maanantai 29. kesäkuuta 2015

Maija

Anni Blomqvist
1970 suom. 1975
132 s./Gummerus


Mitä tapahtuu ja kenelle?
Myrskyluoto-sarjan kolmannessa osassa Maijalla ja Jannella on jo useampi lapsi ja perhe sen kun kasvaa. He elävät eristäytyneinä omalla luodollan, armottoman meren naapurissa. Kaikkien työpanos on tärkeä, jotta arki sujuisi: Janne hankkii elannon, Maija hoitaa kotia ja kotielämiä ja vanhemmat lapset kaitsevat pienempiä sisaruksiaan. Menetyksen suru tulee perheelle tutuksi eikä mitään voi pitää itsestäänselvyytenä. Onneksi suvun tukeen voi luottaa ja siihen, että elämä kyllä kantaa vaikeuksien yli.

Lukukokemuksesta.
Nappasin kirjan mukaani juhannuslukemiseksi ja vaikka saaristolaiselämän kuvaus sopikin hyvin yhteen osittain sateisenkin juhannusviikonlopun kanssa, oli tarina melkoisen raskas teemoiltaan. Ensimmäisten osien tapaan tarina on helposti lähestyttävä, mukavan yksinkertaisesti kirjoitettu. Pääpaino on työntäyteisen arjen kuvailussa ja Blomqvistin rakastetussa kirjasarjassa menneen maailman saaristolaiselämä tulee melkein iholle asti. Vaikka Maijan elämä ei ole koskaan ollut helppoa, kolmannessa osassa kamppaillaan jo melkoisten menetysten parissa.

Tv:stäkin tuttu?
Huomasin, että telkkarista tulee juuri Myrskyluodon Maija -sarja, mutta en ole sitä koskaan katsonut. Onko katsomisen arvoinen? Onko tv-sarja kuinka uskollinen kirjasarjan tapahtumille? En sitä nyt tässä välissä ala kuitenkaan katsomaan, koska kirja-sarjasta on vielä kaksi osaa lukematta. Nyt lukutahtini on tainnut olla kirja per vuosi...

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Arvoitus nimeltä Margo

John Green
2008 suom. 2015
400s. /WSOY


Mitä tapahtui ja kenelle?
Quentin saa oivan tilaisuuden auttaa ikiaikaista ihastuksensa kohdetta Margoa, kun tyttö haluaa kostaa lähiaikoina kokemiaan vääryyksiä. Parivaljakko on ollut jo vuosia toistensa naapureita, mutta aika on ajanut vanhat ystävykset eroon toisistaan: Quentin hengailee koulun bändipiireissä kun taas Margo on päätynyt lukion kuningattaren rooliin. Päättäjäispäivään ei ole enää pitkälti ja kostonyön jälkeen Margo uusii jo tutuksi tulleen katoamistemppunsa. Onnistuuko Quentinin selvittää arvoitus nimeltä Margo?

Mistä pidin tarinassa?
Tämäkin Greenin kirja on sujuvasti kirjoitettu ja tarina nappaa lukijan mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Dialogi on nasevaa ja uskottavaa, kirjailija todella tuntee teinien sielunelämän ja osaa viljellä juuri oikeanlaista huumoria. En yhtään ihmettele, että Greenin tuotanto on niin pinnalla juuri nyt. Toisaalta on myös helppo uskoa, että hänen kirjansa kestävät aikaakin.

Mistä en pitänyt tarinassa?
Tarinaa tuli pakostikin verrattua loistavaan Tähtiin kirjoitettu virhe -kirjaan ja ihan sille tasolle ei Arvoitus nimeltä Margo yltänyt - vaikka en tohtinut sitä edes odottaakaan. Siinä missä tarina syöpäsairaista nuorista tuntui koskettavan muitakin kuin teini-ikäisiä, Arvoitus nimeltä Margo on auttamatta nuortenkirja ja selkeästi enemmän teinix. Vahvasti Margon lumovoimaan nojaava tarina ei saanut minua vakuuttumaan tytön ainutlaatuisuudesta, joten tietty fiilis jäi saavuttamatta...

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Tuhat ja yksi yötä

Jaakko Hämeen-Anttila
Heli Hieta
suom. 2010
213 s./Otava


Mitä tapahtuu ja kenelle?
Kolmen vuoden ajan Shahrazad pyrkii pitämään päänsä kertomalla miehelleen tarinoita jättämällä ne kesken niin, että miehellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin antaa vaimonsa elää vielä seuraavaan iltaan. Elämässä pettyneellä kuninkaalla on nimittäin ollut pahana tapana ottaa vaimo yhdeksi illaksi ja mestauttaa hänet ennen aamunsarastusta. Kolmen vuoden aikana tulee tutuksi tarinat mm. Sindbad Merenkävijästä, Aladdinista ja loihditusta lampusta sekä Ali Babasta ja neljästäkymmenestä rosvosta.

Odotukset kirjasta?
Olen lähivuosina yrittänyt muutamaan otteeseen lukea satukirjoja, mutta se on osoittautunut yllättävän pitkäpiimäiseksi hommaksi. Nähtyäni balettiversion Lumikuningattaresta, halusin heti tutustua H.C. Andersenin alkuperäiseen versioon, mutta en jaksanut lukea satua kokonaan. Olinkin henkisesti valmistautunut siihen, että tämänkin satukokoelman kahlaamisessa palaisi lähinnä hermot. Odotin myös vaikealukuisia ja ehkä vähän paikallaan junnaaviakin tarinoita.

Lukukokemuksesta?
Tuhat ja yksi yötä ylitti odotukseni kertaheitolla. Tarinat olivat mielenkiintoisia ja sopivan erilaisia, mutta silti niissä toistui muutamat asiat tehden tarinoista yllättävän yhtenäisen kokonaisuuden. Hämeen-Anttilan suomennokseen on päässyt 11 isompaa tarinaa, joista osa sisältää pienempiä tarinoita. Lukukokemus ei tuntunut niin raskaalta, kun välissä oli lyhempiäkin tarinoita. Tunsin entuudestaan vain Aladdinin tarinan, mutta sain huomata Disneyn ottaneen paljonkin vapauksia tehdessään omaa versiotaan kyseisestä klassikosta. Lapselle en ehkä ensimmäisenä valitsisi tästä kokoelmasta iltasatua, mutta kirja on kyllä niin näyttävä, että pidän sen silti omassa kirjahyllyssä, katsotaan milloin siihen tulee palattua seuraavan kerran....

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Wayward Pines - Ei pakotietä

Blake Crouch
2012 suom. 2015
327 s./Tammi


Mitä tapahtuu ja kenelle?
Agentti Ethan Burke päätyy idylliseen Wayward Pinesiin etsiessään kadonneita kollegojaan. Heti aluksi hän joutuu auto-onnettomuuteen, jonka seurauksena hän viettää useamman päivän kaupungin sairaalassa. Pikkukaupungin charmi unohtuu pian, kun toinen toistaan oudompia asioita alkaa tapahtumaan. Miksi Burke ei saa yhteyttä ulkomaailmaan? Miksi kaikki kaupungin asukkaat suhtautuvat häneen ystävällisesti, mutta vältellen?

Lukukokemuksesta?
Oletin tarinan sinkoavan heti täyteen toimintaan ja olinkin hätää kärsimässä, kun tajusin, ettei ensimmäisen sadan sivun aikana tapahtunut juuri mitään. Burke haahuili pitkin kylää ilman rahaa ja vaatteita, epävarmana siitä mitä kaupungissa oikein on meneillään. Kun asianlaita viimein kirjan loppupuolella selvisi, kiinnostukseni heräsi vihdoin. Eli kyllä, potentiaalia tarinassa tuntuu kyllä olevan, mutta enemmän selviää seuraavissa kirjoissa.

Trilogian kaksi viimeistä osaa ja tv-sarja?
Tarinan tahmean alun tunnelmissa oli vaikea uskoa, että kääntäisin vielä kelkkani. Nyt kieltämättä jatko-osatkin kiinnostavat. Tv-sarjaa en tajunnut laittaa nauhalle tarpeeksi ajoissa, joten hyppään sen matkaan tällä viikolla osasta viisi, mutta nyt kun tarina on jo yhden kirjan verran tuttu, uskon pääseväni mukaan helposti.

torstai 4. kesäkuuta 2015

Manhattanin alle: Matka New Yorkin sisuksiin

Erling Kagge
2014 (suom. 2014)
245 s./Johnny Kniga


Mitä tapahtuu ja kenelle?
Erling Kagge on vuosia seikkaillut menemään pitkin maailmaa. Mount Everstit on valloitettu ja hiihdetty niin Pohjois- kuin Etelä-Navallekin. Tällä kertaa elämäntapaseikkailija päätyi pienen porukan kanssa New Yorkin alle viemäriverkostoja tutkimaan. Mitä sieltä löytyikään?

Odotukset kirjan suhteen?
Tartuin kirjaan vähän sillä mentaliteetilla, että nyt löysin hyvin mahdollisesti vuoden kiinnostavimman kirjan. Moni ei ole suurkaupungin viemäreissä seikkaillut ja luulisi, että tarinat mitä sellaiselta reissulta on kerrottavana kutkuttavat kenen tahansa lukijan mieltä. Ja siis come on, kyllähän sitä nyt New Yorkin alla kuhisee vaikka minkälaisia elämäntapoja ja ihmisryhmiä ja vaikkapa alligaattorikin!

Vaan miten kävikään?
Tulin sitten tarttuneeksi vuoden tylsimpään kirjaan. En ehkä koskaan tokene siitä tosiasiasta että eihän siellä New Yorkin alla ollut sitten oikein mitään muuta kuin ulostekasoja ja ryttyisiä nenäliinoja. Alligaattoritkin olivat vain urbaania legendaa. Ja sen kerran kun Erlingin porukat tiesivät jonkun asuvan maanalaisen reittinsä varrella niin tämä henkilö ei ollut "kotona". Siis aivan liian masentavaa...!

Ja jotta lukijaa ärsyttäisi vielä enemmän...
...niin matkakertomukseen oli ympätty kirjallisuussitaatteja toinen toisensa jälkeen. Välillä tuntui, että maan alla muu porukka oli jutellut normaalisti ja Kagge oli sivistänyt kumppaneitaan viittaamalla milloin kenenkin sanomiin viisauksiin. Tässä jos jossain kirjassa korostuu se, että kun ei ole mitään mielenkiintoista sanottavaa omasta seikkailustaan niin pituutta kirjalle ollaan koetettu saada jaarittelemalla jostain täysin yhdentekevästä ja haettu syvyyttä sitten kirjallisuuden kuolemattomista lauseista. Yh, niin huono kirja että ihan itkettää.