Alexa Dagmar
2016
144 s./No Tofu Publishing
Olen seurannut Alexan lifestyle-blogia vuoden päivät ja toki olin heti innokas tarttumaan bloggaajan uunituoreeseen kirjaankin. Hyväksyin jo etukäteen sen mahdollisuuden, etten kolmekymppisenä lukijana olisi kirjan ensisijaista kohdeyleisöä, mutta toivoin kuitenkin saavani aimo annoksen inspiraatiota kauniimpaan arkeen ja onneksi näin kävi. Tyylikkäästi toteutetun kirjan parissa oli mukava viivähtää muiden lukukokemusten välillä.
Kirja on jaoteltu seitsemään osaan, eli tyyliasiat, kauneus, arjen kuviot, sisustus, juhlinta, rakkaus ja oman tien löytäminen saivat kaikki omat osionsa. Viihdyin itse parhaiten tyyliin ja arjen hyvinvointiin liittyvillä sivuilla. Kauneudenhoidosta on tiettyyn pisteeseen asti ihan mielenkiintoista lukea, mutta koska omat päivittäiset tuotteeni ovat lähinnä kosteusvoiteet, ripsiväri, kulmakynä ja kynsilakat niin ihan omakseni en aihetta kokenut. Ikäeromme kirjoittajan kanssa puolestaan korostuu juurikin rakkauteen ja oman tien löytämiseen liittyvissä osioissa. Toki rakkaus ja suhde omaan itseensä ovat universaaleja asioita, jotka eivät katso paikkaa tai aikaa tai ikää, mutta kun on ihan sinut itsensä kanssa niin ehkä juuri tästä kirjasta en saanut ammennettua mitään uutta sisältöä näihin asioihin.
Nuoren naisen opas on varmasti ihana lahjakirja nuorelle naiselle, joka on kiinnostunut arjen estetiikasta. Kirjasta saa käytännönläheisiä vinkkejä miten tehdä kestävämpiä hankintoja kaiken kertakulutushysterian keskellä ja miten elää terveellisemmin. Opas on kiva lukukokemus varsinkin, jos aiheisiin ei ole aikaisemmin törmännyt muiden kirjojen muodossa. Osaisin myös kuvitella, että vähän lukevalle nuorelle tämä on myös kiinnostava hankinta.
Olen kahlannut itse sen verran monta tyyliä ja hyvää arkea käsittelevää kirjaa, että siinä mielessä Alexan kirjalla ei ollut minulle niin paljon annettavaa. Alexan tyyli ja kotikin ovat jo tuttuja juttuja blogista. Ahaa-elämyksiä koin kuitenkin tyyliosuudessa esiteltyjä vaatekuitutietoja lukiessani. Tästä eteenpäin teen harkitumpia ostoksia vaatekaupoissa juurikin Alexan oppeja hyödyntämällä. Treenivinkeistä poimin myös muutaman liikkeen jatkoksi lihaskuntoohjelmaani, jonka alkuperäisetkin liikkeet ovat suureksi osaksi Alexan blogista poimittuja.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muoti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muoti. Näytä kaikki tekstit
torstai 27. lokakuuta 2016
torstai 8. syyskuuta 2016
Shopaholic Abroad
Sophie Kinsella
2001
351 s./Black Swan
Kinsellan Himoshoppaaja-sarjan toinen osa päätyi luettavakseni 100 naiskirjailijan kirjaa -listan kautta, jota olen nyt kaluamassa loppuun. En voi sanoa olevani suuri chic lit -kirjallisuuden ystävä eikä ensimmäinen Himoshoppaaja nyt niin hyvä kirja ollut, että olisin riemusta kiljuen tarttunut jatko-osaan. Alun perin kirja päätyikin listalle puhtaasti englanninkielistä kirjallisuutta edustamaan (minulla sen pitää olla melko helppolukuista, että into pysyy yllä) ja halutessani tähän väliin lukea yhden englanninkielisen romaanin Shopaholic Abroad'iin oli helppo päätyä.
Juonikuviot ovat pääosin samanlaista koheltamista shoppaamisen ja maksuvaikeuksien suhteen kuin ensimmäisessäkin osassa. Tällä kertaa suurin osa kaupoissa pyörimisestä tapahtuu kuitenkin Lontoon sijaan New Yorkissa. Rebecca pistää luottokortit vinkumaan ja tyhjentää kauppoja toisensa jälkeen unohtaen muut suurkaupungin nähtävyydet. Lopulta kulutushysterialle on tietenkin tehtävä stoppi ja mietittävä miten korjata kaikki varallisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyvät ongelmat.
Siinä mielessä Kinsellan sarja on todella kiinnostava, että olen itse todella tarkka rahankäyttäjä (vaikka esimerkiksi shoppailusta nautinkin) ja on suorastaan pulssia nostattavaa lukea miten joku muu saattaa pistää kirjaimellisesti haisemaan ajattelematta huomista. Harvoin jännityskirjallisuuskaan saa minua näin kananlihalle:D Varojensa yli eläminen on mielestäni todella tärkeä aihe ja vaikka paljon hyviä artikkeleita saa luettua lehdistä harva se viikko, on hienoa, että aiheesta löytyy kaunokirjallisuuttakin. Rebecca on aika hassu päähenkilö muutenkin, mutta rivien välistä on löydettävissä ihan asiaakin.
En oikein tiedä tulenko lukemaan vielä jatko-osiakin tälle kirjalle. Ainakin Himoshoppaajan vauva ja Minishoppaja kiinnostaisi ihan tämän nykyisen elämäntilanteen takia, mutta toisaalta en tiedä onko sarjalla enää hirveästi annettavaa, jos joka kirjassa ensin pistetään tili punaiselle ja lopulta myydään omaisuus, jotta päästään veloista eroon... Mutta jos Rebecca oikeasti kehittyy rahankäytössä niin aiheesta voisi olla kiva lukea lisää.
2001
351 s./Black Swan
Kinsellan Himoshoppaaja-sarjan toinen osa päätyi luettavakseni 100 naiskirjailijan kirjaa -listan kautta, jota olen nyt kaluamassa loppuun. En voi sanoa olevani suuri chic lit -kirjallisuuden ystävä eikä ensimmäinen Himoshoppaaja nyt niin hyvä kirja ollut, että olisin riemusta kiljuen tarttunut jatko-osaan. Alun perin kirja päätyikin listalle puhtaasti englanninkielistä kirjallisuutta edustamaan (minulla sen pitää olla melko helppolukuista, että into pysyy yllä) ja halutessani tähän väliin lukea yhden englanninkielisen romaanin Shopaholic Abroad'iin oli helppo päätyä.
Juonikuviot ovat pääosin samanlaista koheltamista shoppaamisen ja maksuvaikeuksien suhteen kuin ensimmäisessäkin osassa. Tällä kertaa suurin osa kaupoissa pyörimisestä tapahtuu kuitenkin Lontoon sijaan New Yorkissa. Rebecca pistää luottokortit vinkumaan ja tyhjentää kauppoja toisensa jälkeen unohtaen muut suurkaupungin nähtävyydet. Lopulta kulutushysterialle on tietenkin tehtävä stoppi ja mietittävä miten korjata kaikki varallisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyvät ongelmat.
Siinä mielessä Kinsellan sarja on todella kiinnostava, että olen itse todella tarkka rahankäyttäjä (vaikka esimerkiksi shoppailusta nautinkin) ja on suorastaan pulssia nostattavaa lukea miten joku muu saattaa pistää kirjaimellisesti haisemaan ajattelematta huomista. Harvoin jännityskirjallisuuskaan saa minua näin kananlihalle:D Varojensa yli eläminen on mielestäni todella tärkeä aihe ja vaikka paljon hyviä artikkeleita saa luettua lehdistä harva se viikko, on hienoa, että aiheesta löytyy kaunokirjallisuuttakin. Rebecca on aika hassu päähenkilö muutenkin, mutta rivien välistä on löydettävissä ihan asiaakin.
En oikein tiedä tulenko lukemaan vielä jatko-osiakin tälle kirjalle. Ainakin Himoshoppaajan vauva ja Minishoppaja kiinnostaisi ihan tämän nykyisen elämäntilanteen takia, mutta toisaalta en tiedä onko sarjalla enää hirveästi annettavaa, jos joka kirjassa ensin pistetään tili punaiselle ja lopulta myydään omaisuus, jotta päästään veloista eroon... Mutta jos Rebecca oikeasti kehittyy rahankäytössä niin aiheesta voisi olla kiva lukea lisää.
sunnuntai 3. toukokuuta 2015
Hyvän mielen vaatekaappi
Rinna Saramäki
2013
295 s./Atena
Mitä tapahtuu ja kenelle?
Rinna Saramäki pyrkii nykyään ostamaan vähemmän ja laadukkaampaa. Hän täyttää vaatekaappinsa vaatteilla, jotka pelaavat hyvin yhteen, kestävät käytössä pidempään kuin yhden sesongin eikä niiden hankkimisesta koidu samanlaisia omantunnontuskia kuin aikaisemmin halpavaateketjujen rättejä kotiuttaessa. Saramäki on opetellut jättämään impulssiostokset kauppaan, tutkimaan kankaita tarkemmin ja pärjäämään 33 vaatteella sesongissa. Pääpiste kirjassa on omien vaateongelmien ratkaiseminen, mutta samalla sivutaan myös muotiteollisuuden ongelmakohtia.
Inspiroivin juttu?
Kirja oli kokonaisuudessaan hyvin inspiroiva, mutta kivoista projekteista helposti innostuvana melkein harmittaa, etten tullut lukeneeksi kirjaa jo aikaisemmin. Olen jo vähentänyt turhaa ostamista (en ole koskaan edes osannut heittää ihan ranttaliksi), siirtynyt varsinkin kengissä ja laukuissa ostamaan laatua, pitänyt sesongin aikana 33 vaatetta näkyvillä ja pikkuhiljaa heivannut pois säilytykseen jääneitä turhakkeita ja keskittynyt ostamaan vaatekappaleita, jotka sopivat hyvin yhteen muun vaatekaapin sisällön kanssa. Sanoisinkin, että nyt kirjasta jäi päällimmäiseksi mieleen halpavaateketjujen liian edulliset hinnat ja mitä se tarkoittaa ompelijoille. Onpa turhauttavaa tietää, että jos kuluttaja maksaisi edullisista ostoksista 3 euroa enemmän, tuotantoketjun jokainen osapuoli saisi huomattavasti reilumman korvauksen työstään. Kyllä pistää miettimään!
Miten tästä eteenpäin?
Kirjassa esitettiin mielenkiintoisia tapoja tutustua omaan vaatemakuun ja vaatekaapin sisältöön ja varautumaan tuleviin tarpeisiin budjetin avulla. Juuri nyt tätä projektia ei kannata lähteä toteuttamaan, koska elämäntilanne on sellainen, että yritän seuraavat puoli vuotta selvitä kutakuinkin omistamillani vaatteilla, mutta ehkä ensi vuoden alussa olisi kiva pohtia näitä kuvioita tarkemmin.
Saramäki kehottaa lukijaa kirjaamaan ensin ylös kaikki erilaiset tilanteet, joita tulee kohtaamaan esimerkiksi kuukauden aikana. Millaisissa asukokonaisuuksissa lukija näkee itsensä noissa tilanteissa? On typerää hankkia isoa kasaa biletoppeja, jos tietää käyvänsä baarissa korkeintaan kerran vuodessa, kotibileissä ehkä kolme kertaa vuodessa. Kun tietää ihanteelliset asukokonaisuudet erilaisiin elämäntilanteisiin, on helpompi nähdä mitä helmiä vaatekaapissa jo on ja mitä sieltä puuttuu. Lisäksi vaatekaapissa säilössä olevat turhakkeet paljastuvat. Jos haluaa pikkuhiljaa siirtyä hankkimaan kalliimpaa ja laadukkaampaa, voi puuttuvat tuotteet sijoitella vaikka viiden vuoden vaatebudjettiin. Hitsi, kyllä houkuttelisi lähteä tähän projektiin jo nyt!
2013
295 s./Atena
Mitä tapahtuu ja kenelle?
Rinna Saramäki pyrkii nykyään ostamaan vähemmän ja laadukkaampaa. Hän täyttää vaatekaappinsa vaatteilla, jotka pelaavat hyvin yhteen, kestävät käytössä pidempään kuin yhden sesongin eikä niiden hankkimisesta koidu samanlaisia omantunnontuskia kuin aikaisemmin halpavaateketjujen rättejä kotiuttaessa. Saramäki on opetellut jättämään impulssiostokset kauppaan, tutkimaan kankaita tarkemmin ja pärjäämään 33 vaatteella sesongissa. Pääpiste kirjassa on omien vaateongelmien ratkaiseminen, mutta samalla sivutaan myös muotiteollisuuden ongelmakohtia.
Inspiroivin juttu?
Kirja oli kokonaisuudessaan hyvin inspiroiva, mutta kivoista projekteista helposti innostuvana melkein harmittaa, etten tullut lukeneeksi kirjaa jo aikaisemmin. Olen jo vähentänyt turhaa ostamista (en ole koskaan edes osannut heittää ihan ranttaliksi), siirtynyt varsinkin kengissä ja laukuissa ostamaan laatua, pitänyt sesongin aikana 33 vaatetta näkyvillä ja pikkuhiljaa heivannut pois säilytykseen jääneitä turhakkeita ja keskittynyt ostamaan vaatekappaleita, jotka sopivat hyvin yhteen muun vaatekaapin sisällön kanssa. Sanoisinkin, että nyt kirjasta jäi päällimmäiseksi mieleen halpavaateketjujen liian edulliset hinnat ja mitä se tarkoittaa ompelijoille. Onpa turhauttavaa tietää, että jos kuluttaja maksaisi edullisista ostoksista 3 euroa enemmän, tuotantoketjun jokainen osapuoli saisi huomattavasti reilumman korvauksen työstään. Kyllä pistää miettimään!
Miten tästä eteenpäin?
Kirjassa esitettiin mielenkiintoisia tapoja tutustua omaan vaatemakuun ja vaatekaapin sisältöön ja varautumaan tuleviin tarpeisiin budjetin avulla. Juuri nyt tätä projektia ei kannata lähteä toteuttamaan, koska elämäntilanne on sellainen, että yritän seuraavat puoli vuotta selvitä kutakuinkin omistamillani vaatteilla, mutta ehkä ensi vuoden alussa olisi kiva pohtia näitä kuvioita tarkemmin.
Saramäki kehottaa lukijaa kirjaamaan ensin ylös kaikki erilaiset tilanteet, joita tulee kohtaamaan esimerkiksi kuukauden aikana. Millaisissa asukokonaisuuksissa lukija näkee itsensä noissa tilanteissa? On typerää hankkia isoa kasaa biletoppeja, jos tietää käyvänsä baarissa korkeintaan kerran vuodessa, kotibileissä ehkä kolme kertaa vuodessa. Kun tietää ihanteelliset asukokonaisuudet erilaisiin elämäntilanteisiin, on helpompi nähdä mitä helmiä vaatekaapissa jo on ja mitä sieltä puuttuu. Lisäksi vaatekaapissa säilössä olevat turhakkeet paljastuvat. Jos haluaa pikkuhiljaa siirtyä hankkimaan kalliimpaa ja laadukkaampaa, voi puuttuvat tuotteet sijoitella vaikka viiden vuoden vaatebudjettiin. Hitsi, kyllä houkuttelisi lähteä tähän projektiin jo nyt!
torstai 14. elokuuta 2014
The One Hundred
Nina Garcia
2008
284 s./It!
Syksyn ostosreissu on jo lähitulevaisuutta, joten ajattelin ennen tositoimiin säntäämistä tutustua hieman enemmän vaatteiden maailmaan. Tarkoituksena olisi saada uutta inspiraatiota ostoslistan kirjoittamiseen.
Muutama kuukausi sitten innostuin Projekti 333:sta, joka kannustaa elämään kolmen kuukauden mittaiset sesongit 33 vaatteella. Alkuperäinen projekti noudattaa linjaa, jossa kaappiin on tarkoitus jäädä yhteensä 33 tarkoin valittua vaatetta ja asustetta. Minulla on kuitenkin kesäkuukaudet ollut käytössä kaikki kengät, laukut ja korut, joista 33 vaatetta on saanut lisäpotkua ja samalla linjalla aion jatkaakin. Loput vaatteet pakataan pois ja sesongin vaihduttua on aika käydä kaikki vaatteet taas läpi ja valita uuden sesongin 33 vaatetta. Tarkoitus olisi, että vuoden aikana selviäisi millaisista vaatteista oma vaatekaappi tulisi loppujen lopuksi rakentaa, jotta kokonaisuus olisi kiva ja käytännöllinen ja jotta kaapissa ei pyörisi turhat roinat. Tämä projekti mielessäni olikin kiva tarttua Nina Garcian kirjaan.
The One Hundred oli virkistävä makupala romaanien ja jännäreiden välissä, ihanaa vaatteiden ja muodin fiilistelyä. Läheskään jokaista Garcian liputtamaan vaatetta ja asustetta ei kokoelmassani ole eikä niitä välttämättä sieltä koskaan löydy, mutta se ei haitannut lukukokemusta pätkääkään. Toisaalta taas kirja kannusti salakavalasti haaveilemaan sellaisista asioista, joiden ei aikaisemmin tiennyt olevan elintärkeitä vaaterintamalla.
Olen muutama vuosi takaperin pyöritellyt kyseistä kirjaa nettikaupan ostoskorissa kerran pari, mutta päätynyt aina lopulta siihen, että piirretyt kuvat eivät puhuttele minua tämän asian suhteen niin paljon kuin oikeat valokuvat ja siksi olen jättänyt sen hankkimatta omaan hyllyyni. Siskontytöltä tämä kirja kuitenkin löytyi ja pääsin lainauspuuhiin.
Garcian kirja on hirmu söpö ja kaunis kirja, kuvituskin veikeän tyylikäs kun sille antaa tilaisuuden. Perustelut sadan must-have-vaatteen listassa on kirjoitettu sopivasti pilke silmäkulmassa ja huomaa, että Garcia on täysin asiaansa vihkiytynyt ammattilainen.
Seuraavaksi hankin käsiini Hyvän mielen vaatekaapin.
Nina Garcia
2008
284 s./It!
Syksyn ostosreissu on jo lähitulevaisuutta, joten ajattelin ennen tositoimiin säntäämistä tutustua hieman enemmän vaatteiden maailmaan. Tarkoituksena olisi saada uutta inspiraatiota ostoslistan kirjoittamiseen.
Muutama kuukausi sitten innostuin Projekti 333:sta, joka kannustaa elämään kolmen kuukauden mittaiset sesongit 33 vaatteella. Alkuperäinen projekti noudattaa linjaa, jossa kaappiin on tarkoitus jäädä yhteensä 33 tarkoin valittua vaatetta ja asustetta. Minulla on kuitenkin kesäkuukaudet ollut käytössä kaikki kengät, laukut ja korut, joista 33 vaatetta on saanut lisäpotkua ja samalla linjalla aion jatkaakin. Loput vaatteet pakataan pois ja sesongin vaihduttua on aika käydä kaikki vaatteet taas läpi ja valita uuden sesongin 33 vaatetta. Tarkoitus olisi, että vuoden aikana selviäisi millaisista vaatteista oma vaatekaappi tulisi loppujen lopuksi rakentaa, jotta kokonaisuus olisi kiva ja käytännöllinen ja jotta kaapissa ei pyörisi turhat roinat. Tämä projekti mielessäni olikin kiva tarttua Nina Garcian kirjaan.
The One Hundred oli virkistävä makupala romaanien ja jännäreiden välissä, ihanaa vaatteiden ja muodin fiilistelyä. Läheskään jokaista Garcian liputtamaan vaatetta ja asustetta ei kokoelmassani ole eikä niitä välttämättä sieltä koskaan löydy, mutta se ei haitannut lukukokemusta pätkääkään. Toisaalta taas kirja kannusti salakavalasti haaveilemaan sellaisista asioista, joiden ei aikaisemmin tiennyt olevan elintärkeitä vaaterintamalla.
Olen muutama vuosi takaperin pyöritellyt kyseistä kirjaa nettikaupan ostoskorissa kerran pari, mutta päätynyt aina lopulta siihen, että piirretyt kuvat eivät puhuttele minua tämän asian suhteen niin paljon kuin oikeat valokuvat ja siksi olen jättänyt sen hankkimatta omaan hyllyyni. Siskontytöltä tämä kirja kuitenkin löytyi ja pääsin lainauspuuhiin.
Garcian kirja on hirmu söpö ja kaunis kirja, kuvituskin veikeän tyylikäs kun sille antaa tilaisuuden. Perustelut sadan must-have-vaatteen listassa on kirjoitettu sopivasti pilke silmäkulmassa ja huomaa, että Garcia on täysin asiaansa vihkiytynyt ammattilainen.
Seuraavaksi hankin käsiini Hyvän mielen vaatekaapin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)