Kaiken käsikirja

Esko Valtaoja
2012
212 s./Ursa


Oletpas, Esko, kirjoittanut kerrassaan mukavan ja mukaansa tempaavan kirjan!


Sen jälkeen kun päätin alkaa lukemaan täysin fiilispohjalta, sen mukaan minkä kirjan ajattelen tekevän minut kulloinkin kaikkein onnellisimmaksi, on lukeminenkin alkanut maistua ihan uudella tavalla. KonMari-menetelmä mullisti kuin mullistikin jotain perustavanlaatuisesti.


Yllätyksekseni olen huomannut, että ne kirjat, joihin olen lopulta päätynyt ovat olleet suurilta osin tietokirjallisuutta. Ilmeisesti tiedonnälkä kasvaa, kun aivot ovat muuten aika kivassa levossa äitiyslomalla.


Kirjan nimen mukaisesti Valtaoja käsittelee tuotoksessaan kaikkea mahdollista tärkeää lyhyesti ja ytimekkäästi. Miten kaikki sai alkunsa? Miten kaikki loppuu? Mihin ihminen sijoittuu kaiken muun keskellä? Mitkä ovat maapallon suurimmat historialliset käänteet? Entä voiko uskonto ja tieto käydä käsikädessä? Moni asia oli tuttu esimerkiksi lukion oppitunneilta, mutta kirjan kanssa oli todella leppoisaa kerrata asioita ja saada hyvää kokonaiskuvaa kaikesta.


Valtaojalla on ihan lyömätön tatsi saada vaikeatkin asiat tuntumaan yksinkertaisilta tai edes osittain ymmärrettäviltä. Osa maailmankaikkeutta käsittelevästä tiedosta meni kuitenkin vähän yli, vaikka kuinka yritin pinnistellä aivosoluni äärimmilleen:)


Muutama vuosi takaperin kirja oli iso hitti joulumyynnin aikoihin ja en kyllä ihmettele. Nyt kirjan luettuani voin kyllä hyvin todeta, että Kaiken käsikirja jos mikä on täydellinen lahjakirja lukevalle ihmiselle ja hyvää täytettä mihin tahansa kirjahyllyyn.

Sivullinen

Albert Camus
1942 suom. 1947
160s./Otava

Tänään tiedän ainakin tämän: en tule koskaan ymmärtämään Sivullisen hienoutta. Ja koska tiedän erään, joka pitää kirjaa suuressa arvossa, aion vaatia että hän yrittää selittää kirjan mestarillisuutta kahvikupposen ääressä. En tosin lupaa olla ollenkaan myötämielinen.

Toivoa ehkä olisi, jos juuri nyt olisinkin yliopistossa osallistumassa luennoille, joissa käsitellään eksistentialismia ja absurdismia. Ja filosofian peruskurssikaan ei olisi pahitteeksi. Yksin lukiessa ja pähkäillessä ei kirjasta nimittäin irtoa mitään. Ja kiinnostukseni taso ei lopulta ole niin korkea, että jaksaisin tosissani pohdiskella sitä, mitä sieltä rivien väleistä oikein pitäisi ymmärtää.

Sivullisessa lukija tutustuu Meursault-nimiseen mieheen, joka tuntuu suhtautuvan elämänsä tapahtumiin varsin välinpitämättömästi. Romaanin alkupuolella miehen äiti kuolee ja Meursault matkustaa tämän hautajaisiin. Mies sopii myös avioliitosta Marie-nimisen naisen kanssa. Ja tappaa miehen. Hätkähdyttävän suuria asioita kaikki, mutta Meursaultia tapahtumat eivät tunnu hetkauttavan suuntaan tai toiseen. Kun oikeudenkäynti alkaa, on selvää ettei valamiehistö katso moista käytöstä hyvällä.

Eniten kiukuttaa se, että kirjailija on saanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon osittain tämän romaanin takia ja minä en saa siitä irti mitään. Toiseksi eniten kiukuttaa se, että joihinkin pienoisromaaneihin todella saadaan tiivistettyä koko elämä ja kaikki tärkeä, mutta Sivullinen jää lopulta todella kolkoksi tarinaksi. Ärsyynnyn nopeasti, jos kirjassa on vain vähän dialogia ja varsinkin silloin, jos kertoja paljastaa, että esimerkiksi henkilöhahmojen keskustelut ovat varsin merkityksellisiä, mutta sitten kyseisiä keskusteluja ei kuitenkaan lainkaan avata lukijalle.

Ei pysty ymmärtämään. 

Vapaana elämisen taito



Päivi ja Santeri Kannisto
2014
210 s./Atena
Nomadipariskunnan yhdessä kirjoittama, vapaana elämisen julistukseen nojaava teos on sangen mielenkiintoinen tuttavuus. Maailmalla jo vuosikausia vaeltaneet Päivi ja Santeri kannustavat kaikkia kyseenalaistamaan hyvinvointivaltioiden opit onnellisesta elämästä ja etsimään sen sijaan omia onnellisuuden avaimia. Pariskunta haluaa muistuttaa, että kaikki eivät tule onnelliseksi elämällä heidän tavallaan, mutta jokainen voi silti pyrkiä merkityksellisempään ja vapaampaan elämään omalla tavallaan, pienin askelin.

Kerralla en ehtinyt kirjaa hotkaisemaan, mutta luin sitä mielelläni aina kun aikaa suinkin ilmaantui. Välillä varsin filosofiseksi äityvät mietelmät vapaudesta vaativat oman aikansa iskostuakseen alitajuntaan, joten siinä mielessä oli hyvä, että etenin hissukseen jääden välillä pohtimaan lukemaani.

Kirja muodostuu viidestä dialogin sävyttämästä kappaleesta, joissa nomadipariskunta ja heidän ystävänsä eri puolilta maailmaa pohtivat vapauden filosofiaa. Kappaleen lopussa on Päivin ja Santerin vinkit isoihin ja pieniin tekoihin, joiden avulla lähteä tavoittelemaan vapaampaa huomista. Vaikeatkin asiat on ilmaistu yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi ja kirja onkin todella helposti lähestyttävä.

Olin vasta aloitellut kirjan parissa, kun kävin lukemassa Lurun mainion kirjoituksen kirjan "epäkohdista". Hän on muotoillut todella hyvin minunkin mielessäni risteilevät ajatukset siitä, että läheskään kaikkia pariskunnan teesejä vapaudesta ei voi allekirjoittaa. Jo pari sivua kirjaa luettuani en voinut olla kuulematta Ymmin sanoja mielessäni: "Ei se maailma niin pyöri, että Päivi ei tee töitä, Sonja ei tee töitä, kukaan ei tee töitä..." ;)

Lurun kaiken kattavan tekstin jälkeen oli joka tapauksessa helppo päättää, että keskityn hankkimaan kirjasta inspiraatiota oman elämän pieniin muutoksiin ja jätän pariskunnan osittain äärimmäisyyksiin viedyt yhteiskuntakriittiset ajatukset vähemmälle huomiolle. Vaikka Päivi ja Santeri muistuttavatkin pitkin kirjaa siitä, että heidän tapansa elää ei ole ainoa oikea tapa, en silti voinut välttyä tunteelta, että jokaisen rivin väliin on kuitenkin painettu ajatus siitä, että vain he elävät oikein.

Pidin siitä, miten kirja sai ajattelemaan sellaisiakin asioita, joita ei tavallisen arjen hulinassa tule aina mietittyä. Välillä teksti tuntui ärsyttävän provosoivalta, välillä taas oikeasti inspiroivalta. Ehdottomasti kirja, joka kannustaa ajattelemaan asioita! Näin ollen suosittelen lämpimästi!

Kustantaja esittelee kirjansa täällä.

P.S. Niin ja siitä inspiraatiosta: Kirjan luettuani haluan entistä enemmän pyristellä pois älypuhelimen vallasta; antaa aikaa kaikkein tärkeimmille asioille elämässä eli omalle hyvinvoinnille ja rakkaille ihmisille; tehdä kestäviä ja fiksuja hankintoja; sanoa enemmän "kyllä", mutta uskaltaa sanoa "ei", kun siltä tuntuu ja murehtia entistä vähemmän.