Joulun tunnelmaa

Joulukuu kuluu varsin nopeasti, jos sattuu olemaan kirjakaupassa töissä. Joulun tunnelmaan on hieman hankala virittäytyä, koska vapaapäivinäkin käy vähän ylikierroksilla ja ajatukset ovat usein työasioissa. Uusi koti on kuitenkin vihdoin valmis, joulukoristeet on ripoteltu pitkin asuntoa ja rauha on pikkuhiljaa palannut arkeen. Hektisten päivien jälkeen on ollut hävyttömän ihanaa lukea kirjoja joulunvietosta makoillen mukavalla divaanilla suklaarasia käden ulottuvilla. Omasta kirjahyllystä löytyy muutamakin jouluaiheinen teos, mutta koska en juurikaan harrasta ns. kirjallista haahuilua, eli että tarttuisin suosikkikirjaani ja lukisin pätkiä sieltä täältä, jäävät jouluaiheiset kirjat määrällisesti melko vähäisiksi joulun alla. Tänä vuonna olen tutkinut joulun taikaa näiden kahden kirjan parissa: 

Lumilyhdyn valossa
Jukka Itkonen
2011
54s./Kirjapaja

Olen ihastellut Itkosen talviteemaista runokokoelmaa jo sen ilmestymisestä lähtien. Kirjan ulkoasu on yksinkertainen, mutta suloisen herkullinen. En juurikaan runoista välitä, mutta kun aiheena on talvi ja jouluun valmistautuminen, on hyvät mahdollisuudet, että minäkin innostun.

Kirjan viehättävät runot ovat kuin pieniä kertomuksia niin ihmisten kuin eläintenkin talvipuuhista. Välillä muistellaan haikeana kesää, ihastellaan kuuran peittämää maata, odotetaan jouluaattoa lapsekkaan innostuneesti, nuuhkitaan joulun tuoksua, kurkistetaan niin yksinäiseen kuin perheellistenkin talvipäiviin, iloitaan hiihtoladuista ja villasukista, ja odotetaan että kevät pikkuhiljaa syrjäyttää talven. Lumilyhdyn valossa on todella helposti lähestyttävä runokokoelma, jonka parissa kiireinenkin saavuttaa oikeanlaisen tunnelman ja pysähtyy iloitsemaan kyseisestä vuodenajasta.

Carl Barksin joulu 2
Carl Barks
1953-1964
200s./Sanoma Magazines

Tutustuin viime vuonna Ankkalinnan jouluun sarjan ensimmäisen osan seurassa, joten tänä vuonna oli luvassa jouluisan kirjapaketin toinen osa. Sydäntä riipaisee, kun on myönnettävä, että petyin aika pahasti tällä kertaa. Viime vuonna juuri Ankkalinnan talvi loihti itsellenikin joulumielen kaiken harmauden keskelle, mutta tällä kertaa kaikki meni toisin.

Kaikkein kovin kolaus taisi olla se, että kun lukiessani näin ikkunasta valtavat lumipenkat, oli Ankkalinnassa moni joulu täysin lumeton! Uskomatonta! Tarinoissakin tunnuttiin noudattavan samaa kaavaa Akun ja veljenpoikien ollessa varattomina huolissaan joulun vietosta. Välillä Roope Ankka heltyy auttamaan sukulaisiaan hyvää hyvyyttään ja välillä harmissaan selvästä rahan tuhlaamisesta. Ja missä oli Iines, Mikki, Hessu ja Mummo Ankka? Uusien henkilöhahmojen mukaan marssi olisi värittänyt tarinoita mukavasti. On minulla tosin oma lehmä ojassakin: rakkain jouluaiheinen kirjani on Mummo Ankan jouluyllätys -kuvakirja, jossa kaikki tutut ankkalinnalaiset matkaavat Mummo Ankan maatilalle joulunviettoon. Samaa tunnelmaa kai etsin vielä aikuisenakin näistä Aku Ankoista, mutta nyt en päässyt kyllä lähellekään.

Carl Barksin joulu - Tarinat vuosilta 1945-1952

Carl Barks
1945-1952 suom. 1952-2001
200 s./Sanoma Magazines

Olen pikkuhiljaa päässyt joulutunnelmaan käsiksi lukemalla Carl Barksin varhaisimpia jouluaiheisia sarjakuvia, jotka on kätevästi koottu yksiin kansiin. Annoin kahden kirjan setin miehelleni joululahjaksi muutamia vuosia sitten. Hän on palannut sarjakuvien pariin joka joulu, mutta itse en ole saanut aikaiseksi tarttua niihin. Pienenä tyttönä viihdyin mainiosti Akun ja kumppanien matkassa ja itse asiassa juuri heistä kertovat lastenkirjat olivat minulle rakkaimpia joulukirjoja. Tänä vuonna kuitenkin järjestin aikaa päästäkseni talviselle visiitille Ankkalinnaan.

Ja voi kuinka mukavaa olikaan heittäytyä hetkeksi tarinoiden piiriin, joissa antamisen ilo on vahvasti esillä ja lunta tulvillaan on raikas talvisää. Omasta ikkunasta katsottuna talvimaisemassa ei ole kehumista, mutta Aku sentään pääsee kirmaamaan jouluostoksille hankien kautta. Moni tarina alkaa siitä ongelmasta, että Akulla tai hänen veljenpojillaan ei ole varaa hankkia joululahjoja. Ja sitten taas kun sitä pätäkkää löytyy, he haluavat lahjoittaa pakettinsa vähäosaisille. Roope-setäkin höllää rahakukkaron nyörejä muutamaan otteeseen antaakseen sukulaisilleen ikimuistoisen joulun. 

Alkusanat ovat Timo Ronkaisen sanelemat ja hän tietää kertoa, että Barks itse ei juuri joulusta välittänyt. Sarjakuvien lukija pääsee helposti tarinoita lukiessaan siihen aitoon taianomaiseen joulutunnelmaan, vaikka Ronkainen näkeekin tarinoissa viittauksia siihen, että joulu on pelkkää stressin aikaa ja pakkojuhlintaa. Ehkä siis näinkin, mutta minä en yleensä heittäydy syväanalysoinnin pariin lukiessani. Enkä varsinkaan silloin kun luen sellaista teosta, jonka on tarkoitus tuottaa minulle pelkkää iloa. Muiden näkemyksiä on kuitenkin aina mielenkiintoinen lukea ja näin joulutarinoista saakin paljon irti, kun osaa katsoa niitä toisestakin näkökulmasta. 

Jos lukijoiden joukossa on joku muukin, joka ei ole vielä saavuttanut joulutunnelmaa, niin suosittelen tarttumaan näihin tarinoihin - ja kas kummaa, pian sitä löytääkin itsensä korkeiden nietosten keskeltä:)