torstai 29. elokuuta 2013

Kotimainen klassikko x2 eli Rautatie ja Työmiehen vaimo

Juhani Aho
1884
249 s./WSOY

Minna Canth
1885
111 s./WSOY

Projekti Gutenbergistä löytyvien klassikoiden kahlaaminen jatkuu - ja varsin hyvällä menestyksellä vieläpä. Työmatkoilla ja lounastauoilla olen kätevästi saanut tutustuttua näihin kahteen klassikkoon ja täytyy myöntää, että molemmat veivät siinä mielessä jalat alta, että vielä kotonakin olen jatkanut niiden lukemista, vaikka kesken olisi ollut muutakin mielenkiintoista. Voin paljastaa, että minulle on täysin uutta innostua kotimaisesta vanhasta kirjallisuudesta!

Rautatien tunnelmaan oli helppo päästä välittömästi. Paukkuvat pakkaset, rovastin lämpöä hehkuva koti ja kotimatka hevosen vetämässä reessä - vanhaa Suomea kauneimmillaan. Matin ja Liisan rautatiestä johtuvaa ihmetystä ja alati kasvavaa kiinnostusta oli mielenkiintoista seurata vierestä. Tarinan perusteella Aho vaikuttaa tarkkanäköiseltä kirjoittajalta, joka osaa poimia oleellisen ihmisten käyttäytymisestä huumoria unohtamatta. Uusien asioiden puskiessa tuttujen ja turvallisten asioiden ytimeen, siinä on tarpeeksi jännittämistä lukijallekin, saati sitten tarinan ukolle ja akalle.

Minna Canthin kirjasta en tiennyt mitään etukäteen, joten Johannan epäreilu kohtalo tuntuu aika järisyttävältä - ja valitettavasti tänäkin päivänä erittäin ajankohtaiselta. Nuori morsmaikku päätyy onnettomaksi vaimoksi miehelle, joka ryyppää kaikki perheen rahat. Siinä missä Rautatie ihastutti, Työmiehen vaimo puolestaan pisti niin vihaksi. Onko kotimaisen kirjallisuuden saralla kamalampaa miestä kuin Risto? Tai yhtä epäoikeudenmukaisia kanssaihmisiä kuin Johannan naispuoliset tutut? Olen yllättynyt, että oikeastaan tunsin niin syvästi Canthin kirjaa lukiessani, sillä aikaisemmin en ole tuntunut pääsevän näytelmien sisälle vaan ne ovat jääneet aina hieman etäisiksi. Hyvä tarina ilmeisesti auttaa siihenkin pulmaan.

 Molemmilta kirjailijoilta tulen varmasti lukemaan vielä muutakin. Varsinkin Ahon tyyli yllätti. Teksti ei ollutkaan tunkkaista, vanhaa ja tylsää. Ja Canth on juuri niin rohkea ja aikaansa edellä ollut suorasuu kuin olen aina muiden jutuista ymmärtänyt. Vaikuttavaa!

Kuuluvatko kyseiset teokset teidän suosikkeihinne kotimaisen klassikkokirjallisuuden saralla? Minulla molemmat pompsahtivat sinne kertaheitolla, mutta aikaisemmin myös Sinuhe Egyptiläinen on tehnyt suuren vaikutuksen. Aleksis Kivi ja Väinö Linna puolestaan ovat jättäneet kylmäksi.

Mieskirjailijoiden 50 kirjaa
Naiskirjailijoiden 100 kirjaa
Koen 13 kotimaista kirjailijaa
Avioliittojuonia

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Inspiraatiota Onnellisuusprojektista

Huh, olen onnistunut pitämään innostuksen kurissa eikä virallista onnellisuusprojektia ole ainakaan vielä suunnitteilla. Kuukauden lukuteemaan liittyen haluan kuitenkin vielä päästä fiilistelemään Gretchen Rubinin jalanjäljissä. Miten kirja inspiroi minua arjen toiminnan keskellä ja mitä omaan onnellisuusprojektiini voisi kuulua, jos sellaisen toteuttaisin.

Kirjailijan perusperiaatteet onnen vahvistamiseksi ovat tietenkin aika universaaleja (ja miksei olisi, moni kyllä tietää, että terveelliset elämäntavat esimerkiksi auttavat voimaan arjessa paremmin kuin roskaruoka, muttei se kuitenkaan tarkoita sitä, että ihmiset eläisivät niin kuin kannattaisi), ja moni Gretchenin käskyistä sopisi minullekin, mutta olemme kuitenkin sen verran erilaisia ihmisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa, että omat käskyt olisi hyvä muotoilla.

Sonjan 12 käskyä:
1. Älä ruikuta. Keskimääräistä hyväntuulisempana ihmisenä huomaan kuitenkin sortuvani ruikuttamiseen aivan liian usein. Työpäivästä saattaa jäädä kotona kerrottavaksi pelkästään väsymyksen tunne, vaikka työpäivä olisi tarjonnut vaikka millaista mukavaa kokonaisuutena. Elämäni hyvin pienet vastoinkäymiset (en millään jaksaisi tehdä ruokaa, kun haluaisin vain rentoutua yms) voisi sivuuttaa kokonaan ja keskittyä olemaan positiivisempi.
2. Uskalla olla onnellinen. Melkein aina kuulumisia vaihdettaessa kerron, että kuuluu ihan hyvää ja melko pian alan puhumaan asiasta, joka on esimerkiksi ärsyttänyt minua lähiaikoina. Oikeasti pitäisi vain olla pokkaa kertoa joka kerta, että kuuluu tosi hyvää, koska se kuitenkin on totuus melkein joka päivä. Varsinkin, jos keskustelen ihmisen kanssa, jolla on suruja tai ihan perusmurheitakin jaettavana, en osaa iloita omasta onnesta vaan koen, että olen velkaa toiselle sen, että minullakin menee vain ihan hyvin. Ajattelen, että jos joka kerta ystäviä nähdessäni latoisin pöytään kaiken sen, mikä tekee minut päivittäin onnelliseksi, olisin todella ärsyttävää seuraa.
3. Hankkiudu arjen turhasta painolastista eroon. Huomasin toukokuussa, että mustista shorteistani on irronnut nappi. Elokuun lopulla sain ommeltua sen takaisin. En sitten käyttänyt niitä koko kesänä. Kaikki nämä viikot olen kantanut asiaa mielessäni, aivan turhana lastina kaiken muun samantapaisen lastin joukossa. Ei ihme, että tuntuu, että kotona on niin paljon asioita tehtäväksi, vaikka ulkoisesti asunto olisikin siisti. Ei ihme, että stressaa. Napin ompelemiseen meni kaksi minuuttia. Olisin onnen keskellä vielä onnellisempi, kun en antaisi tuollaisten asioiden kasaantua. 
4. Suunnittele ja toteuta. Kasa kivoja kavereita, joita näkee liian harvoin. Samat nimet pyörivät usein päässä: pitäisi ottaa yhteyttä ja sopia tapaaminen, mukava illanistujainen. Aika on kuitenkin usein kortilla, ja sitä huomaa pian viettävänsä viikonloput niiden kanssa joiden kanssa yleensäkin ne viettää.  
5. Levittäydy hallitusti. Yleensä vain levittäydyn. Suurimmat riidat taloudessamme alkavat yleensä siitä, että levitän tavaroitani joka paikkaan enkä oikein jaksa korjata niitä kasaan kuin pakon edessä. Pidän siitä, että koti on eletyn näköinen, mutta ehkä menen usein hieman liiallisuuksiin. Pitkien työpäivien jälkeen olisi yksinkertaisesti kivempaa tulla kotiin, jossa kaikki on paikoillaan ja sohvalle mahtuu röhnöttämään vaikeuksitta.  
6. Hassuttele enemmän. En ole sieltä vakavimmasta päästä, mutta kovin rauhallinen kyllä olen. Hassuttelu luonnistuu joinain päivinä paremmin kuin toisina. Minulle ei ole maailman suurin kynnyskysymys ilmestyä ABC:lle supersankariksi pukeutuneena, mutta jatkuvasti minua ei näe ottamassa tanssiaskelia kaupassa. Kaikenlainen positiivinen hörhelöinti antaa niin paljon energiaa arjen keskelle, että se todella kannattaa.
7. Tiedä mikä vituttaa. Minua ärsyttää liian lyhyeksi jäävät yöunet -> en ikinä esimerkiksi töihin aamulla mentäessä valvo klo 12 pidempään. Minua ärsyttää se, kun kaapissa ei ole tarpeeksi ruokaa -> suunnittelen ruokalistan aina ennen kauppareissua, jotta kaapissa on varmasti syötävää kiireiseen ja kiireettömään hetkeen. Minua ärsyttää urheilu yksin -> olen hankkinut kavereita joiden kanssa voin urheilla yhdessä. Minua ärsyttää päivä ilman lukutaukoa -> varmistan, että aikaa on aina lukemiselle vaikka aika pitäisi sitten ottaa jostain muusta pois.
8. Save some, spend some. Olen jopa ilottoman hyvä raha-asioissa. Palkkapäivänä tiedän tasan tarkkaan mitä kuluvan kuukauden aikana voin ja en voi tehdä, joten spontaani rahankäyttö on minulle täysin tuntematon käsite. Osaan olla säästeliäs, joten pitäisi myös oppia iloitsemaan siitä rahamäärästä, jonka päättää tuhlata sen sijaan, että aina järkeilee, että kannattikohan nyt tämä, vai olisiko sittenkin pitänyt harkita ostosta vielä pidemään... Hutiostoksia en ole tehnyt enää vuosiin, joten pelko on luultavasti täysin turha ja vie ilon kivasta hankinnasta.
9. Toteuta ideasi. On ollut aikoja, kun olen väkertänyt kaikenlaista pientä muistoksi tärkeille ihmisille. Nyt en saa edes joulukortteja tehtyä itse, vaikka siitä projektista vuosittain haaveilen. Mieleen on myös noussut idea kutsua ystävä iltaa istumaan ja tehdä yhdessä kasvissosekeitto ja sämpylöitä pimeän syksyn iloksi. Haluaisin myös toteuttaa hääkuvakansion tekemisen siskonpojalleni, koska epäilen, etteivät he hääkuviaan teetä välttämättä kuviksi vaan jättävät tiedostoiksi koneelle. Pitäisi ryhtyä tuumasta toimeen. 
10. Heittäydy spontaaniksi. Uskon, että tiettyyn pisteeseen asti asioita täytyy suunnitella etukäteen, jos haluaa niiden tapahtuvan. Spontaani illanistujainen viikonloppuna kuulostaa kivalta, mutta jos toistuvasti jättää kutsumisen tunnin parin päähän, voi nopeasti huomata viettävänsä viikonloput yksin, kun muut ovat jo suunnitelleet muuta. Mutta joskus, edes joskus olisi kiva toimia spontaanisti. Vaikka uskon, että suurella todennäköisyydellä se ei johda toivottuihin tuloksiin: lapsiperheen äitiä saan tuskin houkuteltua iltalenkille ex tempore tai kovin moni ei välttämättä lähde syyssateessa polkemaan meille viinilasillisen houkuttelemana, mutta ehkä tärkeintä olisi kuitenkin se, että olisi heittäytynyt hetken vietäväksi.  
11. Tuhlaa aikaa hyvin. Jos haluat opiskella espanjaa monen vuoden tauon jälkeen, ala opiskelemaan espanjaa. Jos haluat tehdä leikekirjaa elämästäsi, tee leikekirjaa elämästäsi. Jos haluat vetää Teho-osasto-maratonin, vedä maraton. Ja minähän haluan, kaikkia edellä mainittuja. Ja niille pienille rakkaille asioille olen antanut ja aion jatkossa antaa aikaa.   
12. Ole kiva. Yleensä olenkin, mutta elämässäni on myös ihmisiä, jotka ovat vielä kivempia ja huomaan, että itsekin voisin olla sitä. Kivempi.  

Gretchenin 12 käskyä:
1. Ole Gretchen
2. Päästä irti
3. Käyttäydy kuten haluat tuntea
4. Tee se heti
5. Ole kohtelias ja oikeudenmukainen
6. Nauti matkasta
7. Kuluta
8. Tunnista ja määrittele ongelma
9. Piristy
10. Tee mitä pitää tehdä
11. Ei laskelmointia
12. On vain rakkautta

Monia käskyjä pyrin toteuttamaan heti, kun tajusin niiden voiman Onnellisuusprojektia lukiessani. Miten paljon kotionni voikaan lisääntyä, kun jaksaa joka kerta ruoan tekemisen jälkeen pestä kattilan. Ruokakaan ei ehdi jäähtymään sillä aikaa, kun kattilan pyörittelee puhtaaksi ja täydestä vatsasta nauttii ihan eri tavalla kun tietää, ettei kattila kummittele tiskipöydällä vielä aamullakin. Olen myös siivonnut kolme arjen keskellä tärkeää tavaraa sisältävää laatikkoa ja siirtänyt digivalokuvakehykseen kuvia neljän vuoden tauon jälkeen (Hankkiudu arjen turhasta painolastista eroon), tanssinut villein tanssikuvioin lavatansseissa (Hulluttele enemmän), ostanut kauan haaveilemani korallinpunaisen kaulahuivin ja hankkinut leikkokukkia kotiin (Save some, spend some) ja paljon muuta. Jo parin viikon jälkeen onnellinen tyttö on vielä onnellisempi.

Joitain ylöskirjaamistani asioista on helppo toteuttaa pelkällä nopeasti kerääntyvällä tahdonvoimalla, mutta veikkaan että varsinkin minun kohtani 1, 2 ja 12 vaatisivat projektin kaltaisen panostuksen aikaa ja päättäväisyyttä.

Alunperin ajattelin, että olisin mielelläni suunnitellut (ihan huvin vuoksi) oman projektivuoteni, että miten olisin 12 kuukautta jakanut, mutta siihen ei taida olla tarvetta, koska loputa Gretchen on toteuttanut sen juuri niin kuin se olisi kiva toteuttaa. Yhtenä kuukautena keskitytään kotiin, toisena ystäviin, kolmantena rahaan, neljäntenä parisuhteeseen, viidentenä omiin harrastuksiin jne. Toimiva setti, uskon minä.

Nyt siirryn illan seuraavaan vaiheeseen eli Toteuta ideasi pariin ja lähden suunnittelemaan syyskuun lukuteeman toteutusta. Voikaa hyvin!

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Onnellisuusprojekti (ja vuoden paras lukukokemus!)



Gretchen Rubin
2009 suom. 2013
327 s./Nemo


Eräänä päivänä bussissa istuessaan Gretchen Rubin alkoi pyörittelemään mielessään ideaa onnellisuusprojektista. Hän oli jo tuolloin monella tapaa onnellinen: kivan miehen vaimo, kahden ihanan tyttären äiti ja kirjailijan uraa luova entinen lakinainen. Silti Gretchenistä tuntui, että hän voisi olla vieläkin onnellisempi, kunhan vain keskittyisi oikeisiin asioihin elämässään. Ennen kuin projekti käynnistyi hänen piti muotoilla omat 12 käskyä, jotka auttaisivat matkalla kohti onnellisempaa arkea. Grethen jakoi myös alkavan vuoden kahteentoista osaan niin, että eri kuukausina hän voisi keskittyä erilaisiin muutosta vaativiin osa-alueisiin elämässään. Gretchen aloitti myös onnellisuuteen liittyvän blogin, jonka ansiosta moni muukin innostui tutustumaan itseensä ja omiin haaveisiinsa ihan uudella tarmolla.

Hurahdin aika täysillä Onnellisuusprojektiin - mikä ihana idea! Kuukauden lukuteema toki teki minut vastaanottavaisemmaksi kirjan teemalle ja kuukauden ensimmäinen lukukokemus Mia Kankimäen seikkailuista Japanissa toimi hyvänä lämmittelijänä kuukauden pääkirjalle. Sen lisäksi, että tunnistan itseni ja ajattelutapani monesta Gretchenin esille ottamasta asiasta (niistä kohta lisää), rakastan myös erilaisia projekteja. Lähivuosina olen toteuttanut projektit Etsi itsellesi täydelliset meikkituotteet, Sisusta koti, Lue enemmän kotimaista kirjallisuutta, Tee leikekirja vuodesta kun olit 25-vuotias, Pidä huolta, että näet kaikkia ystäviä ja kavereita tasaisin väliajoin, Kirjoita tyhjään reseptikirjaan kaikki kiinnostavat reseptit ja heitä epämääräiset lippulappuset sitten pois ja Käy vaatekaappisi läpi ja jätä sinne vain aarteet. Ja tässä vain muutama esimerkki. Ei siis ole mikään ihme, että innostuin tästäkin. Mutta on onnellisuusprojekti ihan oikeastikin toteuttamisen arvoinen idea.

Niin kuin Gretchen, minäkin uskon, että kaiken tämän onnen keskellä voisin olla vieläkin onnellisempi. Muutamat asiat elämässäni ansaitsisivat entistä enemmän huomiota ja muutamat muut ovat sellaisia, joihin ei kannattaisi tuhlata liikaa voimia. Gretchen toteaa jo projektia esitellessään, että ei halua torjua elämäänsä vaan löytää onnen omasta keittiöstään. Minäkään en ole seikkailijaluonne, joten minunkaan askeleeni kohti vielä onnellisempaa elämää eivät kulkisi valloitettavien vuorien yli tuntemattomissa maissa. Sen sijaan haluaisin keskittyä enemmän siihen mitä juuri nyt on meneillään, olla energisempi, ystävällisempi ja ihan vain enemmän läsnä.

Yritän kaikella tahdonvoimallani olla innostumatta liikaa, sillä nyt ei ole otollinen aika tällaiselle projektille. Oikeasti koko onnellisuus-asiaa pitäisi pyöritellä mielessä hyvä tovi, että tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi selkeytyisivät. Ja jos tuollaiseen projektiin lähtisi, kannattaisi se tehdä kerralla kunnolla eikä vasemalla kädellä... Minun suurin ongelmani ehkä kuitenkin on se, että en loppujen lopuksi tiedä onko minulla kuitenkaan niin paljon muutettavaa, että sitä kannattaisi ihan projektia pistää pystyyn. Nyt jo kirjaa lukiessani olen inspiroitunut valtavasti monen arjen pikkujutun keskellä ja minulla on täysi syy uskoa, että pysynkin inspiroituneena ilman projektiakin. Toinen ongelma on se, että syksyihmisenä aloitan ns. Elämänkohennusprojektin joka syksy ja silloin aika moni mieltä vaivannut asia loksahtaa kohdilleen kesälomailujen jälkeen. Toisaalta taas rakastan niin hurjasti projekteja, että voi hyvinkin olla, että löydän itseni ensi vuoden tammikuussa projektisuunnitelmien keskeltä. Katsotaan miten käy!

Joka tapauksessa Onnellisuusprojekti on hurjan kiva kirja. Paljon ajatuksia herättelevä, jos kokee olevansa halukas muutokseen. Lukiessaan mieli avoimena kirjasta voi löytää vaikka millaisia motivoivia asioita tavallisen arjen keskelle. Myöhemmin kirjoitan vielä oman inspiraatiopläjäyksen Gretchenin jalanjäljissä. Ehkä sen jälkeen selviääkin, onko isommalle projektille tarvetta vai vaivaako mieltä vain muutama asia...

Kansankynttiläin kokoontumisajot - Psykologia

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Onnen koukkuja



Grégoire Delacourt
2012 suom. 2013
163 s./WSOY


En taidakaan pitää ranskalaisesta kirjallisuudesta ihan niin paljon kuin olen näihin päiviin asti luullut. Karkumatka ja Äidin pikku pyöveli ovat puhutelleet, mutta muuten ranskalainen tyyli on lopulta jättänyt kylmäksi ja niin tälläkin kertaa.


En edes oikein tiedä mitä kirjasta sanoisin, kun tuntuu ettei siitä ole juurikaan sanottavaa. Kirja ei ilahduttanut, ei saanut miettimään onnen haurautta, ei puhutellut eikä saanut arvostamaan elämää enemmän. Yleensä ihan kiva riittää useankin kirjan suhteen, mutta kun onnesta kertovaa kirjaa markkinoidaan maailmanlaajuiseksi jymymenestykseksi, niin kieltämättä sitä odottaa enemmän ja silloin ihan kiva ei enää riitä.

Jo, joka on koko elämänsä hoivannut muita - muistisairaudesta kärsivää isäänsä, lapsiaan, miestään ja ystäviään - voittaa lotossa 18 miljoonaa eikä tiedä mitä tekisi. Hänellä on ainutlaatuinen mahdollisuus tehdä mitä vain, mutta onko rikkauden hinta kuitenkin liian kova maksettavaksi? Kuinka paljon elämä muuttuu ja positiiviseen vai negatiiviseen suuntaan?

Tarina ei tosiaan tehnyt minuun sen kummoisempaa vaikutusta, joten nyt tuntuu, että koko kirja vain ärsyttää. Eniten ehkä ärsyynnyin vakavuudesta, joka lottovoittoon liitettiin. Näkökulma on toki tuore, enkä olisi halunnut lukeakaan pelkkää listaa siitä, mitä hankintoja tehdään kun sitä pätäkkää nyt tuntuu löytyvän. Mutta silti jotenkin masentavan nuiva suhtautuminen siihen, että on saanut mahdollisuuden tehdä sellaisiakin asioita, joihin lankakaupan omistajana ei olisi varaa. Minä en ainakaan näe rikastumista pelkästään asiana, joka johtaa kartanon omistamiseen, kalleimmalla mahdollisella autolla ajamiseen ja jalokivien keräilyyn. Toki tarina olisi ollut vallan toinen, jos päähenkilö olisi suhtautunut lottovoittoonsa eri tavalla, mutta kunhan valitan.

Jännittävä yksityiskohta: Jon mieshän sijoittuu kamaluusasteikossa melko korkealle, mutta tajusin asian vasta oikein pysähtyessäni ajattelemaan asiaa oikein kunnolla. Mielenkiintoista, ettei tuollainen ihmisluonne hyppää silmille vaivaamaan heti alusta asti, vaikka vihjeitä siihen suuntaan annetaankin useaan otteeseen, kun Jo kertoo perhe-elämästään.

Ei muuta sanottavaa. Onnellisuus-teema ei tästä paljon kostunut... Mutta onneksi nyt on meneillään ihan huippuhyvä kirja teemaan liittyen!

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Kuukauden nuortenkirja: Käärmeenlumooja



Annukka Salama
2012
330 s./WSOY

Sain vihdoin aikaiseksi tarttua Salaman paljon kehuttuun esikoisteokseen, joka aloittaa Faunoidit-sarjan. Kirjaa oli oikein kiva lukea, tarina on vauhdikas ja päähenkilöt ovat kiinnostavia ja vaikka juoni on omalla tavallaan hyvinkin arvattava ja tuttuja polkuja kulkeva, tuo Käärmeenlumooja jotain uuttakin genreen.

Kirjassa tutustutaan faunoideihin eli ihmisiin, jotka saavat osan luontaisesta voimastaan eläimiltä ja ovat näin ollen tavallisia tallaajia voimakkaampia, ennalta-arvaamattomia ja no, eläimellisempiä. Tarinan päähenkilön Unnan voimaeläin on orava ja vaikka ketteryys ja uhkarohkeat temput tuottavatkin tytölle iloa, hän on aina luullut olevansa friikki, yksin maailmassa outoine kykyineen. Maailmassa omaa paikkaa etsivän poikatytön elämä mullistuukin, kun öinen skeittiretki johtaa erikoisen kaveriporukan tykö, palavasilmäisen ja hurjan komean Rufuksen luo. Uudet ystävät ovat suuri onni yksinäiselle tytölle, mutta ongelmiakin on luvassa - kasapäin.

En yleensä pidä kirjallisuudesta tai elokuvista, jotka esittelevät suomalaista arkea liian rankoin keinoin. Kirosanan ilmestyminen joka toiseen lauseeseen, vaikeat ihmissuhteet, vaikea suhde itseensä, alkoholin ja huumeiden kanssa läträäminen ykkösharrastuksena ja mitä näitä nyt on. Yleensähän nuortenkirjoissa ei näitä teemoja ehkä ihan niin rankalla otteella käsitellä, mutta omien kokemuksieni perusteella väitän, että kotimainen ja esimerkiksi amerikkalainen nuortenkirja eroavat selkeästi toisistaan, vaikka molemmissa teemat olisivat samat ja päähenkilöt olisivat samanlaisissa elämäntilanteissa. Tällä kertaa suomalaisuus huokuu tarinasta hyvällä tavalla. Päähenkilöihin pystyy samaistumaan ja dialogi on aitoa. Elämä saattaa olla ehkä hieman hankalaa, mutta ei helvetin hankalaa. Unnan ja Rufuksen voi olettaa tulevan vastaan kadulla ihan milloin vain.

Kotimaisista nuortenkirjoista ainakin tämä kannattaa lukaista. Minä aion jossain vaiheessa lukea myös sarjan toisen osan Piraijakuiskaaja, joka on ilmestynyt tänä kesänä.

Koen 13 kotimaista kirjailijaa

tiistai 13. elokuuta 2013

Sei Shõnagonin jalanjäljillä

Teemakuukauden ensimmäinen lukukokemus hoiti tehtävänsä: inspiroiduin ja tajusin olla onnellinen vähän kaikesta. Nyt fiilistelenkin hetken Sei Shonagonin päiväkirjamerkintöjen tyyliin ja jos kaikki menee suunnitellusti, fiilistelen samaan tapaan omassa päiväkirjassanikin, jonka aloitan taas vuosien tauon jälkeen.

Miellyttäviä asioita --- Hajuveden suihkauttaminen aamulla - Viileältä tuntuvaan veteen pulahtaminen ja veden lämpötilaan tottuminen muutamassa sekunissa - Aurinkovarjon avaaminen terassilla paahtavassa auringonpaisteessa.

Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin --- Yllättävä kaatosade, joka ropisee voimalla peltikattoon - Tuntemattomasta numerosta tulevat puhelut keskiyöllä - Oman vuoron odottaminen lautapeliä pelattaessa, kun ei tiedä miten kilpakumppanien siirrot vaikuttavat omiin suunnitelmiin. 

Masentavia asioita --- Kun on aikonut heti aamusta mennä uimaan järveen, muttei menekään, koska olettaa menevänsä myöhemmin eikä sitten lopulta mene ollenkaan - Autossa nukkuminen, kun huomaa, ettei siellä olekaan niin mukavaa kuin vuosien takaisella festarireissulla Provinssissa.

Ärsyttäviä asioita --- Kun GPS-laite ei matkalle lähdettäessä tunnista kohteena olevaa osoitetta.

Ilahduttavia asioita --- Kun paluumatka mökiltä alkaa, ja ajaa letkassa ystävien autojen keskellä. Tutut perävalot vilkuttaa ja on tärkeää pysyä letkamuodostelmassa moottoritiellä, vaikka määränpäänä kaikilla on oma koti - Vierashuoneen valmistelu yövieraita varten - Juhlien pullorahoilla hankitut jäätelöt kotimatkalla ja niiden syöminen parkkipaikalla.

Sympaattisia asioita --- Äkillinen suru, kun huomaa että yhteisestä autoletkasta yksi auto jatkaa matkaa muiden tehdessä pysähdyksen pikaruokaravintolaan. Autoletkan hajoaminen merkitsee, että yhteinen aika tältä reissulta on nyt virallisesti ohi.

Asioita, jotka herättävät mieluisan muiston menneisyydestä --- Valokuvakansioiden kaivaminen kaapin perältä ja niiden katsominen yhdessä ystävien kanssa - Vuosien takaa lähetetyt tekstiviestit, jotka ovat säilyneet tallessa kaikki nämä vuodet.

Asioita, jotka ovat parempia yöllä --- Syvälliset keskustelut. Kävelylenkit. Grilliltä haetut hampurilaiset.

Kadehdittavia ihmisiä --- Ne, joita pieni krapula ei pysäytä eikä masenna - Pekkaspäiviä maanantaiksi suunnittelevat ystävät.

Hurmaavia asioita --- Tyttöystävät lavatanssimekoissaan - Hiukset suihkun jäljiltä, kun on kokeillut ensimmäistä kertaa uusia aineita ja huomaa niiden toimivan toivotulla tavalla.

Huolestuttavia asioita --- Poikaystävät lavatanssivetimissään.

Yllättäviä asioita --- Kun tajuaa löytäneensä juuri oikean tyylin päiväkirjan pitämiseen, joka on lähtöisin hovinaiselta, joka eli 900-luvulla Japanissa.

maanantai 12. elokuuta 2013

Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Mia Kankimäki
2013
369 s./Otava


Olipa kerrassaan mukavaa lukea todella mielenkiintoinen kirja liian monen keskinkertaisen lukukokemuksen jälkeen! Kankimäen kutkuttava irtiotto Suomesta ja harmaasta arjesta oli syy, miksi alunperin suunnittelin kirjaan tarttuvani, mutta kaikki muuttui lukiessa. Lopulta nimittäin kävikin niin, että hänen tutkimuksiensa kohde, Japanissa Heia-kaudella 900-luvulla elänyt hovinainen Sei Shõnagon alkoi kiinnostaa Kankimäen seikkailuja enemmän.

Mitään muuta väylää pitkin en varmasti olisi tästä tuntemattomasta hovinaisesta kiinnostunut, mutta Kankimäen tyyli kertoa jo Heia-kaudella paheksuntaa herättäneen naisen elämäntarinan todella iski tajuntaan. Sein oma kirjallinen tuotanto sisältää päiväkirjamaisia tekstejä, joihin hän tallensi enemmän tai vähemmän totuudenmukaisia hetkiä loistokkaasta hovielämästä ja rakkaudenkiemuroista. Kirja on täynnä pieniä tuokiokuvia ja listoja erilaisista asioista - tai näin ainakin oletan, sillä enhän minä sitä itse ole lukenut Kankimäen kirjaansa lainaamia kohtia lukuunottamatta. Seillä on ollut ainutlaatuinen ote kirjoittamiseen ja näin ollen tuhat vuotta vanhat tekstit tuntuvat yllättävän raikkailta. 

Heia-kauden naisten sanotaan kehittyneen loistaviksi tarkkailijoiksi, sillä suurin osa elämästä vietettiin neljän seinän sisällä palveltavana, joten paljon muutakaan tekemistä ei ollut kuin panostaa kirjalliseen lahjakkuuteen. Voi kai sanoa, että sitä joko kirjoitti runoja, luki runoja ääneen tai odotti, että juoksupoika tuo runon ystävältä tai tuttavalta. Sein lahjoja arvostettiin jo hänen eläessään, mutta vuosisatojen kuluessa nokkelan mielen omaavaa naista onkin alettu pitämään ärsyttävänä letukkana, jolla oli liikaa miesseikkailuja ja nyt liian moni pornoelokuva lainaa nimensä 900-luvun Japanin hovinaisen kirjalta. Hämmentävää, mutta ilmeisesti historiaa omimmillaan: valtaapitävät vääristävät historiaa vihollistensa osalta...

Täysin tuntematon ei Sei minulle olekaan, vaikka näin alunperin uskoin. Sei Shõnagon nimittäin kirjoitti hovivuosinaan kirjan, joka inspiroi 1990-luvulla elokuvantekijöitä ja lopputuloksena oli oudohko taide-elokuva Pillow Book, joka ei taida tosin Seihin liittyä juuri mitenkään. Elokuvan näkemisestä on niin pitkä aika, etten muista siitä juuri mitään, mutta ainakin elokuvan nimi on sama kuin kirjan englanninkielinen nimi. Muistan inhonneeni teininä kyseistä pätkää enemmän kuin mitään, mutta ehkä tänä päivänä voisin tähänkin asiaan suhtautua eri tavalla...

On hienoa, että kirja on ylipäätään kirjoitettu, nimittäin Seistä ei oikeasti tiedetä juuri mitään ja lopulta Kankimäen kirjassa selviää, ettei Sein kirjakaan ole tänä päivänä oikeasti siinä muodossa mihin hän sen aikoinaan kirjoitti, sillä alkuperäisestä versiosta ei ole mitään jäljellä. Sanoisinko, että pirun turhauttavaa, mutta seikka antaa tietenkin vähän perspektiiviä tähän elämään ja historian tutkimiseen.

Kirja oli hieno lukukokemus, mutta se kärsi myös hieman toistosta - 60 sivua olisi hyvin voitu tiivistää eikä mitään olennaista olisi jäänyt sanomatta. Hurmaava kirja menettää myös hieman pisteitä silmissäni, koska en voinut sietää Kankimäen jatkuvaa Sein puhuttelua, joka ei vain toiminut omaan makuuni lainkaan. Näiden pienten ärsyttävien asioiden sijaan tulen kuitenkin muistamaan pidempään monet hurjan mielenkiintoiset yksityiskohdat Heia-kauden hovielämästä ja Sein tarkkanäköiset tekstinpätkät arjen kauneudesta. Huomenna lisää kirjan tuottamasta inspiraatiosta, sillä tämä kirja jos mikä lisäsi onnellisuuden määrää elämässäni;) Hyvin korkattu teemakuukausi siis!

Koen 13 kotimaista kirjailijaa
Kansankynttiläin kokoontumisajot - Elämäkerrat ja muistelmat

lauantai 10. elokuuta 2013

Luoto meressä





Anni Blomqvist
1969 suom. 1975
163 s./Gummerus


Myrskyluodon Maijan tarinahan on minulle kokonaisuutena tuntematon, joten nyt pikkuhiljaa tutustun tähän kotimaiseen suurteokseen, osa kerrallaan. Olen nyt siis lukenut toisen osan kirjasarjasta.

Minusta Blomqvistin sarjassa parasta on paikoitellen todella tarkka ajankuva. Toki lapset syntyvät - hupsista vaan ja talokin on kohta pystyssä - käsitelläänpä sitä muutamalla rivillä, mutta esimerkiksi kirkottamista pohditaan jo monelta eri kantilta ja annetaan eri henkilöille mahdollisuus kertoa mielipiteensä. Mielenkiintoista!

En kuitenkaan ole vielä siinä pisteessä, että Maija merkitsisi minulle henkilökohtaisesti paljon. En tiedä tuleeko näin tapahtumaankaan, sen verran yksinkertaista kerronta valitettavasti on. Lukukokemus oli hyvä, mutta kyllä silloin liikutaan jo ihan eri sfääreissä, kun henkilöhahmojen elämä herättää lukijassa suuriakin tunteita. Toki esimerkiksi Maijan ja Jannen nuori rakkaus, joka tuntuu olevan syvempää, kuin heidän aikansa muiden pariskuntien rakkaus (pientä yleistämistä...), luo positiivista energiaa koko sarjan ylle. Vielä täytyy kuitenkin lukea eteenpäin ja katsoa, jospa minustakin olisi kasvamassa Maija-fani.

Onko kenellekään muulle tullut Myrskyluodon Maija -sarjasta tyttökirjamainen fiilis? Minusta Blomqvistin sarjassa ja esimerksi Laura Ingalls Wilderin kirjasarjassa on paljon samaa, jälkimmäisen kirjat ovat ehkä kirjoitettu vielä enemmän tunteisiin vetoavammin, mielenkiintoisempaa kieltä käyttäen. Tuntuukin hieman nurinkuriselta, että Myrskyluodon Maija on aikuistenkirja ja Ingalls Wilderin nuortenkirja, mutta johtuuko luokittelu sitten vain siitä, että Maija sattuu olemaan pariakymppiä lähestyvä nuori nainen, kun kirjasarja alkaa - vaikka hänen lapsuuttaan käydäänkin ensin läpi. Kirjallisilta ansioiltaan sarjat kuitenkin ovat minusta tasavertaiset.

Nyt töiden kautta mökille, en ehdi edes uudelleen lukea tekstiä, toivottavasti en ole hirveästi pistellyt omiani esim. kieliopin kanssa:D

Avioliittojuonia
Kiinteistöhaaste - kohti linnaa



tiistai 6. elokuuta 2013

Hamlet



William Shakespeare
n. 1600 suom. 1879
n. 149 s./Gutenberg e-kirja


Siirryin tuossa kuukausi takaperin nykyaikaan ja hankin itselleni melko näppärän älypuhelimen. Aika pian muistin Projekti Gutenbergin, jonka kautta saa ladata ilmaisia e-kirjoja ja päätinkin ottaa heti klassikkovalikoimasta Hamletin käsittelyyn työmatkoille ja ruokatauoille.

Aluksi kirosin sitä, että koko teksti ilmestyy kännykän ruudulle yhtenä pötkönä ja kun lukemisen luonnollisestikin keskeyttää useita kertoja muutaman viikon aikana, niin kulloisenkin kappaleen etsiminen kävi välillä vähän raivostuttavaksikin. Näytösten vaihtuminen on Hamletin Gutenberg-versiossa melko näkyvä eli teksti on silloin isompaa, mutta kohtausten vaihtuminen meinasi jäädä muun tekstin jalkoihin. En tiedä voisiko sivustolta ladata kännykkään sellaisen version, jossa näkyy sivunumerot tai johon voisi laittaa kirjanmerkin, mutta tuossa HTML-versiossa ei taida ainakaan voida helpottaa lukukokemusta mitenkään...? Kokeilin säästää Hamletin aina erilliselle välilehdellekin, mutta seuraavaan päivään mennessä sivu oli ehtinyt palautumaan kirjan alkuun. Ilmeisesti nämä ovat kuitenkin niitä sarjassamme pieniä ongelmia, koska nyt luen ihan samalla tavalla Ahon Rautatietä:)

Kirja-arviosta ei kai tällä kertaa voi edes puhua, ruuhkajuna ei välttämättä tarjoa ihan oikeanlaisia puitteita runollisen näytelmän ymmärtämiselle. Ja toisekseen, en taida myöskään olla lukija, joka missään mielentilassa pääsisi täysin Shakespearen mielen maailmaan. Tai suomentaja Paavo Cajanderin. Tosin Ophelian kuolemasta kerrottiin kyllä värisyttävin kielenkääntein, sen jopa minäkin huomasin! Ja tarinan lopussa tuli tunne, että nyt sitä ollaan suuren kirjallisuuden parissa. Käännetyissä runoissa ja Shakespearen näytelmissä minua hieman häiritsee se, etten tiedä miten paljon suomennetussa tekstissä on enää alkuperäisen fiilistä. Uskoisin kuitenkin, että Shakespearea pitäisi nimenomaan lukea alkuperäiskielellä, jos haluaa oikeasti fiilistellä hänen tekstejään. No, koska minulla ei ole kärsivällisyyttä vanhan englannin lukemiseen, tyydytään Paavo Cajanderiin. Ja siis hieno suomennos, en minä sillä, mutta ei varmasti myöskään suoraan sanasta sanaan käännetty - tietenkään - jos runomitan on halunnut säilyvän.

Nyt on siis taas yksi klassikko koettu, pääsen aamuni iloksi ruksailemaan klassikkolistoja oikein urakalla. Ehkä jossain vaiheessa olisi aiheellista katsoa joku elokuvaversiokin Hamletista, muistelisin Kate Winsletin olevan yhdessä niistä.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Onnellinen sunnuntaina x5

Jos kaikki menee suunnitelmieni mukaan, elokuusta tulee kaikkien aikojen inspiroivin kirjakuukausi, sillä teemaksi lanseeraan onnellisuuden.

Ja mikä olisikaan parempi ajankohta kyseiselle teemalle, olenhan syksytyttöjä henkeen ja vereen. Kesä on kaikin puolin ihanaa aikaa, lomaviikot antavat energiaa kohdata pimeä syksy, hyvässä seurassa vietetyt hetket ilahduttavat vielä viikkojenkin päästä eikä mikään tee sielulle ja ruumiille niin hyvää kuin järvessä pulikointi. Vaan syksy tulee aina lopulta ja hyvä niin. Jotkut kääntävät ns. uuden lehden elämässään tammikuussa, mutta minulle luonnollisen aika pieniin ja suuriin muutoksiin on aina syksyisin. Ja muutoksiahan suunnitellaan, jotta voisi tehdä itsestään vielä himpun verran onnellisemman. 

Tällä kertaa on kyse pienistä muutoksista, sillä elämäni juuri nyt sellaisena kuin se on... No, sanotaan vaikka näin, etten voisi olla kovin paljoa onnellisempi. Kaikki on hyvin. Näin ollen muutokset liittyvät jonkin verran harrastuksiin, ajankäyttöön, omaan hyvään oloon ja tasapainon löytämiseen, jotta arki olisi mahdollisimman hyvää ja aikaa riittäisi haluamilleni asioille.

Kaikki lähti matkailublogista Converting vegetarians, jossa suomalainen nuori nainen kertoo elämästään Kiinassa, jonne hän lähti toteuttamaan itseään. Minun ja hänen unelmansa eivät ehkä voisi olla kauempana toisistaan, mutta koen hänen jokapäiväisen elämänsä Kiinassa todella inspiroivaksi ja olen jo parin kuukauden ajan miettinyt asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Minulle luonteenomainen stressaaminen ja jännittäminen sekä turhankin epäspontaani käytös ovat myös pyörineet mielessä ja koen, että kyseinen matkailublogi on antanut paljon ajateltavaa yrittäessäni selättää noita pikkuongelmia.

Tämän hetken mielenkiintoisimman blogin lisäksi otan apujoukoiksi muutaman kirjan, jossa pohditaan tavalla tai toisella onnellisuutta - ja ehkä tehdäänkin jotain radikaalia onnellisemman minän tavoittamiseksi. Ensimmäinen kirja on vielä kesken, joten siitä myöhemmin, mutta nyt vielä sunnuntai-illan iloksi muutama onnelliseksi tekevä asia.

1. Antero Lindgrenin albumien kuunteleminen. Esikoisalbumi Mother on jo fiilistelty läpi ties kuinka monta kertaa ja tämän kevään uutuus Talking with the dead ihastuttaa kerta toisena jälkeen. Lempparina tällä hetkellä biisit Bells of Liberty ja Last Summer, joita molempia hoilasimme tänä viikonloppuna miehen kanssa mökkiteillä huristellessamme. Suosittelen muillekin melankolisen musiikin ystäville. 
 

2. Ystävän pitkäaikaisen haaveen toteuttaminen. Mies ehti haaveilla vuosia maratonista mahdollisimman aidoin kokemuksin - siis ilman että kuitenkaan osallistuu viralliseen maraton-tapahtumaan. Aikaisempina kesinä mies on puurtanut itsekseen Tuusulanjärveä ympäri ja pistäytynyt matkallaan juomaan niin sukulaisilla kuin kaupan kassankin kautta - ei kovin fiksua, jos juoksuaika on tärkeä. Miehen viimeisellä lomaviikolla pakkasin pyöränkorin täyteen vesipulloja ja urheilujuomaa ja lähdettin yhteistuumin Tuusulanjärveä valloittamaan. No, päivää emme olisi voineet valita huonommin, sillä tietenkin sattui olemaan yksi kesän kuumimmista päivistä, mutta tulipahan tehtyä ja toinen oli niin liikuttavan onnellinen, kun sai oman juomamestarin mukaan tsemppaamaan.

3. Kanapatonkien mussuttaminen. Ai että, hyvä leffa tai tv-sarjan osa ja kanapatonkia ja cokista, ei kuule tarvita muuta onnistuneeseen iltaan! Meidän versiossa on aurajuustopatonki, fetaa, jäävuorisalaattia, hunajamarinoituja kanafileesuikaleita, keltaista paprikaa ja creme fraichea. Nam!

4. Harrastuksen pieni päivittäminen. Täksi syksyksi hankin juoksukaveriksi siskontytön ja on kyllä sata kertaa mukavampaa hölkytellä menemään kaksistaan, jolloin vanha harrastuskin tuntuu taas ihan uudella tavalla motivoivalta. 

5. Korallinpunaiset ballerinat. Jos päättää hankkia asioita periaatteella vähemmän on enemmän, on ainakin minun tapauksessani se vaara, että esimerkiksi vaatteissa mennään liian neutraaleilla väreillä ja kerta toisensa jälkeen huomaankin ostavani mustan neuletakin. Tämän kesän nahkaiset ballerinat sain kuitenkin hankittua varsin herkullisessa sävyssä ja vielä ei ole tullut sellaista päivää vastaan, etteikö uudet kengät olisi tuottanut iloa joka kerta kun ne jalkoihinsa on sujauttanut. 

Mutta nyt jään odottamaan, että teemakuukausi pääsisi oikein kunnolla vauhtiin!