Tee siitä tapa eli kuinka kitket huonot tavat ja teet hyvistä pysyviä

Gretchen Rubin
2015 suom. 2015
295 s./Nemo

Tunnustaudun Gretchen Rubinin suureksi faniksi!

Kirjailijan aikaisempi teos Onnellisuusprojekti kolahti ja kovaa. Pääsin tuolloin miettimään oikein urakalla, että mikä minut tekisi arjessa vielä onnellisemmaksi. Päädyin silloin mm. näihin asioihin:

1) Sängyn petaamatta jättämisestä tuli mieheltä sanomista päivittäin. Tajusin, että kun vain alkaisin petaamaan oman puoleni sängystä heti herättyäni, parisuhteen yksi harvoista napinahetkistä jäisi pois ja makuuhuone muuttuisi kerralla viihtyisämmäksi. Parin vuoden aikana olen jättänyt sängyn petaamatta ehkä kaksi kertaa. Toimii!

2) Mietin miten oikeuttaisin lähes jokailtaisen tee+leivos-hetkeni niin, että ei tarvitsisi potea huonoa omatuntoa. Lisäksi ärsytti miten työpaikalla tuli niin nopeasti nälkä päivän alettua ja lounaallakaan ei tuntunut tulevan tarpeeksi täyteen. Siispä aamupalan kimppuun! Nykyinen maustamaton jogurtti, myslit, banaani, mahdolliset marjat tai omena ja chia-siemenet ovat tie jokapäiväiseen onneen. Parasta on, että aamulla ei tarvitse arpoa mitä sitä söisi, koska se on aina tuo sama setti. Kaupassa ei tarvitse arpoa mitä sitä ostaisi, koska täytän kaappiin vain tähän aamiaiseen kuuluvia ainesosia. Helppoa ja töissäkään ei enää kuollut nälkään ensimmäisen tunnin jälkeen!

3) Toinen kotioloissa napinaa aiheuttanut asia oli lahjakkuuteni tavaroiden levittämisen suhteen. Lähdinkin kokeilemaan kirjassa vinkattua 20 asiaa paikalleen -menetelmää. Laittelin joka ilta ennen nukkumaan menoa tavaroita paikoilleen ja muuta ei tarvittukaan. Sen enempää tavaraa harvoin edes lojui missään, mutta kodin yleisilmeeseen tuo pieni iltapuhde vaikutti ihan räjähdysmäisesti! Ajan kuluessa opin laittamaan ison osan tavaroista omille paikoilleen jo heti käytön yhteydessä, joten nykyään meillä on ihan naurettavan siistiä melkein koko ajan:)

Tee siitä tapa tähtää periaatteessa samaan kuin Onnellisuusprojekti. Tee hyvästä tavasta pysyvä, koska se tekee sinusta onnellisemman. Kitke huono tapa, koska se vähentää onnellisuuttasi. Kirjassa esitellään erilaiset ihmistyypit liittyen tapojen omaksumiseen ja pureudutaan siihen, miksi ihmiset käyttäytyvät eri tavoin kun yrittävät ottaa uutta tapaa haltuun.

Onnistuin lukemaan kirjan aika mielenkiintoisessa elämänvaiheessa. Olen voinut alkaa työstämään osaa tavoista osaksi omaa arkea nyt saman tien ja uskon, että minulla on ihan hyvät rahkeet onnistuakin. Minulla on esimerkiksi 5 vuoden päiväkirja, jossa on jokaiselle päivälle kysymys johon tulee vastata. Ongelmana on se, että täyttelen aina vastauksia pari kuukautta jälkijunassa ja oikeasti haluaisin tehdä sitä päivittäin. Tässä kaipaan ryhtiliikettä! Ongelma, johon haluttiin miehen kanssa molemmat perehtyä on se, että me ei ikinä tehdä ruokaa niin paljon että siitä riittäisi pakkaseen. Vaan nytpä tehdään ja ollaan ihan fiiliksissä molemmat. Pienellä kotikokouksella oli kauaskantoiset vaikutukset ja nyt on pakastin ensimmäistä kertaa elämässä täynnä:)

Iso osa muista tavoista onkin sitten sellaisia, että haluaisin omaksua niitä äitiyslomani aikana, kunhan tulokas on syntynyt. Ongelmana luonnollisestikin on se, että vasta kun uusi arki alkaa, voin alkaa tutkimaan miten omat ajatukset tavoista sopivat yhteen uuden elämän kanssa. Siinä mielessä kirja olikin hyvä lukea juuri nyt, sillä minulla on ollut kuukauden päivät aikaa pohdiskella millaista elämää toivoisin että viettäisimme perheenä. Mitkä asiat ovat tärkeimpiä meidän hyvinvoinnin kannalta ja toisaalta mihin emme haluaisi aikaa kuluttaa. Ja näistä on toki muodostunut hyviä keskustelunaiheita miehen kanssa.

Muutamia mainitakseni olemme miettinet mahdollisuutta käydä viikonloppuaamuisin salilla yhdessä koko perheen voimin. Meillä on mahdollisuus käyttää salia, jossa saisimme olla keskenämme ja yhden tunnin aikana minä saisin salitreenin, mies saisi salitreenin eikä tarvitsisi työaamuina herätä hillittömän aikaisin salille ja tosiaan jos ruokataukoja pitäisi pitää niin toinen voi kuitenkin jatkaa treeniä. Kävelylenkit pitäisi juurruttaa osaksi arkirytmiä, mutta vaikka rakastan kävelyä, en tykkää haahuilla yksikseni. Tarvitsen siis joko lenkkiseuraa tai tarkan kävelykohteen. Onneksi tässäkin on ongelma jo tiedostettu niin voi alkaa keskittymään ongelmaratkaisuun. Lisäksi haluaisin jatkaa hyvin alkanutta uusien reseptien kokeilua viikottain. Ennen ongelmana oli liiallinen keittokirjamäärä ja älytön irtoreseptien määrä. Nyt kun tehtiin suursyyssiivous, heitin 98% irtoresepteistä pois ja muutama keittokirjakin sai lähteä. Reseptien valinta helpottui huomattavasti ja olenkin kokeillut kuukauden aikana enemmän uusia reseptejä kuin aikaisemmin vuoden aikana. Ja tähän kun vielä yhdistetään isojen satsien teko, jotta pakkaseenkin menee ruokaa niin avot!;)

En usko, että henkiseen puoleen keskittyvillä self-help-oppailla olisi juurikaan minulle annettavaa. Käytännönläheisyys on ehdottomasti minun juttuni. Se, että saa lukea millaisia ongelmia muut ovat ratkoneet ja millaisia keinoja on otettu käyttöön. Ja tietenkin se vaihe, kun pääsee suunnittelemaan omia kuvioita. Hyvä lukukokemus ehdottomasti:)

Inspiraatiota Onnellisuusprojektista

Huh, olen onnistunut pitämään innostuksen kurissa eikä virallista onnellisuusprojektia ole ainakaan vielä suunnitteilla. Kuukauden lukuteemaan liittyen haluan kuitenkin vielä päästä fiilistelemään Gretchen Rubinin jalanjäljissä. Miten kirja inspiroi minua arjen toiminnan keskellä ja mitä omaan onnellisuusprojektiini voisi kuulua, jos sellaisen toteuttaisin.

Kirjailijan perusperiaatteet onnen vahvistamiseksi ovat tietenkin aika universaaleja (ja miksei olisi, moni kyllä tietää, että terveelliset elämäntavat esimerkiksi auttavat voimaan arjessa paremmin kuin roskaruoka, muttei se kuitenkaan tarkoita sitä, että ihmiset eläisivät niin kuin kannattaisi), ja moni Gretchenin käskyistä sopisi minullekin, mutta olemme kuitenkin sen verran erilaisia ihmisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa, että omat käskyt olisi hyvä muotoilla.

Sonjan 12 käskyä:
1. Älä ruikuta. Keskimääräistä hyväntuulisempana ihmisenä huomaan kuitenkin sortuvani ruikuttamiseen aivan liian usein. Työpäivästä saattaa jäädä kotona kerrottavaksi pelkästään väsymyksen tunne, vaikka työpäivä olisi tarjonnut vaikka millaista mukavaa kokonaisuutena. Elämäni hyvin pienet vastoinkäymiset (en millään jaksaisi tehdä ruokaa, kun haluaisin vain rentoutua yms) voisi sivuuttaa kokonaan ja keskittyä olemaan positiivisempi.
2. Uskalla olla onnellinen. Melkein aina kuulumisia vaihdettaessa kerron, että kuuluu ihan hyvää ja melko pian alan puhumaan asiasta, joka on esimerkiksi ärsyttänyt minua lähiaikoina. Oikeasti pitäisi vain olla pokkaa kertoa joka kerta, että kuuluu tosi hyvää, koska se kuitenkin on totuus melkein joka päivä. Varsinkin, jos keskustelen ihmisen kanssa, jolla on suruja tai ihan perusmurheitakin jaettavana, en osaa iloita omasta onnesta vaan koen, että olen velkaa toiselle sen, että minullakin menee vain ihan hyvin. Ajattelen, että jos joka kerta ystäviä nähdessäni latoisin pöytään kaiken sen, mikä tekee minut päivittäin onnelliseksi, olisin todella ärsyttävää seuraa.
3. Hankkiudu arjen turhasta painolastista eroon. Huomasin toukokuussa, että mustista shorteistani on irronnut nappi. Elokuun lopulla sain ommeltua sen takaisin. En sitten käyttänyt niitä koko kesänä. Kaikki nämä viikot olen kantanut asiaa mielessäni, aivan turhana lastina kaiken muun samantapaisen lastin joukossa. Ei ihme, että tuntuu, että kotona on niin paljon asioita tehtäväksi, vaikka ulkoisesti asunto olisikin siisti. Ei ihme, että stressaa. Napin ompelemiseen meni kaksi minuuttia. Olisin onnen keskellä vielä onnellisempi, kun en antaisi tuollaisten asioiden kasaantua. 
4. Suunnittele ja toteuta. Kasa kivoja kavereita, joita näkee liian harvoin. Samat nimet pyörivät usein päässä: pitäisi ottaa yhteyttä ja sopia tapaaminen, mukava illanistujainen. Aika on kuitenkin usein kortilla, ja sitä huomaa pian viettävänsä viikonloput niiden kanssa joiden kanssa yleensäkin ne viettää.  
5. Levittäydy hallitusti. Yleensä vain levittäydyn. Suurimmat riidat taloudessamme alkavat yleensä siitä, että levitän tavaroitani joka paikkaan enkä oikein jaksa korjata niitä kasaan kuin pakon edessä. Pidän siitä, että koti on eletyn näköinen, mutta ehkä menen usein hieman liiallisuuksiin. Pitkien työpäivien jälkeen olisi yksinkertaisesti kivempaa tulla kotiin, jossa kaikki on paikoillaan ja sohvalle mahtuu röhnöttämään vaikeuksitta.  
6. Hassuttele enemmän. En ole sieltä vakavimmasta päästä, mutta kovin rauhallinen kyllä olen. Hassuttelu luonnistuu joinain päivinä paremmin kuin toisina. Minulle ei ole maailman suurin kynnyskysymys ilmestyä ABC:lle supersankariksi pukeutuneena, mutta jatkuvasti minua ei näe ottamassa tanssiaskelia kaupassa. Kaikenlainen positiivinen hörhelöinti antaa niin paljon energiaa arjen keskelle, että se todella kannattaa.
7. Tiedä mikä vituttaa. Minua ärsyttää liian lyhyeksi jäävät yöunet -> en ikinä esimerkiksi töihin aamulla mentäessä valvo klo 12 pidempään. Minua ärsyttää se, kun kaapissa ei ole tarpeeksi ruokaa -> suunnittelen ruokalistan aina ennen kauppareissua, jotta kaapissa on varmasti syötävää kiireiseen ja kiireettömään hetkeen. Minua ärsyttää urheilu yksin -> olen hankkinut kavereita joiden kanssa voin urheilla yhdessä. Minua ärsyttää päivä ilman lukutaukoa -> varmistan, että aikaa on aina lukemiselle vaikka aika pitäisi sitten ottaa jostain muusta pois.
8. Save some, spend some. Olen jopa ilottoman hyvä raha-asioissa. Palkkapäivänä tiedän tasan tarkkaan mitä kuluvan kuukauden aikana voin ja en voi tehdä, joten spontaani rahankäyttö on minulle täysin tuntematon käsite. Osaan olla säästeliäs, joten pitäisi myös oppia iloitsemaan siitä rahamäärästä, jonka päättää tuhlata sen sijaan, että aina järkeilee, että kannattikohan nyt tämä, vai olisiko sittenkin pitänyt harkita ostosta vielä pidemään... Hutiostoksia en ole tehnyt enää vuosiin, joten pelko on luultavasti täysin turha ja vie ilon kivasta hankinnasta.
9. Toteuta ideasi. On ollut aikoja, kun olen väkertänyt kaikenlaista pientä muistoksi tärkeille ihmisille. Nyt en saa edes joulukortteja tehtyä itse, vaikka siitä projektista vuosittain haaveilen. Mieleen on myös noussut idea kutsua ystävä iltaa istumaan ja tehdä yhdessä kasvissosekeitto ja sämpylöitä pimeän syksyn iloksi. Haluaisin myös toteuttaa hääkuvakansion tekemisen siskonpojalleni, koska epäilen, etteivät he hääkuviaan teetä välttämättä kuviksi vaan jättävät tiedostoiksi koneelle. Pitäisi ryhtyä tuumasta toimeen. 
10. Heittäydy spontaaniksi. Uskon, että tiettyyn pisteeseen asti asioita täytyy suunnitella etukäteen, jos haluaa niiden tapahtuvan. Spontaani illanistujainen viikonloppuna kuulostaa kivalta, mutta jos toistuvasti jättää kutsumisen tunnin parin päähän, voi nopeasti huomata viettävänsä viikonloput yksin, kun muut ovat jo suunnitelleet muuta. Mutta joskus, edes joskus olisi kiva toimia spontaanisti. Vaikka uskon, että suurella todennäköisyydellä se ei johda toivottuihin tuloksiin: lapsiperheen äitiä saan tuskin houkuteltua iltalenkille ex tempore tai kovin moni ei välttämättä lähde syyssateessa polkemaan meille viinilasillisen houkuttelemana, mutta ehkä tärkeintä olisi kuitenkin se, että olisi heittäytynyt hetken vietäväksi.  
11. Tuhlaa aikaa hyvin. Jos haluat opiskella espanjaa monen vuoden tauon jälkeen, ala opiskelemaan espanjaa. Jos haluat tehdä leikekirjaa elämästäsi, tee leikekirjaa elämästäsi. Jos haluat vetää Teho-osasto-maratonin, vedä maraton. Ja minähän haluan, kaikkia edellä mainittuja. Ja niille pienille rakkaille asioille olen antanut ja aion jatkossa antaa aikaa.   
12. Ole kiva. Yleensä olenkin, mutta elämässäni on myös ihmisiä, jotka ovat vielä kivempia ja huomaan, että itsekin voisin olla sitä. Kivempi.  

Gretchenin 12 käskyä:
1. Ole Gretchen
2. Päästä irti
3. Käyttäydy kuten haluat tuntea
4. Tee se heti
5. Ole kohtelias ja oikeudenmukainen
6. Nauti matkasta
7. Kuluta
8. Tunnista ja määrittele ongelma
9. Piristy
10. Tee mitä pitää tehdä
11. Ei laskelmointia
12. On vain rakkautta

Monia käskyjä pyrin toteuttamaan heti, kun tajusin niiden voiman Onnellisuusprojektia lukiessani. Miten paljon kotionni voikaan lisääntyä, kun jaksaa joka kerta ruoan tekemisen jälkeen pestä kattilan. Ruokakaan ei ehdi jäähtymään sillä aikaa, kun kattilan pyörittelee puhtaaksi ja täydestä vatsasta nauttii ihan eri tavalla kun tietää, ettei kattila kummittele tiskipöydällä vielä aamullakin. Olen myös siivonnut kolme arjen keskellä tärkeää tavaraa sisältävää laatikkoa ja siirtänyt digivalokuvakehykseen kuvia neljän vuoden tauon jälkeen (Hankkiudu arjen turhasta painolastista eroon), tanssinut villein tanssikuvioin lavatansseissa (Hulluttele enemmän), ostanut kauan haaveilemani korallinpunaisen kaulahuivin ja hankkinut leikkokukkia kotiin (Save some, spend some) ja paljon muuta. Jo parin viikon jälkeen onnellinen tyttö on vielä onnellisempi.

Joitain ylöskirjaamistani asioista on helppo toteuttaa pelkällä nopeasti kerääntyvällä tahdonvoimalla, mutta veikkaan että varsinkin minun kohtani 1, 2 ja 12 vaatisivat projektin kaltaisen panostuksen aikaa ja päättäväisyyttä.

Alunperin ajattelin, että olisin mielelläni suunnitellut (ihan huvin vuoksi) oman projektivuoteni, että miten olisin 12 kuukautta jakanut, mutta siihen ei taida olla tarvetta, koska loputa Gretchen on toteuttanut sen juuri niin kuin se olisi kiva toteuttaa. Yhtenä kuukautena keskitytään kotiin, toisena ystäviin, kolmantena rahaan, neljäntenä parisuhteeseen, viidentenä omiin harrastuksiin jne. Toimiva setti, uskon minä.

Nyt siirryn illan seuraavaan vaiheeseen eli Toteuta ideasi pariin ja lähden suunnittelemaan syyskuun lukuteeman toteutusta. Voikaa hyvin!

Onnellisuusprojekti (ja vuoden paras lukukokemus!)

Gretchen Rubin
2009 suom. 2013
327 s./Nemo

Eräänä päivänä bussissa istuessaan Gretchen Rubin alkoi pyörittelemään mielessään ideaa onnellisuusprojektista. Hän oli jo tuolloin monella tapaa onnellinen: kivan miehen vaimo, kahden ihanan tyttären äiti ja kirjailijan uraa luova entinen lakinainen. Silti Gretchenistä tuntui, että hän voisi olla vieläkin onnellisempi, kunhan vain keskittyisi oikeisiin asioihin elämässään. Ennen kuin projekti käynnistyi hänen piti muotoilla omat 12 käskyä, jotka auttaisivat matkalla kohti onnellisempaa arkea. Grethen jakoi myös alkavan vuoden kahteentoista osaan niin, että eri kuukausina hän voisi keskittyä erilaisiin muutosta vaativiin osa-alueisiin elämässään. Gretchen aloitti myös onnellisuuteen liittyvän blogin, jonka ansiosta moni muukin innostui tutustumaan itseensä ja omiin haaveisiinsa ihan uudella tarmolla.

Hurahdin aika täysillä Onnellisuusprojektiin - mikä ihana idea! Kuukauden lukuteema toki teki minut vastaanottavaisemmaksi kirjan teemalle ja kuukauden ensimmäinen lukukokemus Mia Kankimäen seikkailuista Japanissa toimi hyvänä lämmittelijänä kuukauden pääkirjalle. Sen lisäksi, että tunnistan itseni ja ajattelutapani monesta Gretchenin esille ottamasta asiasta (niistä kohta lisää), rakastan myös erilaisia projekteja. Lähivuosina olen toteuttanut projektit Etsi itsellesi täydelliset meikkituotteet, Sisusta koti, Lue enemmän kotimaista kirjallisuutta, Tee leikekirja vuodesta kun olit 25-vuotias, Pidä huolta, että näet kaikkia ystäviä ja kavereita tasaisin väliajoin, Kirjoita tyhjään reseptikirjaan kaikki kiinnostavat reseptit ja heitä epämääräiset lippulappuset sitten pois ja Käy vaatekaappisi läpi ja jätä sinne vain aarteet. Ja tässä vain muutama esimerkki. Ei siis ole mikään ihme, että innostuin tästäkin. Mutta on onnellisuusprojekti ihan oikeastikin toteuttamisen arvoinen idea.

Niin kuin Gretchen, minäkin uskon, että kaiken tämän onnen keskellä voisin olla vieläkin onnellisempi. Muutamat asiat elämässäni ansaitsisivat entistä enemmän huomiota ja muutamat muut ovat sellaisia, joihin ei kannattaisi tuhlata liikaa voimia. Gretchen toteaa jo projektia esitellessään, että ei halua torjua elämäänsä vaan löytää onnen omasta keittiöstään. Minäkään en ole seikkailijaluonne, joten minunkaan askeleeni kohti vielä onnellisempaa elämää eivät kulkisi valloitettavien vuorien yli tuntemattomissa maissa. Sen sijaan haluaisin keskittyä enemmän siihen mitä juuri nyt on meneillään, olla energisempi, ystävällisempi ja ihan vain enemmän läsnä.

Yritän kaikella tahdonvoimallani olla innostumatta liikaa, sillä nyt ei ole otollinen aika tällaiselle projektille. Oikeasti koko onnellisuus-asiaa pitäisi pyöritellä mielessä hyvä tovi, että tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi selkeytyisivät. Ja jos tuollaiseen projektiin lähtisi, kannattaisi se tehdä kerralla kunnolla eikä vasemalla kädellä... Minun suurin ongelmani ehkä kuitenkin on se, että en loppujen lopuksi tiedä onko minulla kuitenkaan niin paljon muutettavaa, että sitä kannattaisi ihan projektia pistää pystyyn. Nyt jo kirjaa lukiessani olen inspiroitunut valtavasti monen arjen pikkujutun keskellä ja minulla on täysi syy uskoa, että pysynkin inspiroituneena ilman projektiakin. Toinen ongelma on se, että syksyihmisenä aloitan ns. Elämänkohennusprojektin joka syksy ja silloin aika moni mieltä vaivannut asia loksahtaa kohdilleen kesälomailujen jälkeen. Toisaalta taas rakastan niin hurjasti projekteja, että voi hyvinkin olla, että löydän itseni ensi vuoden tammikuussa projektisuunnitelmien keskeltä. Katsotaan miten käy!

Joka tapauksessa Onnellisuusprojekti on hurjan kiva kirja. Paljon ajatuksia herättelevä, jos kokee olevansa halukas muutokseen. Lukiessaan mieli avoimena kirjasta voi löytää vaikka millaisia motivoivia asioita tavallisen arjen keskelle. Myöhemmin kirjoitan vielä oman inspiraatiopläjäyksen Gretchenin jalanjäljissä. Ehkä sen jälkeen selviääkin, onko isommalle projektille tarvetta vai vaivaako mieltä vain muutama asia...

Kansankynttiläin kokoontumisajot - Psykologia