Eläinten vallankumous

George Orwell
1945 suom. 1969
126 s./WSOY

Kävin edellisellä viikolla useampaan otteeseen Helsingissä ja kaipasin junamatkoille jotain ohuempaa pokkaria välipalakirjaksi. Näin ollen olikin hyvä hetki tutustua Orwellin satiiriin, joka löytyy myös 50 mieskirjailijan kirjaa -listaltani.

Luin kirjailijan hyvin aikaa kestäneen dystopian Vuonna 1984 muutama vuosi takaperin ja se veti hienosti vertoja tämän päivän vastaaville tarinoille. Aikapäiviä sitten kirjoitettu kirja tosissaan oli yllättävän moderni niin kieleltään kuin teemoiltaankin. Silti vähän hampaita kiristellen tartuin Eläinten vallankumoukseen, kai se on niin syvälle mieleen kirjoitettu, että vanhemmat kirjat olisivat aina jotenkin raskaita lukea.

Kartano-niminen maatila vaihtaa nimensä Eläintilaksi, kun sen elikot eräänä päivänä heittäytyvät vallankumouksen tuulien vietäväksi ja ajavat ihmiset pois tilaltaan. Hetken hurmassa kirjoitetaan myös seitsemän käskyä, joiden mukaan eläinten tulee tästä eteenpäin elää: ei veljeillä kaksijalkaisten kanssa, ei tapeta muita eläimiä, ei juoda alkoholia, ei käytetä vaatteita, ei nukuta sängyissä jne. Vuodet vierivät ja eläimet saavat huomata olevansa sikojen ja heidän henkivartijakoiriensa tiukassa otteessa ja seitsemän käskyäkin muuttavat muotoaan sen mukaan miten se sopii sikojen kulloiseenkin suunnitelmaan. On selvää, etteivät kaikki eläimet lopulta olekaan yhdenveroisia.

Eläinten vallankumousta on helppo suositella jokaiselle. Varsinkin he, jotka haluaisivat lukea enemmän klassikoita, mutta eivät ole kiinnostuneita tiiliskiviromaaneista - tästä on helppo aloittaa! Teemakin on mielenkiintoinen yhdistelmä kepeyttä ja painavaa asiaa. Todella nautittava pikkuopus, melkein sormet jo syyhysivät kirjoittaa syväluotaava kirjaessee äidinkielen tunnille:D Tosin näillä tuoreilla äitiysaivoilla sellaista en saisi kyllä aikaiseksi, mutta onneksi kirjasta pystyi nauttimaan kevyemmälläkin otteella ja jättää vallankäytön syvällisemmän pohtimisen minimiin.

Vuonna 1984

George Orwell
1949 suom. 1950
315 s./WSOY
George Orwell tarjosi minulle yllättävän ja mukaansa imaisevan seikkailun vuodessa 1984. Olen usean vuoden ajatellut klassikkolistoja läpikäydessäni, että tähän kirjaan olisi varmaankin hyvä tarttua, mutta olen pelännyt koukeroista kieltä, hitaasti etenevää juonenkulkua ja hyvän idean pilaamista kaiken maailman jaaritteluilla. Mutta tässä onkin kirja joka todella kestää aikaa! Tämä olisi voitu kirjoittaa vaikka eilen, niin moderni ja helposti lähestyttävä se on. Kynnys tarttua Orwellin toiseen tunnettuun teokseen Eläinten vallankumous madaltui olemattomaksi.

Kiinnostuin näistä vaihtoehtoista tulevaisuutta esittelevistä kirjoista lukiessani nuorten kirjasarjaa Nälkäpeli. Vuonna 1984 kertoo tulevaisuuden maailmasta, jossa eletään totalitaristisessa valtiossa. Isoveli valvoo ihmisten kaikkea toimintaa joka huoneesta löytyvän teleruudun kautta. Jopa ajatusrikokset (eli että edes ajatuksissaan vastustaa Isoveljeä), on tehty mahdottomaksi ja ihmisten elämä onkin omistettu täysin puolueelle. Kirjan päähenkilö Winston Smith väärentää historiaa työkseen ja alkaa pikku hiljaa epäilemään puolueen aatteita. Kanssarikollisia tuntuu kuitenkin olevan mahdoton löytää, kun elää jatkuvan tarkkailun alaisena.

Nälkäpeliin verrattuna Vuosi 1984 on lohduttomampi ja ahdistavampi. Ihmisten arkipäiväinen elo tuntuu yksinkertaisesti kurjalta. Puolueen johtamaa maailmaa (tai sen kolmannesta) eli Oceaniaa kuvaillaan paljon ja lukija saa melko hyvän kuvan siitä, miten kaikki toimii ja miten puolue on ylipäätänsä onnistunut viemään aatteensa läpi ja saamaan ihmiset mukaan liikkeeseen. Kirjan takakansi tietää kertoa, että ilmestyessään kirja oli uhkakuva tulevaisuuden yhteiskunnasta ja monet sen esittelemät ilmiöt ovat toteutuneet diktatuureissa ympäri maailman ja jopa joissain demokratioissa. Harmi vain, oma yleistietoni ei yllä niin laajalle, että osaisin noihin asioihin ottaa kantaa sen suuremmin. Jos osaisin, olisin varmasti saanut tarinasta vielä enemmän irti. Minulta on tosin alkusanat vielä lukematta, ehkä niissä selviää asiasta lisää...


Uskoisin, että alkuperäiskielellä luettuna kirja olisi ollut vielä uskottavampi, sillä jotkut suomennokset tuntuvat hieman lapsellisilta, kuten ministeriöiden nimet Totuusministeriö, Rakkausministeriö jne. Toisaalta Oceanian uuskielen on tarkoitus karsia kielestä kaikki turha pois ja näin ollen nimet ovat sitten ehkä juuri oikean tyyppisiä. Omaan korvaan monet suomennokset kuitenkin särähtivät. Alkuperäiskielellä eräällä henkilöllä oli myös ilmeisesti tapana laittaa joka lauseen loppuun darling-sana tyyliin "Are you coming, darling?" ja kun sanaa on jatkuvasti suomennettu joka toiseen lauseeseen, niin eihän se nyt suomenkieleen istu sitten millään. No, pikkuuttujahan nämä ovat eivätkä vaikuta juuri lukukokemukseen.

Lopuksi sopiikin todeta, että lukekaa tämä klassikko! Vuonna 1984 on hyvä kirja!

P.S. Osallistun kirjalla Klassikkohaasteeseen ja TB:n Modern Men Writers -sarjaan ja saan näin ollen molemmat haasteosuudet päätökseen. Jee!