Elämän lempeät maut
Erica Bauermeister
2009 suom. 2009
216 s./Bazar
Norkku suositteli minulle Bauermeisterin esikoisteosta muutama vuosi takaperin. En yleensä lue ruoanfiilistelykirjoja, joten kirjaan ei tullut tartuttua sitten millään. Rantalomalle tarina tuntui kuitenkin sopivan ja nappasin kirjan mukaani sen kauemmin arpomatta.
Lempeiden makujen kokkikoulussa erilaisista elämäntilanteista ponnistavat ihmiset kohtaavat ja kokevat vahvaa yhtenäisyyden tunnetta. Ruoanlaiton ohessa oma elämä saa uutta suuntaa ja siinä samalla tehdään toisillekin hyvää.
Sydämellisen tarinan vahvuus on juurikin ruokaan liittyvissä asioissa. Lukija seuraa vesi kielellä ateriakokonaisuuksien valmistumista ja haaveilee itsekin pysähtyvänsä ruoan ääreen nautiskelemaan elämästä. Kirjan ihmiskohtalot ovat omaan makuuni ehkä turhankin valmiiksi pureskeltuja ja pliisuja, mutta kokonaisuutena kirja sopi loman fiilikseen hyvin.
---
Maresi
Maria Turtscaninoff
2014
212 s./Tammi
Kirjailijan Helsingin alla on yksi nuortenkirjasuosikeistani muutaman vuoden takaa. Maresiin ei ollut ollenkaan vaikea tarttua, luotin saavani lukea laatutarinan ja en joutunut pettymään.
Maresin maailmassa on olemassa saari, johon miehillä ei ole asiaa. Alkusisaret ovat aikaa sitten rakentaneet saarelle luostarin, jonne naiset kautta maailman ovat tulleet elämänkouluun ja turvaan vaikeita oloja. Nyt saarelle pakenee salaperäinen tyttö, joka pelkää kuollakseen isänsä kostoa. Luostarin naisten on tehtävä kaikkensa, jotta verilöylyltä säästyttäisiin.
Nautin valtavasti tarinan historiallisesta otteesta, vaikka maailma onkin täysin kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. Kokonaisuus oli toimiva: kiinnostava päähenkilö, luostarimaailman mystiikka ja vauhdilla etenevä tarina. Oivaa lomalukemista!
Ymmärsin, että kirjailijan muutama muukin teos sijoittuisi tähän samaan maailmaan, joten saattaa hyvinkin olla, että nekin luen jossain vaiheessa.
---
Hyvä elämä - lyhyt oppimäärä
Saku Tuominen
2013
103 s./Paasilinna
Lomalla rentoutuessa oli myös hyvä pysähtyä miettimään mikä elämässä oikein onkaan tärkeää.
Ymmärrän hyvin, että Tuomisen Hyvä elämä on puhutellut monia ja saanut pohtimaan elämän peruskysymyksiä. Tiiviiksi kokonaisuudeksi kirjoitettu hyvän elämän fiilistelykirja antaa aihetta lukuisille ahaa-elämyksille. Minäkin olisin varmasti hullaantunut täysin, jos kyseessä olisi ollut ensikosketukseni tähän tärkeään aiheeseen. Nyt kirja jäi vähän aikaisempien lukukokemuksien varjoon, mutta kiva lukukokemus silti!
Hyvä elämä oli kiva jättää hotellin kirjahyllyyn odottamaan seuraavaa lukijaa, jota aihe toivottavasti puhuttelee.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Maria Turtschaninoff. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Maria Turtschaninoff. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
lauantai 14. heinäkuuta 2012
Helsingin alla
Maria Turtschaninoff
2010 suom. 2012
493 s./Tammi
Tämä saattaa tulla yllätyksenä teille, mutta maamme pääkaupungin alla sijaitsee kuin sijaitseekin kaikenlaisten kansantaruista tuttujen hahmojen asuttama Alistadi. Sieltä on kotoisin myös tarinan sankaritar Alva, joka aikoinaan joutui maanpinnalle vallankaappauksen repiessä Alistadia hajalle. Äkkiseltään katsottuna Alva on kuin kuka tahansa yläasteikäinen tyttö, mutta tämän elämää on aina varjostanut tieto erilaisuudesta, joka on tehnyt tytöstä syrjäänvetäytyvän ja varuillaan olevan. Samaa koulua käyvä Joel on kuitenkin huomannut Alvan ja haluaisi kovasti tutustua tähän paremmin. He saavatkin sovittua treffit, mutta juuri ennen kahvilaan astumista Alva kohtaa pitkän nahkatakkiin pukeutuneen miehen ja lähtee tämän matkaan. Joel lähtee huolestuneena seuraamaan kaksikkoa, ja kun he häviävät kaupungin alle, ei Joelin auta muu kuin mennä perässä. Alistadissa Alvaa ja Joelia odottaa suuri seikkailu eikä taisteluiltakaan vältytä. Onneksi maan alta löytyy myös ystäviä, jotka ovat valmiita auttamaan kaksikkoa.
En ole muistaakseni koskaan lukenut kotimaista fantasiaa, joten jo oli aikakin! Turtschaninoffin kovasti kehuttu Helsingin alla jäi mieleen monista arvosteluista, ja päätyi lukupinoon pienen itsetsemppauksen avulla. Ihan ensimmäiset kappaleet eivät vakuuttaneet, olin ehkä hieman hämilläni, että miksi ihmeessä kotimaiseen fantasiaan on sekoitettu kuumia keitaita, itämaista tunnelmaa ja kamelikansoja. Alkupuitteet tuntuivat jotenkin liian suureellisilta kotimaiseen kirjallisuuteen:) Tykästyin kuitenkin nopeasti Alvaan, josta kirjailija on muokannut oikein pätevän ja monikerroksisen sankarittaren. Pienet yksityiskohdat tekevät paljon, esimerkiksi Joel harrastaa kirjassa mielenkiintoista parkouria, liikuntalajia, jossa pyritään tehokkaaseen ja nopeaan, mutta myös sulavaan liikkumiseen paikasta A paikkaan B. Kyseisen harrastuksen kirjoittaminen tarinaan mukaan saa lukijan myhäilemään tyytyväisenä. Kirjailija ei ole selvästikään mennyt sieltä missä aita on matalin, vaan on ajatuksella keksinyt jotain hieman omaperäisempää. Tietenkin myös Joelin menestymistä taistelukohtauksissa selittää se, että hän harrastaa esteiden yli hyppimistä ja seiniä pitkin juoksemista.
Huomasinkin pian olevani erittäin kiinnostunut tarinan etenemisestä, Alvan ja Joelin kohtalosta ja uusien myyttisten hahmojen kohtaamisesta. Myös kirjan laadukas ja hyvä suomenkieli ihastutti. Kuulen usein asiakkaiden harmittelevan nuortenkirjallisuuden huonoa kieltä, mutta ainakin Helsingin alla -kirjassa nuoria ei ole aliarvioitu, vaan kieli on helposti lähestyttävää ja hyvin soljuvaa, mutta myös hienoa. Maan alla olevan kaupungin nimi vain aiheutti minulle kamalaa ahdistusta:D Olisiko se millään voinut olla joku muu kuin Alistadi? Stadi on ehkä yksi maailman kamalimmista sanoista, ja vaikka kirjassa vihjaistaankin, että Alistadi on ollut maailmassa kauemmin kuin Helsinki, ja että Helsinki on ikäänkuin alla olevasta kaupungista saanut lempinimensä, ei se juurikaan minua lohduta.
Löysinkö kotimaisen kirjallisuuden aarteen? Ehdottomasti. Oli ensinnäkin virkistävää lukea fantasiakirja, jonka tarina on saatu mahdutetuksi yksiin kansiin. Kaikkien kirjojen ei onneksi tarvitse olla osa trilogiaa ollakseen toimiva kokonaisuus. Kirjailijan kirjoitustyyli ja menevän fantasian taju sai minut kiinnostumaan Turtschaninoffin toisestakin kirjasta Arra.
Osallistun kirjalla Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin alakategoriaan Fantasia- ja scifikirjallisuus. Osallistun myös Underbara finlandssvensk vid papper -haasteeseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)