2001
292 s./
Jälkijunassa tullaan ja pahasti. Uskoin pitkään, etten tulisi lainkaan tutustumaan Sookie Stackhouse -sarjaan, mutta keksittyäni englanniksi lukemisen ilon, päätin antaa kirjoille mahdollisuuden. Olen tullut siihen tulokseen, että kevyehkö fantasiagenre tarjoaa englanniksi juuri oikeanlaista haastetta minun kaltaiselle lukioenglannin voimalla lukevalle nuorelle naiselle. Kynnys tarttua johonkin "vaikeampaan" kirjaan alkuperäiskielellä on suuri siitäkin huolimatta, että muutamat lempikirjoistani olen lukenut juuri englanniksi. Toivottavasti joku päivä kielitaitoni on sillä tasolla, että uskallan lukea "mitä vain" englanniksi.
Sookie Stackhouse on nuori tarjoilijatar, joka pystyy lukemaan ihmisten ajatuksia. Näin ollen hänen sosiaaliset kuvionsa eivät ole sieltä vauhdikkaimmasta päästä. Eräänä iltana Sookien työskennellessä baariin astuu komea vampyyri Bill, josta tyttö kiinnostuu välittömästi - eikä vähiten siksi ettei pysty lukemaan tämän ajatuksia. Pian elämä pikkukaupungissa kääntyy päälaelleen, kun murhattuja tyttöjä löydetään vartaloissaan vampyyrinpuremia. Onko Bill murhien takana?
Pidin ja en pitänyt kirjasta. Tai no en varsinaisesti ollut pitämättä, muttei kirja (eikä Bill) kyllä saanut jalkojani veteliksikään. Ehkä siihen tarvittaisiin altistumista vielä muutamalle sarjan kirjalle? Vai onko kenties vampyyriaihe vain minun tapauksessani melko loppuunkulutettu juttu. Olen fanittanut Buffya vuosia, joten sen paikkaa (eikä Spiken) voi viedä mikään muu sarja. Pakollisen viittauksen Buffy Vampyyrintappajaan bongasin myös Dead Until Darkin sivuilta, totta kai.
Kirja ei siis missään tapauksessa ollut huono vaan suurimmaksi osaksi melko viihdyttävä. En vain taida olla kovin vastaanottavaisella tuulella mitä tulee uusiin vampyyriystäviin. Plussaa kuitenkin siitä, että kirjan kieli on juuri sellaista kuin toivoinkin: toimii englanniksi hyvin, mutta suomeksi en osaisi kuvitella kirjoja lukevani. Sarjamurhaajan paljastumista odotin rystyset valkoisina, vaikka en nyt tiedä miten uskottava koko kuvio kokonaisuudessaan loppujen lopuksi oli:) Pakko kuitenkin myöntää, että jatko-osan tapahtumat jäivät kyllä kiinnostamaan ja vaikka en tänä vuonna sarjan parissa jatkaisikaan, enköhän kakkososaan tartu vielä joku päivä.
Olen tässä pohtinut, että ehkä True Blood -sarja olisi enemmän minun mieleeni. Tietääkö kukaan, miten tv-sarja on rakennettu eli onko se kuinka uskollinen kirjasarjalle vai rönsyileekö juoni omiin suuntiinsa ensimmäisen kirjan annettua tarinalle perustan?
