Ann Rosman
2009 suom. 2011
335 s./Bazar
Vanha majakka kätkee sisäänsä salaisuuden: 1960-luvulla kadonnut mies löytyy seinään muurattuna ruokakellarista. Tutkinta aiotaan jo laittaa jäähylle, onhan murha joka tapauksessa vanhentunut aikapäiviä sitten. Rikostutkija Karin Adler törmää kuitenkin tämän tästä kummallisiin yksityiskohtiin, jotka pitävät mielenkiinnon yllä. Mitä esimerkiksi tarkoittaa se, että kuolleella miehellä on selvästi ollut vihkisormus sormessa, mutta ei kuitenkaan se sormus, joka on löytynyt hänen viereltään?
Vietin kesälomani jännityskirjallisuuden parissa, ja tällä kertaa pääsin Majakkamestarin tyttären kanssa loppuun asti. Viime kesänä en saanut kirjan alusta otetta, ja hylkäsinkin kirjan kokonaan. Tarinaa on kuitenkin kehuttu siinä määrin, että päätin antaa sille vielä uuden mahdollisuuden. Onneksi annoin, viihdyin saaristolaismysteerin parissa oikein hyvin, eikä se alunkaan kanssa tarvinnut taistella ollenkaan.
Meri on mukavasti läsnä koko kirjan ajan. Rikostutkija Karin Adler harrastaa purjehdusta, murhatun miehen tutkinnassa vastaan tulevat henkilöt liittyvät tavalla tai toisella mereen eikä majakkamestarin tytärtäkään sovi unohtaa. Meri ei merkitse minulle henkilökohtaisesti juuri mitään, en ole meri-ihminen. Silti tämän vuoden puolella olen huomannut lukevani aika paljonkin mereen liittyviä tarinoita, joten jotain kiehtovaa tuossa karussa ja kesyttömässä elinympäristössä on oltava.
Majakkamestarin tytärtä on helppo suositella ruotsalaisen jännityskirjallisuuden ystäville, sen verran taattua tavaraa Ann Rosman on saanut kyhätyksi kasaan. Silti täytyy muistuttaa, että tuossa piilee myös tarinan ongelma, sillä kovin ainutlaatuisesta kirjasta ei kuitenkaan ole kyse. Ennakkokappaleen takakannessa verrataan Rosmania suosikkidekkaristiini Läckbergiin. Täytyy sanoa, että sen verran samantyylinen Majakkamestarin tytär on verrattuna Läckbergin tuotantoon, että välillä tosiaan luulin lukevani Läckbergia ja jouduin jatkuvasti muistuttamaan itseäni siitä, että kyseessä on eri kirjailija, eri kyläyhteisö ja eri tutkijat. Itsellenihän tässä ei ole mitään kriisin paikkaa, ruotsalainen kotoisa jännityskirjallisuus on vertaansa vailla ja jatkan mielelläni sen parissa jatkossakin. Ymmärrän kuitenkin niitä, joiden korvista tulee savua jo siinä vaiheessa, kun mainitaan pieni idyllinen merenrantakylä ja järkyttävä murha.
Osallistun kirjalla Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen ja valloitan jälleen kerran Ruotsin.
PS. Tervetuloa kaikille uusille lukijoille, teitä on taas ilmaantunut lomani aikana muutama. Se lämmittää mieltäni kovasti:)
Minen tykännyt :( Jotenkin Rosman on aika pliisu dekkarikirjailijaksi, mutta muistaakseni tässä käsitellään työuupumista ihan uskottavasti. Että jotain hyvää. :)
VastaaPoistaOletko huomannut, että Keplerin pariskunnalta on tulossa uusi romaani tänä syksynä? Siinä on huomattavasti kivemman oloinen juoni, kuin edeltäjässä. Ehkä päästään Hypnotisoijan tasolle!
Pliisu voisi myös olla aika kuvaava termi Majakkamestarin tyttärelle:) Ainakin nyt, kun luen Childin & Prestonin Tulikiveä, niin oikein korostuu, miten erilainen jännityskirja esim. Rosmaninkin tekele on. No, molemmille on aikansa ja paikkansa elämässä:)
PoistaOlen törmännyt Keplerin uutuuteen kustantajan katalogissa, kiva että on jotain odotettavaa jännitysrintamalla syksyllä:) Tosin en ole vieläkään saanut tartuttua parivaljakon toiseen kirjaan, jotenkin kirjan takakansi on siinä niin tylsän kuuloinen!
Minusta tässä oli mukava seurata sitä poliisin yksityiselämää ja miljöötä, johon nämä tapahtumat oli sijoitettu. Muuten itse juonessa oli vähän liikaakin pureskeltavaa. Joka suuntaan lähti lankoja ja vähän kaikkea oli vedetty mukaan. Niin ja muistelen että minun oli vaikea hahmottaa henkilöitä, kuka kukin on. Muuten tämä kyllä jäi kiinnostamaan siten, että Rosmaniin aion tarttua jatkossakin. Eihän tämä nyt vaan ollut juuri se, jossa joku murha tai mysteeri ratkaistiin johonkin huiviin tms. neulotun koodin perusteella...? Koska meneehän sellainen nyt jo vähän yli hilseen =).
VastaaPoistaVoi muuten hyvinkin olla, että ensimmäiset vaikeuteni vuosi sitten liittyen kirjan alkuun oli ehkä siinä, että jo siinä vaiheessa henkilöitä ja juonenkulkua oli vähän joka suuntaan ja olin sitten niin sekaisin, että jäi kesken.
PoistaJa juu, huivin neulotut koodit löytyivät tosiaan tästä kirjasta, oli tosiaan vähän sellainen Didn't see this coming -juttu, mutta saipahan ainakin se vähän huonompikin poliisi sitten hetken aikaa loistaa keksinnöllään:)