Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jonathan Franzen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jonathan Franzen. Näytä kaikki tekstit

tiistai 4. helmikuuta 2014

Vapaus




Jonathan Franzen
2010 suom. 2011
634 s./Siltala


Milloinkohan sitä oppisi, ettei kirjoja (varsinkaan niitä todella kehuttuja) kannattaisi missään tilanteessa säästellä hyllyssä lukemattomana. Minä ja Franzen ei oikein sovittu yhteen ja olisin mielelläni kestänyt tämän takaiskun jo silloin pari vuotta sitten enkä nyt, kun olen pitkittänyt kirjaan tarttumista kuukausitolkulla ja antanut odotusten kasvaa suhteettoman suuriksi.

No, selviän tästäkin. Eli ihan suunnattoman suuresta pettymyksestä ei kuitenkaan ole kysymys.

Vapaus on taas niitä romaaneja, joita lukiessa kyllä ymmärtää sen ansiot, mutta ei itse pääse ihan samalle aaltopituudelle. Franzenin teos on ehdottomasti yksi suurista amerikkalaisista nykyromaaneista. Viiltävän realistinen kerronta antaa lukijalle oivan mahdollisuuden kurkistaa onnellisten, mutta silti niin onnettomien ihmisten elämään. Henkilöhahmot ovat kaikessa monimutkaisuudessaan aitoja ja uskottavia. Koin pitkään yhdessä olleen pariskunnan arkiset kamppailut mielenkiintoisena, mutta tarinasta puuttui jotain oleellista, jotain mikä olisi tehnyt siitä juuri minun kirjan.

Patty ja Walter Berglund päätyivät yhteen jo nuorina. Koripallossa loistanut Patty haaveili ehkä salaa erilaisesta elämästä, mutta valitsi lopulta Walterin, rehdin ja reilun nuorenmiehen, joka oli tottunut elämään muusikko-ystävänsä varjossa. Vuodet vierivät, pariskunnan lapset kasvavat ja oman elämän ongelmakohdat alkavat näkymään yhä selvemmin. Onko vielä mahdollista muuttaa suuntaa?

En tiedä liittyvätkö omat ongelmani kirjan suhteen siihen, että armoton rehellisyys kaikessa saa henkilöt vaikuttamaan osittain melkovastenmielisiltä tyypeiltä. Tiedän, kuka tahansa vaikuttaisi inhalta, jos hänen kaikista ajatuksistaan tehtäisiin tiliä, mutta silti... Minulle on kai sitten tärkeää kiintyä tarinoiden henkilöhahmoihin ja jos en tunne heitä kohtaan sääliä/rakkautta/ystävyyttä/empatiaa, heidän tarinaansa on vaikea päästä täysillä sisään. Turhauduin myös lopulta siihen, että kaikki tuntuivat koko ajan pilaavansa omat kuvionsa olemalla itsepäisesti väärän ihmisen kanssa, kieltäytymällä olemasta yhdessä oikean ihmisen kanssa, arvottamalla asiat väärin ja suhtautumalla kaikkeen niin negatiivisesti. Vaikka kai tuollaisia ihmisiä on sitten maailma pullollaan. Kiva.

Kustantajan arvioon pääsee tästä.

Kirjaa minulle aikoinaan blogini synttäripäivänä suositelleen Katjan kirja-arvosteluun puolestaan pääsee tästä. Synttäreiden kunniaksi kerätystä kirjalistasta riittää lukuvinkkejä vielä pitkään, mutta jokaisen aion jossain vaiheessa lukea. Ja sitä ennen en uutta vinkkilistaa kerääkään:D