Irlantilainen aamiainen

Hanna Tuuri
2009
157 s./Otava

Kirjassa on kolmisenkymmentä kertomusta irlantilaisesta elämäntavasta, joka viehätti opettaja/puutarhuri/kirjailija-Tuuria siinä määrin, että hän muutti vihreälle saarelle pysyvästi. Ensimmäiset vuodet Irlannissa meni sateisen ilman ihmettelyssä, sympaattiseen naapurustoon tutustumisessa ja vanhan talon ja sen pihamaan kunnostamisessa. Syrjäisessä maakunnassa Irlannin maaseudulla aika kuluu omaa tahtiaan, irlantilaisilla ei ole kiire minnekään ja kaikki kyllä järjestyy, kun on sen aika.

Uumoilin jo Orapihjalapiiri-kirjaa lukiessani, että Hanna Tuurista voisi tulla yksi suosikeistani kotimaisen kirjallisuuden saralla. Irlantilainen aamiainen, Tuurin esikoisteos, vahvisti entisestään tätä mielikuvaa. Irlantilaisesta elämänmenosta on kovin miellyttävä lukea, vaikka en ole tiennyt edes potevani kaikokaipuuta kyseiseen maahan. Vaikka moni kertomuksista sivuaakin ihan tavallista arkea kaikenlaisine pikkusattumuksineen, aloin ymmärtämään Irlantia maana ihan eri tavalla kuin ennen. Teoksessa käsitellään helppotajuisesti ja kiinnostavasti monia Irlannin historiaan liittyviä asioita kelteistä nälkävuosiin ja tämän päivän kuulumisia suurkaupunkien sykkeestä maaseudun pikkukyliin. Ihan liikkuttumiseen astikin pääsin lukiessani, nimittäin Tuurin naapuri vanhaherra Jimmy on kaiken kaikkiaan sellainen henkilö, jonka elämänvaiheista oli hienoa lukea. 

Näin jälkikäteen (lukemisesta on kulunut jo viikko) tunnelmat kirjasta ovat tosi hyvät. Lukemisen aikana tosin muistan pohtineeni, että Tuurin kirja menettää hieman lumovoimaansa, kun Kirsi Pihan Medicien naapurissa -kirjan lukukokemus on niin tuoreessa muistissa. Tuuri ei kirjoittajana heittäydy ihan niin leppoisaksi ja humoristiseksi kuin Piha, jonka kirjoitustyylistä pidin valtavasti. Käsiteltävät maat ovat kuitenkin niin erilaiset, että miksei sitten voi olla erilaiset tavat kirjoittaakin, niin että molemmissa lopputulos on kuitenkin yhtä hyvä. Suosittelen lämpimästi kirjallista matkaa nummien maahan!

Osallistun kirjalla Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin (alakategoria Suomalaiset maailmalla).

Orapihlajapiiri

Hanna Tuuri
2011
285 s./Otava

Keski-ikäinen Kirsi päättää muuttaa elämänsä suuntaa ja tehdä irtioton tavallisesta arjesta. Tuttu ja turvallinen Kuopio vaihtuu Irlannin maaseutuun ja Knocknamurran kylään, jonka yhteisö huolehtii kehitysvammaisista asukkaistaan laitoshoidon sijaan. Kirsin mukaan lähtee 14-vuotias tytär Anni, joka ei haluaisi millään lähteä Suomesta ja erota parhaasta ystävästään. Uudet ihmiset, Irlannin nummet ja työntäyteiset päivät hälventävät pian pahimman koti-ikävän eikä uusi kotimaa tunnu enää niin vieraalta.

Minua on jo muutaman vuoden ajan kiinnostanut Hanna Tuurin teokset, jotka kertovat elämästä Irlannissa. Kirjahyllystäni löytyi ennakkokappale kirjailijan esikoisromaanista Orapihlajapiiri, joten päätin aloittaa Tuuriin tutustumisen lukemalla sen. Luin kirjan ja viihdyin ihan hyvin, joka on jo ihan hyvin minulta. En nimittäin oikeastaan pidä arkisista tarinoista, joissa ei ole muuta sisältöä kuin sitä tavallista elämää. Suomalaisen naisen irtiotto ja sopeutuminen toiseen maahan teki tarinasta kuitenkin hieman kiinnostavamman.

Orapihlajapiiri oli siis ihan mukava välipalakirja. Irlannin maaseudusta lukeminen herätti pienoista matkakuumetta, mutta koska omaan mahdolliseen irtiottooni ei kuuluisi samankaltaisia suunnitelmia kuin Kirsillä, en oikein osannut tarinaan aina samaistua. Tuurin kirjan loppua pidin kuitenkin niin onnistuneena, että se ikään kuin paransi kirjan arvoa lopullista arvosanaa miettiessäni. Keskivaiheilla kirjaa en ollut tosiaan mitenkään kovin innostunut - vaikka tarina siis soljuu mukavasti eteenpäin - mutta lopun tapahtumat tekivät kirjasta himpun verran mieleenpainuvamman.

Löysinkö kotimaisen kirjallisuuden aarteen? Hanna Tuuri osoittautui kirjailijana ihan mielenkiintoiseksi tuttavuudeksi ja luen mieleläni kirjat Irlantilainen aamiainen ja Vihreän saaren puutarhoissa. Lukemastani kirjasta en juuri keksi kritisoitavaa, mutta se ei vain kohdannut kirjamakuni kanssa. Jäin kuitenkin miettimään, tulenko vuoden lopulla kaipaamaan näitä kotimaisia arkisia kertomuksia, jos niitä koko vuoden luen... :)

Osallistun kirjalla Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin ja valloitan alakategorian Suomalaiset maailmalla.