Risto Isomäki
2005
314 s./Tammi
Intian valtamerestä on löytynyt tuhansia vuosia vanhojen kaupunkien raunioita, joita venäläinen Sergei Savenikov kutsutaan tutkimaan meriargeologi Amrita Desain johdolla. Tarkoituksena on selvittää, mikä aikoinaan tuhosi nuo valtavat rantakaupungit. Ehkä tapahtumien ymmärtäminen voisi jopa auttaa taistelussa ilmastonmuutosta vastaan? Grönlannin jäätikkö on nimittäin alkanut antaa merkkejä sulamisesta, eikä ihmiskunnalla välttämättä ole enää paljon elonhetkiä jäljellä.
Harmillista kyllä, tarina ei ollut ihan niin mukaansa tempaava kuin olin salaa toivonut. Tulen silti muistelemaan lukukokemusta hyvänä. Ylipäätään aihe on kirjassa todella mielenkiintoinen eikä ollenkaan puhkikulutettu. Kun kirjailija vielä innostuu tarinan lomassa paukuttamaan historiallisia faktoja toinen toisensa perään, niin ainakin tämä tyttö hiljentyy lukemaan antaumuksella. Päähenkilöistä täytyy kuitenkin antaa noottia, he ovat aivan liian yksiulotteisia omaan makuuni ja käyttäytyvät kieltämättä uskomattoman hölmösti erilaisissa vaaratilanteissa. Vaikka varsinkin kirjassa esitelty faktatieto koukutti, huomasin turhan usein olevani tilanteessa, jossa sivu tekstiä oli auttamatta mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Eli taisin kuitenkin pitää tarinaa aina välillä hieman puuduttavana.
Löysinkö kotimaisen kirjallisuuden aarteen? Sarasvatin hiekkaa ei ehkä tule jäämään mieleeni ainutlaatuisena lukukokemuksena, mutta kun muistetaan miten yleensä tunnun suhtautuvan kotimaiseen kirjallisuuteen, niin kyllä, olihan kirja lukemisen arvoinen. Kovin suomalaiseksi tarinaa ei voi tietenkään sanoa, piirit eivät ole pienet, kun henkilökaarti on suureksi osaksi kansainvälistä ja tapahtumat sijoittuvat Suomen lisäksi mm. Grönlantiin ja Intiaan. Suosittelen kyllä kokeilemaan kirjaa, jos kotimainen ekojännitys kiinnostaa. En muistaakseni ole lukenut muita ekogenreen kuuluvia kirjoja, joten en osaa sanoa miten Sarasvatin hiekkaa pärjäisi vertailussa.
Osallistun kirjalla Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin, alakategoriana jännityskirjallisuus.
Ompa erityisen viehättävä kansi :) Olen pitkään ollut sitä mieltä, että kotimaisten teosten kansitaitelut ovat harmillisen usein harmittavan tylsiä, jopa epäonnistuneita. Yllättyminen asian suhteen saa aina hymyn huulille :)
VastaaPoistaJos ekologinen faktatieto kiinnostaa, suosittelen lukemaan Ilkka Hanskin Viestejä saarilta. Käsittelee mm. ilmastonmuutosta, lajien vähentymistä, elinalueiden supistumista ja sukupuuttoja. Todellisuuden jännitystä, joka onkin vähän kurjempaa :/
Totta turiset, kansi oli kyllä sen verran mielenkiintoinen, että vietin hetken jos toisenkin katsellessani sitä. Se on itse asiassa aika harvinaista, viimeeksi olen tainnut tehdä samoin Harjukaupungin salakäytävät -kirjan kanssa...
PoistaKiitos kirjavinkistä, kirja kuulostaa juuri sellaiselta, joka kannattaisi lukea, joten toivottavasti saan siirryttyä sanoista tekoihin joku lähipäivä!:)
Olen lukenut teoksen kahdesti
VastaaPoistaMinusta Isomäki yhdistelee hienosti asioita tässä, mutta joidenkin touhu tuntui pikku puuhastelulta, pikku propelleilla ilmastonmuutosta vastaan.
Olen pohtinut kuitenkin metaforaa, puuhastelemmeko itsekin muutosta vastaan samoin. Uudet sateliittikuvat Grönlannin jäätiköltä tältä kesältä eivät erityisemmin lämmitä, vaikka jäätiköt ovat lämmeneet ja sulaneet, eivät tosin kokonaan.
Heh, kieltämättä se tuulimyllyjen väsääminen Hangon edustalle edusti hieman toista maailmaa kuin sitten sukellusveneellä seikkailu maailman suurilla vesillä:) Mutta niin kuin totesit, jos kyseessä on metafora, niin on toki hyvä pointti, että kirjailija osoittaa, että pienilläkin teoilla on merkitystä, ettei ilmastonmuutoksen eteneminen ole vain niiden käsissä, joilla on ns. isoimmat pyssyt.
PoistaKivaa, että sait luettua tämän "lopultakin", aika kauan taisit sitä suunnitella. Minun suosikkini Isomäen kirjoista on Gilgamesin tappio, joka on tosin ihan aitoa scifiä, ja näistä Maapallolle sijoittuvista suosittelen Litium 6 -nimistä jännäriä, jos vielä lisää haluat Isomäen parissa seikkailla. Con rit oli tosiaan vähän pettymys juuri henkilöidensä osalta, mutta teemaltaan kiinnostava. Ja tämä Sarasvatin hiekkaa on jäänyt mieleen erittäin mielenkiintoisten (ja pelottavien!) skenaarioidensa vuoksi.
VastaaPoistaJoo, näitä aika-kauan-suunniteltu-lukemista -kirjoja olisi varmasti järkyttävä pino, jos niitä oikeasti alkaisi johonkin listata... Pikkuhiljaa tägitän kaikki kirja-arvosteluni kirjailijoihin, ja alkaa vakavasti näyttämään siltä, etten juuri palaa samojen kirjailijoiden pariin, vaikka kirjailijoiden teoksista olisin pitänytkin. Ja silti nämä must-read-kirjailijat eivät tunnu vähenevän! ARGH!
PoistaMutta, Isomäki jääköön hetkeksi omilleen, aion seuraavaksi suunnitella avaruusaiheisia kirjoja hauskaan haasteeseesi. Kvanttivaras on ainakin sellainen, joka olisi kiva lukea:)
Kirjoitat hyvin. Mitä muistelen itse tästä kirjasta, niin juurikin tuo että faktapuoli oli erittäin mielenkiintoista, mutta tuntui se siihen ympärille ympätty tarina vähän pliisulta. Jotenkin teennäiseltä. Pitääpä käydä katsomassa mitä tästä kirjoitin, josko muistaisin paremmin.
VastaaPoistaItseasiassa, tulin kertomaan että annoin sinulle I love your blog -tunnustuksen :)
http://leffaurakka.blogspot.fi/2012/08/sain-taman-post-it-lapun-luen-ja.html