sunnuntai 13. elokuuta 2017

Kiitos ja nähdään pian!

On vihdoin tullut aika laittaa pillit pussiin Sonjan lukuhetkissä.

Pitkään tässä menikin, että pääsin sinuiksi asian kanssa, mutta kun asiaa aloin vakavissani pyöritellä toissa päivänä niin huomasin oikein innostuvani kirjablogin lopettamisesta. Ja se jos mikä on merkki, että nyt ollaan tultu tien päähän.

Kevein mielin siis lopetellaan. Lukeminenhan ei ole varmaan koskaan maistunut niin hyvälle kuin juuri nyt ja vuoden luetuista suurin osa on ollut neljän tähden kamaa. Voin siis sanoa lopettavani huipulla, heh. Hoitovapaata on vielä puolisen vuotta jäljellä, ja sen jälkeen koittaa paluu kirjakaupan arkeen, joten kirjojen määrä ei ole ainakaan vähenemässä elämästäni.

Rehellisesti sanottuna lukufiilisten kirjaaminen on ollut aikamoista pakkopullaa jo ehkä useamman vuoden. Aika on aina ollut pois jostain muusta (esimerkiksi Teidän kiinnostavista kirjablogeista!) ja olen huomannut istahtavani päätteen ääreen takki tyhjänä ja sanat kateissa. Perusluonteeni on vaan harannut lopettamista vastaan, sillä minun on usein vaikea lopettaa asioita kesken. Aina pitäisi saada kaikki kunnialla loppuun. Ja olisihan se hienoa kerätä yhteen paikkaan kaikki data lukemistaan kirjoista tästä ikuisuuteen. Mutta ei kun ei.

Joten iso kiitos kaikille lukijoille menneistä vuosista! Kiitos kaikista kivoista kommenteista ja kirjavinkeistä! Lukijat todella ovat bloggaamisen suola! Onnellisena jatkan tästä eteenpäin kirjablogien lukijana, joten nähdään Sinun blogissasi:)

perjantai 4. elokuuta 2017

Etenemistä kirjasarjoissa

Laura Ingalls Wilder
Luumujen poukama
1937 suom. 1964
337 s./Gummerus

Vilhelm Moberg
Maastamuuttajat 3
1952 suom. 1959
268 s./Otava


Kirjarintamalla ollaan edetty melko laiskanletkeästi. Lukeminen ei ole oikein ottanut tuulta alleen, olen päätynyt puuhastelemaan kotosallakin jotain muuta. Toisaalta kotiaikakin on ollut useamman viikon ajan aika kortilla.

Olen pysytellyt lähiaikoina kiehtoneessa aiheessa eli siirtolaisuudessa ja siirtolaisten ponnisteluissa Uudessa maassa.

Tartuin jälleen Pieni talo preerialla -sarjan osaan, olen nyt suunnilleen puolivälissä. Olen lukenut sarjan osia vähän miten sattuu -järjestyksessä, ja siksi olenkin vähän sekaisin siitä milloin ja missä Ingallsin perhe on kulloinkin vaikuttanut. Luumujen poukamassa perhe asettuu vihdoin Minnesotaan, mihin tv-sarjakin sijoittuu. Aluksi he joutuvat asumaan turvemajassa maan sisässä, kunnes pääsevät muuttamaan perheen isän rakentamaan taloon preerian keskelle. Laura ja Marja aloittavat koulutaipaleensa ja kuvioihin astuu mm. kauppiaan tytär Nelli täydellisine kiharineen.

Maastamuuttajat -sarjan kolmannessa osassa ruotsalaiset talonpoikaisperheet ovat päässeet New Yorkiin asti ja aloittavat merimatkansa jälkeen viikkoja kestävän taivalluksen kohti viljavia maita. Myös heillä on päämääränä Minnesota. Pitkän matkan aikana he kohtaavat niin ystävällisiä maanmiehiä kuin huijareitakin. Kolera riehuu monessa paikassa ja matkalaisten varat hupenevat päivien kuluessa. Päästäänkö koskaan perille? Ja mikä perillä lopulta odottaa?

Osa molempien kirjojen viehätystä on se, miten yksinkertaista elämää uudisraivaajaperheet viettävät. Ei märehditä menneessä, eikä murehdita liikaa tulevaisuutta. Ei haalita liikaa tavaraa ympärille, eletään hetkessä. Ollaan tyytyväisiä, kun asiat menee hyvin. Ei jäädä tuleen makaamaan, jos tulee vastoinkäymisiä. Toteutetaan suuria unelmia ja uskotaan, että elämä kantaa. En tiedä johtuuko ajatukseni jonkinlaisesta mediaähkystä tai ehkäpä konmari-huumasta, mutta molemmat lukukokemukset olivat ennen kaikkea rauhoittavia.

Nyt on aika siirtyä muihin aiheisiin, muuten jään jumittamaan siirtolaisuuteen ties miten pitkäksi ajaksi. Haaveilen jo Tohtori tuli kaupunkiin ja Pieni talo preerialla -sarjamaratoneista ja Gangs of New Yorkinkin katsoin taas pitkästä aikaa. Rantalomalle pakkasinkin mukaan kepeää jännityskirjallisuutta, se sopi paremmin letkeisiin lomapäiviin.