tiistai 26. elokuuta 2014

Hylätty puutarha




Kate Morton
2008 suom. 2014
669 s./Bazar


Australialaisen Kate Mortonin Paluu Rivertoniin oli yksi kirjavuoteni helmiä pari vuotta sitten. Tartuinkin suurella mielenkiinnolla nyt julkaistuun Hylätty puutarha -lukuromaaniin. Moni englanniksi lukeva blogikollega on tutustunut kirjaan jo hyvissä ajoin englanniksi, mutta jostain syystä päätin itse odottaa, että kirja tulee suomeksi ja nyt odotus palkittiin.

Hylätty puutarha on hieman surumielinen kokoelma itseään ja elämäntarkoitustaan pohtivia ihmisiä. 1900-luvun alussa yksin jäänyt pieni Eliza-tyttönen suree äitinsä ja veljensä kohtaloa Lontoon likaisia ja häijyjä katuja kulkiessaan. Samaan aikaan rikas Rose värjöttelee omassa huoneessaan isossa kartanossa ja pelkää että koko hänen loppuelämänsä kuluu neljän seinän sisällä sairastellessa. Myöhemmin maailman toisella puolella Australiassa on lapseton pariskunta, jonka hartain haave ei näytä toteutumisen merkkejä. Toisaalta on myös pieni hylätty tyttö, joka löytyy satamasta harhailemasta ja on vailla kotia. Vuosikymmeniä myöhemmin Nell ei saa menneisyydeltään rauhaa vaan haluaa selvittää mistä on tullut, mistä hän on lähtöisin. Vuodet vierivät ja lopulta Nellin lapsenlapsi Cassandra saa isoäidiltään yllättävän perinnön ja pikkuhiljaa kaikki menneisyyteen hukkuneet ihmiskohtalot saavat jälleen äänen.

Nautiskelin Mortonin kirjasta ja sen haikeasta tunnelmasta. Olisiko tarina voinut olla valoisampi? Olisi. Olisiko kirjasta voinut jättää mahdollisesti jonkun aikakerroksen pois? Olisi. Silti tarina oli kertakaikkisen ihana ja juuri sopivaa seuraa, kun pieni summertimesadness vaivasi lukijaa.

Nautin yleisesti ottaen erilaisten tarinoiden katkeransuloisesta tunnelmasta, siitä kun asiat eivät menekään niin kuin olisi suonut niiden menevän. Silti kirjaa lukiessa tuntui, että surua oli mahdottomasti liikaa joinain hetkinä ja kirjailija päätyi mässäilemään niillä liikaakin. Joskus en jaksanut uskoa, että henkilöhahmot todella tekivät tärkeinä hetkinä sellaisia päätöksiä kuin tekivät ja itse edesauttoivat henkistä tuhoutumistaan. Tarina olisi myös ollut mielestäni täydellinen jo niin, että Cassandran tarina olisi jäänyt kokonaan pois ja lukija olisi päässyt seuraamaan ensisijaisesti Nellin menneisyyden metsästämistä. Mutta tietenkin surua piti lisätä tarinaan vielä tälläkin tavalla.

Hylätty puutarha oli ehdottomasti lukuromaani minun makuuni. Se ei ehkä tehnyt suurta vaikutusta Paluu Rivertoniin -kirjan tapaan, mutta koin silti, että Hylätty puutarha kosketti minua enemmän ja jäin kirjan lopetettuani miettimään kirjassa sivuttujen ihmisten kohtaloita ja miksi kaikki meni niin kuin meni.

Suosittelen lämpimästi!



torstai 14. elokuuta 2014

The One Hundred



Nina Garcia
2008
284 s./It!


Syksyn ostosreissu on jo lähitulevaisuutta, joten ajattelin ennen tositoimiin säntäämistä tutustua hieman enemmän vaatteiden maailmaan. Tarkoituksena olisi saada uutta inspiraatiota ostoslistan kirjoittamiseen.

Muutama kuukausi sitten innostuin Projekti 333:sta, joka kannustaa elämään kolmen kuukauden mittaiset sesongit 33 vaatteella. Alkuperäinen projekti noudattaa linjaa, jossa kaappiin on tarkoitus jäädä yhteensä 33 tarkoin valittua vaatetta ja asustetta. Minulla on kuitenkin kesäkuukaudet ollut käytössä kaikki kengät, laukut ja korut, joista 33 vaatetta on saanut lisäpotkua ja samalla linjalla aion jatkaakin. Loput vaatteet pakataan pois ja sesongin vaihduttua on aika käydä kaikki vaatteet taas läpi ja valita uuden sesongin 33 vaatetta. Tarkoitus olisi, että vuoden aikana selviäisi millaisista vaatteista oma vaatekaappi tulisi loppujen lopuksi rakentaa, jotta kokonaisuus olisi kiva ja käytännöllinen ja jotta kaapissa ei pyörisi turhat roinat. Tämä projekti mielessäni olikin kiva tarttua Nina Garcian kirjaan.

The One Hundred oli virkistävä makupala romaanien ja jännäreiden välissä, ihanaa vaatteiden ja muodin fiilistelyä. Läheskään jokaista Garcian liputtamaan vaatetta ja asustetta ei kokoelmassani ole eikä niitä välttämättä sieltä koskaan löydy, mutta se ei haitannut lukukokemusta pätkääkään. Toisaalta taas kirja kannusti salakavalasti haaveilemaan sellaisista asioista, joiden ei aikaisemmin tiennyt olevan elintärkeitä vaaterintamalla.

Olen muutama vuosi takaperin pyöritellyt kyseistä kirjaa nettikaupan ostoskorissa kerran pari, mutta päätynyt aina lopulta siihen, että piirretyt kuvat eivät puhuttele minua tämän asian suhteen niin paljon kuin oikeat valokuvat ja siksi olen jättänyt sen hankkimatta omaan hyllyyni. Siskontytöltä tämä kirja kuitenkin löytyi ja pääsin lainauspuuhiin.

Garcian kirja on hirmu söpö ja kaunis kirja, kuvituskin veikeän tyylikäs kun sille antaa tilaisuuden. Perustelut sadan must-have-vaatteen listassa on kirjoitettu sopivasti pilke silmäkulmassa ja huomaa, että Garcia on täysin asiaansa vihkiytynyt ammattilainen.


Seuraavaksi hankin käsiini Hyvän mielen vaatekaapin.

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Mielen häiriöitä


Minette Walters
2003 suom. 2005
408 s./WSOY


Taas yksi omassa hyllyssä lojuva jännäri luettu. Jälleen kerran yksi blogiarpajaisten voittokirja parin vuoden sisältä.

Olen viiden vuoden sisällä lukenut kolme Waltersin kirjaa enkä oikein vieläkään osaa sanoa, että kuinka paljon loppujen lopuksi pidän hänen kirjoistaan. Toisaalta ne ovat aina olleet vähän erilaisia kuin muut lukemani dekkarit, joten vaihtelu toki virkistää jo ihan itsessään. Kuitenkin hänen kirjoissaan on myös jotain hyvin pitkäveteistä, joka johtaa siihen, että loppuratkaisun häämöttäessä en ole enää niin kiinnostunut murhaajan paljastumisesta vaan odotan, että itse tarinakin tulisi päätökseensä.

Mielen häiriöissä antropologi Jonathan Hughes ja kaupunginvaltuutettu George Gardener pyrkivät todistamaan jo edesmenneen Howard Stampin syyttömäksi tämän isoäidin murhaan. 1970-luvulla tapahtuneeseen vanhan naisen murhaan näyttäisi liittyvän myös samoilla kulmilla tapahtunut nuoren tytön salaperäinen katoaminen.

Nopeatempoisen juonen sijaan Walterin kirjassa pohdiskellaan menneitä tapahtumia rauhalliseen tahtiin ja monelta eri kantilta. Syyllistä murhaan ja katoamiseen on vaikea löytää, kun monet jäljet ovat kylmenneet vuosikymmenien aikana ja tapauksiin liittyvät ihmiset tuntuvat valehtelevan minkä ehtivät turvatakseen selustansa.

Olen lähikuukausina lukenut vähän erityyppisiä jännäreitä, joten siinä mielessä Mielen häiriöitä oli ihan tervetullutta vaihtelua, mutta ehkä kuitenkin jännäriin tarttuessani kaipaan tarinalta selkeästi toisenlaista otetta kuin tavalliselta lukuromaanilta.