Robert Galbraith
2013 suom. 2013
463 s./Otava
Sain ihan tosissani taistella saadakseni kirjan loppuun. Vieläkin jaksan hämmästellä, miten teoriassa toimivan kokonaisuuden kanssa mentiin kuitenkin näin metsään. Luulisi, että todella hyvä kirjailija saa tarinaan kuin tarinaan potkua.
J.K. Rowlingin salanimen turvin kirjoittama Käen kutsu tutustuttaa lukijakunnan yksityisetsivä Cormoran Strikeen. Mies saa elämänsä tilaisuuden, kun hänet palkataan selvittämään epämääräisissä olosuhteissa tapahtunutta supermallin kuolemaa. Oliko itsemurha ehkä kuitenkin kylmäverinen murha? Kuka tämä mallityttö todella oli, tunsiko kukaan häntä lopulta kunnolla?
Mitäpä sitä turhia kiertelemään: tylsistyin välillä puolikuoliaaksi tarinan parissa. Sinänsä epäreilu asetelma, kun minä kuitenkin pidän jännitystarinoista, joissa alustetaan kunnolla ihan kaikki. Ja yes please, sivuraiteillekin saa eksyä! Käen kutsussa nämä hyveet eivät kuitenkaan tuntuneet toimivan sitten millään. Turhauduin kai lopulta siihen, ettei tarina saanut pidettyä mielenkiintoani yllä. Kuolleen mallin sielunelämä, kuolleen mallin läheiset ja etsivän erikoinen menneisyys - kaikki oli vain plaah.
Nyt sitten saakin jännittää Rowlingin kirjallista tulevaisuutta oikein kunnolla. En ole lukenut Paikka vapaana -teosta, mutta mielikuvani siitä ja tästä lukemastani tarinasta eivät lupaa hyvää: arkipäiväisiä tarinoita melko yhdentekevistä ja aika epämiellyttävistä ihmisitä. Jaa, että niitä pitäisi sitten jaksaa lukeakin...?!
