sunnuntai 12. elokuuta 2012

Tulikivi


Preston & Child
2004 suom. 2011
694 s./Gummerus


Omalaatuisen FBI:n agentti Pendergastin harmaille aivosoluille on jälleen käyttöä, kun arvostetun, mutta inhotun taidekriitikko Jeremy Groven savuavat jäännökset löytyvät tämän kartanosta. Itsesyttymistäkin tiedetään tapahtuneen, mutta kun kuolleen miehen viereltä löytyy vielä sorkan jälki, on pakko pysähtyä miettimään, olisiko paha vain saanut palkkansa itse paholaisen toimesta. Pendergast saa tällä kertaa seurakseen jo Ihmeiden kabinetti -kirjasta tutun poliisin Vincent D'Agostan, ja yhdessä parivaljakko alkaa selvittää, mitä kamalaa oikein tapahtui vuosikymmeniä sitten, kun neljä nuorta poikaa tapasivat kaukana New Yorkista. Pendergast-kirjoille on erittäin luonteenomaista se, että tarina kehittyy alkuasetelmastaan joka suuntaan, sinnekin jonne sen ei olisi osannut arvata kehittyvänkään, joten tämäkin 700 sivuinen tiiliskivi pitää sisällään jännittäviä hetkiä ja odottamattomia käänteitä sekä tietenkin niitä loistavia päätelmäketjuja, joista karismaattinen agentti on niin tunnettu.

Olen täysin hurahtanut Pendergast-sarjaan, mutta silti viime vuoden uutuuden lukeminen venyi uuden kirjan ilmestymisajankohdan lähettyville. On pakko myöntää, ettei kirjan takakansi ollut kovin houkutteleva - ja päädyin silti kertomaan aika lailla samat asiat omassa esittelytekstissäni!:D Asia on vain niin, että tämänkään kirjan juonesta ei ole mitenkään mahdollista kertoa lyhyesti ja ytimekkäästi. On vain kerrottava, miten kaikki alkaa, mutta se ei välttämättä liity mitenkään siihen miten kaikki kehittyy tai miten kaikki loppuu. Ja se minusta onkin näiden kirjojen salaisuus. Jos sarjan kirjat eivät olisi hemmetinmoisia tiiliskiviä, jotka sisältävät paljon muutakin kuin juonenkäänteitä, en pitäisi niistä niin paljon. Jo Ihmeiden kabinetti puhutteli minua äärettömän mielenkiintoisilla tiedonmurusilla historiasta, kulttuurista, taidemaailmasta jne. Vaikka kirjasarja kuitenkin on nimenomaan jännityskirjallisuutta, tunnen aina olevani himpun verran fiksumpi luettuani Pendergastin aivoituksista.

Tällä kertaa sain tuntea itseni oikein ylpeäksi lukuharrastuksestani, sillä tunnistin eräästä klassikkokirjasta tutun henkilöhahmon jo heti, kun hän ilmestyi tämän tarinan sivuille. Kyseessä on Valkopukuinen nainen, josta Child & Preston ovat päätyneet lainaamaan henkilön kunnianosoituksena Wilkie Collinsia kohtaan. Tämä kaikki kerrottiin kyllä tarinan lopussa kirjailijoiden loppusanoissa, mutta olin haljeta ylpeydestä, kun tajusin jipon heti alkuunsa. Vielä herkullisempaa oli tarinan edetessä bongata kaikkia yhtäläisyyksiä, joita ripoteltiin sinne tänne. Minusta ratkaisu on toteutettu kaiken kaikkiaan tyylikkäästi, vaikka kirjailijat itse pelkäsivätkin, että tällainen menettely aiheuttaa murska-arviot.

Pidin tästäkin kirjasta valtavasti, mutta pysyttelen edelleen uskollisena Ihmeiden kabinetille, jota edelleen pidän itsepäisesti sarjan toistaiseksi parhaana osana. Hämmennystä Tulikiveä lukiessa aiheutti se, että ymmärsin erään nuoren naishahmon olevan tuttu Ihmeiden kabinetista, mutta en muista tätä kabinetin uumenissa asunutta tyttöä ollenkaan. No, se ei ole mikään ihme, olen lukenut ensimmäisen kirjan tosiaan kaksi kolme vuotta sitten, joten yksityiskohdat ovat painuneet unholaan jo kauan sitten. Pitäisi varmaankin lukea kyseinen osa joskus uudelleen, että pääsisi tämän Constance-neidin menneisyyden jäljille paremmin. Tulikivessä hänen vaiheitaan ei nimittäin juuri kerrata, vaikka tehdään selväksi, että hän on aina asunut rakennuksessa, jossa ihmeiden kabinetti oli, ja tulee asumaan vastakin, koska ei muuta maailmaa tunne. Onpa raivostuttavaa, kun ei muista tällaista tärkeää asiaa!

Osallistun kirjalla So American -haasteeseen ja valloitan jälleen New Yorkin osavaltion.

6 kommenttia:

  1. No voi damn, nyt olet kertonut että siinä on Valkopukuinen nainen ja minun on varmaan pakko lukea se... :-)

    (Olen kaksi Pendergast-kirjaa lukenut, en tosin tätä, enkä ole ihan varma tykkäänkö hänen tyylistään adoptoida aina joku ulkopuolinen yhden jutun ajaksi. Mutta vetäviä jännäreitähän ne ovat.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos vähänkin olet tykännyt herrojen sarjasta, niin suosittelen kyllä Tulikiveäkin. Tosiaan tässä on hieman enemmän nojattu yliluonnolliseen teemaan, joka ensin itseäni hieman arvelutti, mutta toimihan se:)

      Minäkin olen ajatellut tyylin olevan tuo, että aina yksi ulkopuolinen pääsee kumppaniksi agentille, mutta itse asiassa tosiaan tässä Tulikivessä D'Agosta tekee paluun (tosin en muista miten suuri hänen roolinsa oli Ihmeiden kabinetissa...) ja ilmeisesti neljännessä osassa "kaikki" vanhat tutut tulevat uudelleen kehiin, ainakin Gummeruksen syksyn kuvasto tiesi kertoa, että Pendergastin paha veli palaa kuvioihin tarkoituksena tappaa jokainen Pendergastille rakas ihminen. Eiköhän ainakin muutama tuttu tule sitten tiensä päähän, uskoisin. Herroilla Child ja Preston ei ole tuntunut olevan sitä ongelmaa, etteivät he osaisi luopua isommassakin roolissa olleista henkilöistä...

      Poista
  2. Täällä ilmoittautuu yksi Pendergast-fani. Olen ihan hulluna näihin kirjoihin.

    Kirjat on aloitettu suomentamaan keskeltä sarjaa. Ennen tuota Ihmeiden kabinettia on siis ilmestynyt Pendergast-kirjoja. Tämä D'Agosta on sieltä tuttu. En ole vielä lukenut noita alkupään kirjoja. Tämä Tulikivi taasen aloittaa trilogian, ollen siis sen ensimmäinen osa. Tuo mainitsemasi kirja, joka on tulossa syksyllä (en tiedä sen nimeä suomeksi) on jatkoa tälle Tulikivelle. Siinä Pendergast jatkaa tutkimuksiaan D'Agostan kanssa. Olen tuon kirjan englanniksi lukenut ja pidin siitäkin kovasti. Trilogian kolmonen odottaa minua tabletilla vuoroaan.

    Lukemisen arvoisia kirjoja. Pidän päähahmosta. Hän on jotenkin mukavan omituinen ja vähän jopa yli-inhimillisen hyvä siinä, mitä tekee työkseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, toinen bloggari-kollega ehtikin muutama viikko sitten sivistää minua tuossa samassa asiassa, että Ihmeiden kabinetti ei ole ensimmäinen kirja sarjassa. On kyllä törkeää tuollainen keskeltä aloittaminen:D

      Luetko paljon englanniksi? Miten helppoina pidät näitä Pendergast-kirjoja? Periaatteessa pidän englannintaitoani tosi hyvänä, mutta jos pitäisi alkaa lukemaan esim. jotain tiedeartikkeleita tms "yliopistokamaa", niin sitten taitoni eivät olisikaan niin hyvät. Välttelen hyvien kirjojen lukemista englanniksi, en tykkää siitä, että tärkeitä asioita menee ohi. Mutta eihän näitä Pendergasteja varmaan enää alusta asti suomenneta, kun ei ole tietoisesti sieltä asti aloitettu alunperinkään, joten oikein muutakaan vaihtoehtoa ei ole, jos haluaa niihin tarinoihin tutustua.

      Hmm. Olisikohan tuo Constance-neitikin tuttu sitten sieltä suomentamattomista kirjoista, tosin Tulikivessä mielestäni alleviivattiin sitä, että kuoleman kabinetista tämä löytyi ja uskoisin sen olevan sama kabinetti kuin mikä aiheuttaa ongelmia Ihmeiden kabinetti -kirjassa:D

      Pendergastissa todellakin on parasta se, että hän on hienostuneen mukava, yli-inhimillinenkin ehkä, mutta toisaalta hänen ajatteluketjunsa ovat aina sen verran loogisia ja sikäli mahdollisia, että jos itsekin pysähtyisi kunnolla ajattelemaan, niin kuin hän aina tekee, niin ei olisi mitenkään täysin mahdoton ajatus päästä samoihin päätelmiin hänen kanssaan:D

      Poista
    2. Hmm, mitähän mä nyt valehtelisin paljonko luen englanniksi? Menee tosi paljon kausissa. Välillä luen paljonkin, sitten on pitkiä pätkiä kun luen vain suomeksi. Ei minulla ole jäänyt ainakaan mieleen, etten olisi kunnolla ymmärtänyt näitä Pendergast kirjoja englanniksi.

      Tabletilta lukiessa on muuten se etu, että siihen saa ladattua sanakirjan! Se on kylläkin englannista englantiin eli sana on selitetty, mutta se auttaa hankalissa kohdissa paljonkin. Kun tämän huomasin, on tullut katsottua sanoja ihan mielenkiinnosta. Usein ymmärrän lauseyhteydestä mitä sana tarkoittaa, mutta katson silti miten se on määrilty. Kun luen perinteistä kirjaa, katson hyvin harvoin sanakirjasta sanoja. Vain jos sillä on oikeasti merkitystä juonen kannalta.

      P.S. Englannin taitoni ei ole mikään ylivertainen tai ihmeellinen. Olen vain aikanaan sitkeästi alkanut lukemaan englanniksi ja kummasti siihenkin on harjaantunut :)

      Poista
    3. No ehkä minäkin olen sitten valmis tähän uuteen askelmaan elämässäni, ja syleilen innoissani mahdollisuutta lukea jotain hieman tasokkaampaa englanniksi, kuin mitä olen tähän mennessä uskaltanut. Jännittää jo nyt, mitä kaikkea minulta on jäänyt välistä Pendergastin tarinasta, kun en ole kaikkia alkupään kirjoja lukenut:D

      Poista