevat ties millä, koska meidän mussukkaahan ei varkaaksi kutsuta. Apua, ihan rintaan koskee, kun taas muistaa, että tuollaisia oman elämänsä tähtiä on oikeasti olemassa.

Kaiken kaikkiaan viihdyttävä ja otteessaan pitävä kirjanen.

tiistai 10. toukokuuta 2016

Neljäntienristeys

Tommi Kinnunen
2014
334 s./WSOY
äänikirjassa 9 cd-levyä


Todella paljon suitsutusta osakseen saaneisiin kirjoihin on välillä tolkuttoman vaikea tarttua - ainakin silloin kun ne vielä olisivat ajankohtaisia. Näin kävi Kinnusen esikoisteoksenkin kanssa, mutta nyt kun kirja sattui tulemaan äänikirjana vastaan kirjastossa, päätin ottaa haasteen vastaan.


Huomaan vertaavani kotimaisia kirjoja aina toisiin kotimaisiin kirjoihin enkä ylipäätään kaikkiin lukemiini kirjoihin. Löydän sen verran harvoin suosikkeja kotimaisen kirjallisuuden kentältä, että toimin automaattisesti näin. Neljäntienristeys sijoittuu kyllä parhaimpien lukemieni kotimaisten kirjojen joukkoon, mutta en kyllä oikein osaa fiilistellä sitä täysiä. Hyvä oli, mutta toisaalta tulee varmaankin painumaan unholaan melko pian...


Vuosikymmenet vaihtuvat, mutta aina on joku perheestä, joka kulkee neljäntienristeyksessä. Ennen sotia on Maria, jonka peräänantamattomuus palkitaan ja hänestä tulee arvostettu kätilö kylällään ja sen lähitienoilla. Myöhemmin on Lahja, Marian tytär, jonka avioliitto Onnin kanssa ei ollutkaan ratkaisu kaikkeen. Lapset kasvavat kyllä hyvän isän hoivissa, mutta kosketuksen kipinä jää puuttumaan. Vuosien jälkeen on Johannes, Lahjan ja Onnin poika, ja tämän vaimo Kaarina. Uusi sukupolvi asuttaa sukutaloa ja pohtii miten tulla toimeen katkeroituneen Lahjan kanssa.


Kuuntelin varsinkin Mariasta kertovan osuuden todella tarkalla korvalla, sotia edeltänyt Suomi kiinnostaa kirjasta toiseen. Kun tarina pikkuhiljaa vei kohti Lahjan elämäntarinaa, kiinnostus  selkeästi  herpaantui. Kotimainen kirjallisuus tuntuu olevan täynnä Lahjan elämäntarinoita, joten siinä luultavasti syy pieneen puutumiseen. Hieno tarina kuitenkin, ymmärrän hyvin miksi Suomi on ollut innoissaan tästä kirjasta.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Kuolema Niilillä

Agatha Christie
1937 suom. 1940 ja 1978
252 s./WSOY


Edellisestä Agatha Christiestä olikin jo ehtinyt vierähtää useampi vuosi. Ja näköjään samalla oli päässyt unohtumaan millaisia jännityskuningattaren teokset oikein ovatkaan.


Vaikka halu lukea Poirot-tarina oli kova, olin silti varautunut vähän hidastempoiseen ja tämän päivän page turner -tyyppisiin jännäreihin verrattuna ehkä jopa tylsäänkin tarinaan. Mitä vielä! Salapoliisiromaani oli älykäs, sopivalla tavalla hienostunut ja tarinassa vanha maailma oli kiehtovasti läsnä.


Rikas nuori nainen Linnet Ridgeway sulhasineen päätyy häämatkalle samalle Niilin luksusristeilylle kuin Hercule Poirot. Linnet on uitettu äskettäin melkoisessa skandaalissa, sillä hän on torjunut aatelisen järkiavioliiton ja napannut parhaan ystävänsä pennittömän poikaystävän. Vihollisia naisella tuntuu muutenkin olevan vaikka muille jakaa - vaikka hän omien sanojensa mukaan on aina ollut niin ystävällinen ja mukava kaikille! Miten tilanne eteneekään kun risteily jatkuu satamapaikasta toiseen?


Kuolema Niilillä oli kaikin puolin todella kiva lukukokemus. Hercule Poirot on kerrassaan mainio veikko, rikkaan tyttörukan tarina ja risteilyllä olevat henkilöt olivat kiinnostavia ja matkailu-teema toi kirjaan vielä oman lisänsä. Nyt kun omat mahdolliset kesä- ja matkasuunnitelmat ovat vielä ihan suunnitelman tasolla, oli mukava tehdä pieni nojatuolimatka Niilin varrelle.

torstai 5. toukokuuta 2016

Kaiken käsikirja

Esko Valtaoja
2012
212 s./Ursa


Oletpas, Esko, kirjoittanut kerrassaan mukavan ja mukaansa tempaavan kirjan!


Sen jälkeen kun päätin alkaa lukemaan täysin fiilispohjalta, sen mukaan minkä kirjan ajattelen tekevän minut kulloinkin kaikkein onnellisimmaksi, on lukeminenkin alkanut maistua ihan uudella tavalla. KonMari-menetelmä mullisti kuin mullistikin jotain perustavanlaatuisesti.


Yllätyksekseni olen huomannut, että ne kirjat, joihin olen lopulta päätynyt ovat olleet suurilta osin tietokirjallisuutta. Ilmeisesti tiedonnälkä kasvaa, kun aivot ovat muuten aika kivassa levossa äitiyslomalla.


Kirjan nimen mukaisesti Valtaoja käsittelee tuotoksessaan kaikkea mahdollista tärkeää lyhyesti ja ytimekkäästi. Miten kaikki sai alkunsa? Miten kaikki loppuu? Mihin ihminen sijoittuu kaiken muun keskellä? Mitkä ovat maapallon suurimmat historialliset käänteet? Entä voiko uskonto ja tieto käydä käsikädessä? Moni asia oli tuttu esimerkiksi lukion oppitunneilta, mutta kirjan kanssa oli todella leppoisaa kerrata asioita ja saada hyvää kokonaiskuvaa kaikesta.


Valtaojalla on ihan lyömätön tatsi saada vaikeatkin asiat tuntumaan yksinkertaisilta tai edes osittain ymmärrettäviltä. Osa maailmankaikkeutta käsittelevästä tiedosta meni kuitenkin vähän yli, vaikka kuinka yritin pinnistellä aivosoluni äärimmilleen:)


Muutama vuosi takaperin kirja oli iso hitti joulumyynnin aikoihin ja en kyllä ihmettele. Nyt kirjan luettuani voin kyllä hyvin todeta, että Kaiken käsikirja jos mikä on täydellinen lahjakirja lukevalle ihmiselle ja hyvää täytettä mihin tahansa kirjahyllyyn.