Lukumaraton kevään uutuuskirjoilla 8.-9.3.

Innostuin sitten minäkin taas lukumaratonista, mutta tällä kertaa hieman uusin kääntein.
---
Ensinnäkin päätin hyväksyä kirjapinoon pelkästään tänä keväänä ilmestyneitä kirjoja. Edellisistä lukuponnistuksista viisastuneena tiedän myös, että sivujen maksimimäärä 24 tunnin aikana hipoo noin 800 sivua, joten en ole valinnut lukupinoon kovinkaan pitkiä kirjoja. Ja koska kaikenlainen kiva puuhastelu menee tänä vuonna lukemisen edelle, on lukumaratonille uhrattavaa aikaa luultavasti vähemmän kuin aikaisempina kertoina, joten en välttämättä saa luettua edes 800 sivua. Alun perin oli siis tarkoitus viettää viikonloppu tiiviisti neljän seinän sisällä peiton alla, mutta löysinkin pian itseni ja mieheni suunnittelemasta tapas-iltaa ystäväpariskunnille. Perus.
---
Lukumaraton alkaa siis sitten, kun tapas-ilta päättyy. Ja koska maanantaina on taas työpäivä, en tule harrastamaan sen kummempia yökyöpelihetkiä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, joten maraton voi tulla päätökseensä jo ennen kuin 24 tuntia on kulunut. Nyt jos koskaan mennään fiiliksen mukaan!
---
Kirjapinossa tällä kertaa:
Simukka - Musta kuin eebenpuu
Delacourt - Katseenvangitsijat
Raevaara - Laukaisu
Kannisto - Vapaana elämisen taito
Gavalda- Lempi ei ole leikin asia
Pöyliö - Pölynimurikauppias
---
Päivitystä luvassa tähän samaan tekstiin, kunhan päästään käyntiin. Jännää!:)
---
Klo 23.00 Lukumaraton alkaa. Luonnollisestikin valitsen pinosta Raevaaran Laukauksen, jossa on vain 120 sivua. Saisinkohan luettua sen jo tämän illan aikana...?
---
Klo 00:40 ja olen kuolemanväsynyt. Kirja on edennyt 60 sivua, tarina vetää hyvin, mutta olen yksinkertaisesti maailman hitain lukija. Kaikenlaista muuta pyörii myös päässä, on yllättävän vaikea irrottautua kaikesta äkkiseltään. Huomenna jatketaan uusin voimin.
---
Klo 10:00 ja lukeminen jatkuu huonosti nukutun yön jälkeen. Pientä päänsärkyäkin ilmassa, ehkä muutama lasillinen liikaa eilen tapas-illan aikana? Nyt naaman pesuun, teekupin tekoon ja eilisillan tarjoilun rääppimiseen. Kyllä tästä vielä hyvä tulee!:D
---


Klo 11:15
Tiina Raevaara - Laukaisu
120 s./Paasilinna 2014
Aikaa lukemiseen kului 2 h 55 min
***
Kerkon ja Pauliinan yhteiselämä on suistunut raiteiltaan jo vuosia sitten. Eräänä päivänä Pauliina herää keskellä kurjaa elämänsä ja päättää pelastaa itsensä ja lapsensa Kerkon kaikkinielevän synkkyyden maailmasta.
***
Lukukokemus oli todella intensiivinen. Raevaaran pieni kirja paljastaa, mitä suljettujen ovien takana tapahtuu - kertaa .hetkiä, sanoja ja tunnetiloja ennen perheenjäsenen murhaa. Kaikki oleellinen on saatu mahdutetuksi kirjan kansien väliin: kaikki se järjettömyys, rakkaus, epätoivo, välinpitämättömyys ja raivo. Suosittelen! Tiina Raevaarasta on pikkuhiljaa kehkeytymässä yksi suomalaisista suosikeistani.


---
Klo 11:30 ja seuraavaksi vuorossa Pöyliön Pölynimurikauppias. Katsotaan miten kotimaiseen kirjallisuuteen painottuva maratonista lopulta tuleekaan... Vastoinkäymisistä voisin mainita nettiyhteyden hetkittäisen katkeamisen, Bloggerin rivinmuodostusongelmat, jotka pakottavat iskemään *** ja --- merkkejä rivien väleihin, jotta rivikorkeus ei heittäytyisi vallan mahdottomaksi. Lisäksi pieni jumitustila kirjoittamisen suhteen. Olisin halunnut sanoa Laukauksesta niin paljon enemmän ja paremmin, niin hieno kirja se kaikessa vähäeleisyydessään on, mutta seuraava kirja odottaa jo ja jumitustilan ohimenevyydestä ei ole takeita..
---


Klo 16:00
Sari Pöyliö - Pölynimurikauppias
166 s./Atena 2014
Aikaa lukemiseen kului 3h 30 min
***
Novelleja äideistä ja heidän tyttäristään. Kokoelman huumorista muistui mieleeni Claire Castillionin novellikokoelman Äidin pikku pyöveli, joka myöskin käsittelee äitejä ja tyttäriä. Kotimaisessa versiossa tarinat eivät ole ihan niin pitkälle vietyjä ja kieroutuneita, mutta kaikenlaisia elämänkohtaloita kyllä tulee vastaan!
***
Kokoelma oli kovastikin mieleeni, yllättävä ja suorasanaisesti kirjoitettu ja silti jotenkin sympaattinen. Vaihtuvat tarinat sopivat hyvin maratonille, vaikka toisaalta novellien välillä piti hetken aikaa puuhastella jotain muuta (käydä jääkaapilla!), jotta mieli olisi vastaanottavaisempi vaihtuvalle tarinalle. Joka tapauksessa tykkäsin - paljon!


---
Klo 16:15 ja pikkuhiljaa uuden tarinan valitseminen kyseessä. Maratonia on kulunut 17 tuntia, joista olen lukenut 6h 30 minuuttia ja olen edennyt etananlailla. 286 sivua on tullut tarvottua eteenpäin. Yöunet vaativat osansa ja kesken päivän oli pakko ottaa särkylääkettä ja käydä pienillä päiväunilla, jotta päänsärky helpottaisi. Illalla olisi vielä luvassa juoksulenkkiä, venyttelytuntia, saunomista ja itsetehdyillä pitakebabilla herkuttelua, joten aikaa on korkeintaan yhdelle kirjalle. Lopullinen valinta tehtiin Gavaldan ja Simukan kirjojen välillä. Päädyin Musta kuin eebenpuu -kirjaan, sillä Gavaldan kirja olisi tähän väliin ollut tunnelmaltaan ehkä liian samankaltainen kuin edelliset kaksi luettua kirjaa.
---


Klo 22.00
Salla Simukka - Musta kuin eebenpuu
192 s./Tammi 2014
Aikaa lukemiseen kului 3 h
***
Lukumaratonin päättää Simukan Lumikki-trilogian päätösosa. Ja hyvä päätös tarinalle se onkin! Kaikki kolme osaa ovat olleet toisiinsa nähden kovin erilaisia, mutta muodostavat silti eheän kokonaisuuden. Loistava nuorten kirjasarja, jota ei voi kuin suositella.
***
Päivän viimeiseksi kirjaksi Musta kuin eebenpuu oli hyvä valinta. Henkilöhahmot ja tarinan kehys olivat jo tuttuja, kirjan taitto väsyneitä silmiä hellivä ja juoni tarpeeksi vauhdikas ja mielenkiinnon herättävä. Lumikki on saanut viimeisessä osassa vainoojan, joka tietää  tytön menneisyydestä hämmentävän paljon. Entä onko muistikuvat siskosta todella totta vai mielikuvituksen temppuilua?


---
Ah, maratonrutistus on ohi! Kovin kirjapainotteisesta päivästä ei tosin voi puhua, sillä enhän käyttänyt edes puolta päivää kirjojen ahmimiseen. Kirjojen kanssa kului aikaa 9 tuntia ja 30 minuuttia ja luin päivän aikana 3 uutuuskirjaa. Ja itse asiassa tunti jäi vuorokauden lukuajasta kokonaan käyttämättäkin.
---
Sivuja tuli kahlattua läpi 478, joten tunnissa luin noin 50 sivua eli lukuvauhtini on ollut äärimmäisen hidas. Kai sen voi osaltaan selittää sillä, että päänsärky vaivasi aamusta lähtien ja tietynlainen raukeus hidasti tahtia entisestään. Toisaalta taas kaikki kolme kirjaa olivat äärimmäisen helppolukuisia ja mukaansa tempaavia, joten kovinkaan suuresta aivojumpasta ei ollut kyse, vaikka osittain raskaitakin aiheita kirjoissa käsiteltiin, joten olisi luullut, että tahti olisi ollut kovempi.
---
Vaikka toisaalta kismittää noinkin huonot maratontulokset, niin tämäkin kirjafiilistely käy aika hyvin yksiin vuoden teemani kanssa: enemmän kaikkea muuta, vähemmän kirjoja. Ja sehän nimenomaan toteutui maratonin suhteen:) Ja kirjavalinnat olivat suorastaan loistavia jokainen, todella hyvä tuuri senkin suhteen!
---
Kiitos ja hyvää yötä!

Kuukauden nuortenkirja: Valkoinen kuin lumi

Salla Simukka
2013
237 s./Tammi

Tutustuin jo lokakuussa Simukan uusimpaan kirjaan muutaman kappaleen verran ja tarina tuntui heti vievän mennessään. Tietenkin aluksi muisteltiin hetki ensimmäisen osan tapahtumia, mutta pian esiteltiin jo Lumikin uutta elämäntilannetta ja estradille astui uudet henkilöhahmot. Nopeatempoisuus saattaa kuulkaas olla välillä todella virkistävää!

Tiesin, että lukisin Valkea kuin lumi -kirjan jossain hyvässä välissä, mutta innostuin sarjasta ihan uudella tavalla, kun olin alkuviikosta kuuntelemassa Salla Simukkaa Keravan kirjastossa. Tapahtumassa puhui myös Siri Kolu ja keskustelu pyöri nuorten aikuisten kirjallisuuden ympärillä. En ole tainnut Twilight-sarjan jälkeen lukea kyseisen genren kirjoja (en esimerkiksi itse luokittelisi Nälkäpeliä nuorten aikuisten kirjaksi...), joten välillä olen pysähtynyt ihmettelemään, mikä tietyssä kirjassa viehättää sekä nuorta että aikuista. Lumikki-trilogiaa luettuani ymmärrän paremmin, että nuori päähenkilö puhuttelee tietenkin nuorta lukijaa, mutta koska tapahtumat liittyvät aikuisten pyörittämään maailmaan, on vanhemmankin lukijan helppo samaistua kirjan tapahtumiin.

Sarjan ensimmäinen osa Punainen kuin veri keskittyy Tampereen alamaailman selkkauksiin, kun taas toisessa osassa ollaan turistien täyttämässä Prahassa. Siellä nuori nainen lähestyy Lumikkia ja paljastaa olevansa tämän sisko. Uutisesta pökerryksissä oleva Lumikki saa pian taistella henkensä edestä, kun paikallinen uskonlahko päättää hankkiutua liikaa tietävästä tytöstä eroon. Kaikenlainen karmiva lahkotoiminta sopii jännityskirjallisuuteen kerta toisensa jälkeen, joten trilogian toinen osa oli kovasti mieleeni. Lahkotoimintaa esittelee myös kirjat Jääkylmää (Gerritsen) ja Saarnaaja (Läckberg).

Simukan kirjan luettuani päädyin muistelemaan tuoreita lukukokemuksiani kotimaisen nuortenkirjallisuuden saralta ja kutinani piti aika hyvin paikkaansa. Kovin monessa nykypäivän nuortenkirjassa tuntuu olevan aika alleviivattuakin seksuaalikasvatusta. On tietenkin kiva, että kirjallisuus viihdyttämisen ja sivistämisen lisäksi pistää ajattelemaan ja avartaa mieltä uusille ja ehkä pelottavaltakin tuntuville asioille. Minun ongelmani lähinnä liittyy siihen, että koen olevani jo avarakatseinen tyyppi ja siksi tämä jatkuva seksuaalisuuden korostaminen näyttää silmissäni melkein aina jotenkin päälleliimatulta.

Mutta jotta kirjoitus ei päättyisi negatiivisiin huomioihin, kerrattakoon vielä, että Lumikki-trilogia on oikein mainio tuttavuus ja toivottavasti moni nuori ja vanhempikin löytää sen äärelle.

Kuukauden nuortenkirja: Punainen kuin veri

Salla Simukka
2013
264 s./Tammi

Innostuin näemmä vuoden vaiheessa Salla Simukan aikaisemmista, Topelius-palkituista, kirjoista Jäljellä ja Toisaalla enemmän kuin aluksi ymmärsinkään. Nappasin nimittäin heti mukaani Lumikki-tilogian ensimmäisen osan ennakkokappaleen, kun se työpaikalleni saapui. Olen jo työni puolesta kiinnostunut siitä, mitä kotimainen nuortenkirjallisuus tarjoaa tänä päivänä fantasiatarinoiden lisäksi. (Vastaus: Sisältörikkaita laadukkaita jännitystarinoita, joissa tapahtuu paljon muutakin kuin pyssyillä paukuttelua.)


Luulin jännityskiintiöni olevan jo täynnä tässä kuussa, sillä olenhan lukenut jo kaksi kuukauden talviteemaan liittyvää jännäriä. Kuumeen ja flunssan kaadettua tämän lukijan sänkyyn, parasta viihdykettä tuntui kuitenkin tarjoavan nuorten jännityskirjallisuus. Aluksi oli hankalaa muistaa kaikki tarinan etenemisen kannalta tärkeät henkilöhahmot niin koululaisten, virkavallan kuin alamaailmankin keskuudesta ja siihen lisäksi vielä heidän keskinäiset suhteensa ja nokkimisjärjestyksensä. Hyvä tarina kuitenkin vei mukanaan ja kuumeinenkin pää pysyi mukana. Yleensä pyrin välttelemään jännitysgenren sisällä alamaailmaan liittyviä kirjoja, sillä niiden suhteen ajattelen kärjistetysti, että yhden kirjan luettuaan on lukenut ne kaikki. Varsinkin huumebisnes on aihe, josta en juurikaan jaksa innostua.

Mielenkiintoiseksi kirjan tekee tietenkin päähenkilö. Odotin jännityksellä, millaiseksi minun ja Lumikki Anderssonin suhde tarinan edetessä muodostuisi. Syrjäänvetäytyvät ja kaikkia arvostelevat päähenkilöt kun saattavat antaa itsestään melko ylimielisen ja sitä kautta ärsyttävän kuvan itsestään. Lumikin ajatuksia maailmasta oli kuitenkin helpompi ymmärtää, kun hänen rankoista kasvuvuosistaan kerrottiin enemmän. Lopulta pidin paljonkin tästä tarkkanäköisestä nuoresta naisesta, jonka oli aikoinaan jokapäiväisen selviytymisen nimissä ollut pakko pitää ympäristöään silmällä eri tavalla kuin niiden, joiden ei ole koskaan tarvinnut pelätä.

Lumikki ajautuu keskelle huumebisnekseen liittyvää välienselvittelyä, kun hän eräänä kylmänä maanantaiaamuna päättää pistäytyä koulun pimiössä. Sieltä veren hajun keskeltä hän löytää viidensadan euron seteleitä kuivumasta ja saa pian selville, kuka opiskelijoista on ne sinne tuonut. Lumikki on tottunut tekeytymään huomaamattomaksi. Elämä on helpompaa - ja turvallisempaa - kun pitää muut etäällä eikä sekaannu muiden asioihin. Valitettavasti seteleihin liittyvä opiskelija tietää Lumikin tietävän rahoista, joten Lumikilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin katsoa, mihin suuntaan seuraavat vuorokaudet häntä kuljettavat.

Punainen kuin veri sopii hyvin kuukauden talviteemaan ja esittelee talvenkin hieman eri näkökulmasta kuin aikaisemmat lukukokemukseni. Talvi otetaan jatkuvasti huomioon tarinan edetessä, mutta siitä ei tehdä liian suurta numeroa. Tampereella paukkuu kovimmat pakkaset miesmuistiin ja tapahtumat huipentuvat salaperäisen Jääkarhun kartanolla pidettävissä vuoden kovimmissa juhlissa, joihin on kutsuttu vain harvat ja valitut. Talvi on tarinassa isossa osassa, mutta sen voimaa ei ole alleviivattu ihan niin paljon kuin ruotsalaisissa kirjoissa Yömyrsky ja Mantelintuoksua lumimyrskyssä. Toisaalta taas Taikatalvi esittää hyytävän vuodenajan maagisessa valossa, omana salaperäisenä maailmanaan, jossa sattuu paljon kauniita, mutta jännittäviäkin asioita. Simukan kirjassa talvi on arkisempi, ehkä ankara, mutta tuttuakin tutumpi. Suomalaisille talvi on pakollinen paha, jonka kanssa on vain opittava elämään sen ehdoilla.

Kuukauden nuortenkirja: Toisaalla

Salla Simukka
2012
233 s./Tammi

Luin viime vuoden puolella Simukan kirjakaksikon ensimmäisen osan, jossa lukijalle tarjoiltiin kutkuttava näkymä tulevaisuuden maailmaan, jossa ihmiset luokitellaan oman lahjakkuusalueensa mukaisiin ryhmiin mahdollisimman nuorena. Kirjan päähenkilö Emmi viettää syrjäänvetäytyvän elämää, onhan hän 15-vuotiaana edelleen Potentiaali, vailla kutsumusta. Eräänä aamuna Emmi herää ja huomaa kaikkien muiden ihmisten kadonneen mystisesti. Jäljellä-kirjaa lukiessa herää kymmeniä kysymyksiä, joiden vastauksia joutuu etsimään kuitenkin vasta jatko-osasta.



En ollut mitenkään älyttömän vaikuttunut ensimmäisestä osasta, mutta Toisaalla sai minut innostumaan. Vastaukset, joita odotin olivat minulle mieleen, ja ne nostivat tarinan arvoa huimasti. Jatko-osan tapahtumista ei voi juuri pukahtaa paljastamatta liikaa, sillä kaikki liittyy tietenkin siihen, miksi maailma tyhjeni niin yllättäen. Paljastan kuitenkin sen verran, että olen erittäin tyytyväinen
Simukan juonenkuljetteluun sekä näkökulman vaihtoon, joka kummasti puhalsi uutta tuulta lukukokemukseen. Ensimmäisessä osassa tutuksi tulleista henkilöistä paljastuu myös uusia piirteitä, henkilöt saavat hieman lisäsävyjä, ja sekös on mukavaa lukijan ravistelua.



Suosittelin kirjakaksikkoa ahkerasti työpaikallani joulun aikaan, ja nyt luettuani tarinan kokonaan voin jatkaa suositteluja hyvällä omatunnolla. Simukan dystopia tarjoaa hyvät puitteet, joten viihtyminen laadukkaan nuortenkirjallisuuden parissa on helppoa.

Jäljellä

Salla Simukka
2012
221 s./Tammi

Mitä sinä tekisit, jos huomaisit eräänä aamuna herääväsi tyhjään maailmaan? Jäljellä esittelee lukijoille tämän mielenkiintoisen dystopian nuoren tytön näkökulmasta. Miltä tuntuu, kun koti humisee tyhjyyttään eikä mistään kuulu tavallisen elämän ääniä? Miten pian tuntee tulevansa hulluksi, kun hiljaisuuden täyttää pelkkä linnunlaulu? Miten tehdä lopullinen ratkaisu sen suhteen, jatkaako elämää vai päättääkö epätoivoissaan päivänsä? Emmi päättää uskoa siihen, että joku tulee vielä pelastamaan hänetkin. Kun ketään ei kuulu, tytön on vihdoin lähdettävä tutkimaan Tamperetta siinä toivossa, että löytyisi joku toinenkin jäljelle jäänyt.

Minut on vallannut pienoinen nuortenkirjabuumi. Tutustun mielelläni varsinkin kotimaisiin paljon kehuttuihin teoksiin, joita tänä päivänä on tarjolla nuorille ja koska edelliset kokeiluni ovat olleet varsin onnistuneita, päätin lukaista tämänkin. Ensimmäisen osan perusteella en kuitenkaan vielä osaa sanoa juuri mitään, niin selvää on että Jäljellä muodostaa kokonaisen tarinan vasta jatko-osan Toisaalla kanssa. Ensimmäinen osa esittelee tyhjän, pelottavan maailman, jossa Emmin ja muutaman muun on pärjättävä omillaan. Se herättää myös kymmeniä kysymyksiä, joihin toivottavasti edes osaan Toisaalla vastaa.

Lukukokemus oli oikein positiivissävytteinen, tarina soljui eteenpäin vaivattomasti ja vähemmälläkin lukuajalla kirjan pystyi ahmaisemaan parissa päivässä. Olen aikaisemminkin lukenut muutamia kirjoja, joissa maailma on tyhjentynyt ihmisistä tavalla tai toisella, ja niitä kun nyt ajattelen, niin on pakko myöntää, että mielestäni aiheesta olisi voitu tälläkin kertaa ammentaa enemmän. Toisaalta taas ymmärrän, että nuortenkirjat ovat usein ihmissuhdepainoitteisia, vaikka kantava teema näyttäisikin ensisilmäyksellä olevan joku muu. Nyt vain odotan, että saan jatko-osan nopeasti luettavaksi, ja että en joudu pettymään selityksiin, joita Simukalla mahdollisesti on antaa ihmisten katoamiselle - ja kaikelle muullekin.

Osallistun kirjalla Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin.

P.S. Jos Sinua kiinnostaa piipahtaa maailmanlopun tunnelmissa, suosittelen Richard Mathesonin kirjaa Olen legenda ja Cormac McCarthyn kirjaa Tie. Teoksissa tunnelma on varsin synkkä, mutta ne ovat ehdottomasti tutustumisen arvoisia.