Anne Holt
2007 suom. 2008
325 s./Gummerus
Norjan tuntureilla myrsky suistaa matkustajajunan raiteiltaan. Eloonjääneet evakuoidaan tunturihotelli 1222:een. Pian selviää, että hotellissa on murhaaja: ensin löytyy yksi ruumis, pian toinen. Päänvaivaa aiheuttaa myös tarkasti vartioidussa junan lisävaunussa matkustaneet ihmiset, jotka evakuoitiin ennen muita. Keitä he ovat ja liittyvätkö he murhiin? Kaikeksi onneksi pörätuolilla liikkuva töykeä Hanne Wilhelmsen paljastuu eläkkeellä olevaksi poliisiksi ja murhatapausten selvittely voi alkaa myrskyn äityessä Norjan historian rajuimmaksi.
Tyttökavereiden kera tulee lukupiiriydyttyä epäsäännöllisen säännöllisesti. Pienen tauon jälkeen ajattelimme valita jotain helppolukuista ja nopeatempoista. Tällä kertaa minulla oli lusikka kirjanvalintasopassa. Olen jo muutamia vuosia halunnut lukea Anne Holtin 1222-romaanin. Syynä alunperin oli kirjan tapahtumien sijoittuminen lumimyrskyyn ja syrjäiseen tunturihotelliin. Alkuasetelma jotenkin kiehtoi.
Aika nopeasti selvisi, että olin kasannut turhan suuret odotukset kirjalle. Muodostamani mielikuvat saivat kunnolla kyytiä. Takakansiteksti sai minut jostain syystä olettamaan, että junaonnettomuudesta selviytyy vain muutama ja he pelastautuvat syrjäiselle hylätylle hotellille ja sitten murhaaja aloittaa työnsä harventaakseen jo valmiiksi pientä porukkaa. Hotelli ei ollutkaan mikään hylätty kummituslinna vaan kaikilla mukavuuksilla varustettu moderni rakennus. Ja ihmisiä pelastui muutama sata, ei kymmentä. Odotin siis 10 pientä neekeripoikaa -kokemusta, jota ei tullut.
Muutenkin kirjassa tuntui mättävän vähän kaikki. Tarina ei ollut kovinkaan mielenkiintoinen. Päähenkilö Hanne oli to-del-la ärsyttävä erilaisine sosiaalisine rajoitteineen. Jos sama henkilö seikkailee Holtin kaikissa kirjoissa, niin miten ihmiset jaksaa lukea niitä? Minä en jaksa näitä elämänrunnomia poliiseja, jotka jatkuvasti tekevät vääriä valintoja ja ovat liian ylpeitä hankkiakseen apua itselleen.
Loppukohtauskin meni jotenkin ohi. Hanne pääsee viimeisten joukossa pelastuskopteriin ja ehtii nähdä henkilön, joka piilotteli ylimääräisessä junavaunussa. Ilman lukupiirikohtaamista en olisi osannut yhdistää henkilöä siihen kuka hän nyt luultavasti oli. En jaksanut tuota epäselvää kohtaustakaan lukea uudelleen, jotain se ehkä kertoo kirjan epäkiinnostavuudesta...
Onko Holtilla mitään lukemisen arvoista kirjaa vai kannattaako tämä jättää tähän ja puuskuttaa kohti uusia kirjatuttavuuksia?
