Barbara Demick
suom. 2012
398 s./Atena
Pistän harva se viikko mieleeni mahdollisesti lukemisen arvoisia tietopuolen teoksia, mutta erittäin harvoin heittäydyn tuumasta toimeen. Näin ollen tietokirjallisuuden lukeminen sykähdyttääkin aina keskimääräistä enemmän ja lukukokemuksen jälkeen huomaan vannovani pyhästi, että lukisin tietokirjallisuutta tulevaisuudessa enemmän. Elämä Pohjois-Koreassa on viime vuodet ollut esillä paljon, joten koin jopa pakolliseksi nämä sivistävät hetket Suljettu maa -kirjan parissa.
Aloitin Pohjois-Koreaan tutustumisen asiaohjelmalla, jossa haastateltiin muistaakseni Suomen Pohjois-Korea seuran puheenjohtajaa tms. Ohjelmasta minulle välttyi yllättävän positiivinen kuva maasta (hei, siellä on ihmisillä jo kännyköitäkin!), joten kirjaa lukiessa pääsinkin sitten toden teolla kauhistelemaan oloja, jossa maan kansalaiset 2000-luvullakin elävät. Kirjaan kerättyjen loikkareiden tarinoissa on paljon samaa kuin esimerkiksi dystopiaklassikko Vuonna 1984 -teoksen maailmassa.
Suljettu maa käsittelee elämää kommunistisessa diktatuurissa kuuden loikkarin näkökulmasta. Elämä turisteja varten siloitellun Pjongjangin ulkopuolella on kovin erilaista. Nälänhädän aikaan pelkkä ruoan etsiminen itselleen ja perheelleen kävi kokopäivätyöstä. Huonoista oloista ei kuitenkaan kannata valittaa, sillä varomattomat sanat voivat johtaa Pohjois-Korean pahanmaineisille vankileireille jo ennen kuin aurinko seuraavan kerran nousee. Tuttujen ja ystävienkin parissa on turvallisempaa pitää yllä positiivista mieltä ja uskoa rakkaaseen hallitsijaan, koska kuka tahansa voi olla hallituksen vakooja tai sydämeltään uskollinen hallitsijaa kohtaan. Pienikin valitusvirsi arkielämän hankaluuksista voidaan aasinsillan kautta liittää hallinnon halveksimiseen. Rangaistus ei silloin lankea pelkästään lainrikkojen kannettavaksi vaan pahimmassa tapauksessa koko suku kolmen sukupolven ajan kärsii yhden sukulaisen varomattomuuden takia.
Kirjan loikkarit edustavat tavallisia pohjois-korealaisia. Mi-ran on yhteiskuntaluokaltaan alinta kastia, sillä hänen isällään on väärä (etelä-korealainen) verenperintö. Perhe on tuomittu ikuiseen köyhyyteen eikä Mi-ranilla juuri ole toivoa ylenemisestä. Hänen poikaystävänsä Jun-Sangin perhe puolestaan on korkeampaa yhteiskuntaluokkaa ja Jun-Sangilla on tulevaisuus täynnä hienoja mahdollisuuksia, kuten opiskelu Pjongjangin yliopistossa ja myöhemmin liittyminen työväenpuolueeseen. Tohtori Kim on taistellut kovasti toteuttaakseen unelmansa lääkärinä toimimisesta. Työnsä hän hoitaa kuuliaisesti vielä silloinkin, kun valtio on jo vuosia aikaisemmin lopettanut palkanmaksamisen talouden romahtamisen takia. Rouva Song on ensisijaisesti uskollinen kansalainen ja toissijaisesti perheenäiti. Hän toimii lähiönsä tarkkailijana, ilmiantaen ne naapurit, joiden uskoo vehkeilevän ajatuksenkin tasolla hallintoa vastaan. Oak-Hee puolestaan on rouva Songin kapinallinen tytär, joka aiheuttaa harmaita hiuksia äidilleen olemalla avoimesti ylintä hallintoa vastaan. Hyuck on köyhä lapsi kadulta, joka on jo varhain oppinut pitämään huolen itsestään ja yrittää neuvokkaasti selvitä hengissä nälänhädän monista vuosista.
Suljettu maa on kaiken kaikkiaan todella mielenkiintoinen kirja, helposti lähestyttävä ja kattava tietopaketti. Moni valveutuneempi henkilö on kirjan varmastikin jo lukenutkin, mutta suosittelen kirjaa myös minunlaisilleni lukijoille, joita päivänpolttava aihe kiinnostaa, mutta joiden aivokapasiteetti ei aina välttämättä riitä raskaan tietokirjallisuuden käsittelemiseen;) Aihe on rankka, pohjois-korealaiset ovat joutuneet kärsimään enemmän kuin länsimaalainen ihminen pystyy edes ymmärtämään, mutta kirja on kirjoitettu pienten kansalaisten näkökulmasta, joten jokapäiväisen julmuuden lisäksi tarinoissa pilkahtelee myös hyvät hetket ja toivo tulevaisuudesta.
Kansankynttiläin kokoontumisajot (Yhteiskunta)
Naiskirjailijoiden 100 kirjaa
Kirjallinen maailmanvalloitus (Pohjois-Korea)
