maanantai 20. elokuuta 2012

Se sitä ja se tätä...

Hurraa! Sain vihdoin valmiiksi pilvimuodostelman kaikista blogin aikana lukemistani kirjailijoista. Voin sanoa, että on se melko rankkaa käydä jokainen arvostelu läpi ja lisätä kirjailija tunnisteeseen. Seuraavaksi sainkin yllättyä näkymästä: minä se en näköjään juurikaan palaa saman kirjailijan helmoihin, vaan nappaan mukaani luultavammin jonkun uuden tuttavuuden.

Blogini olemassaolon aikana lukemaltani kirjailijajoukolta vain 10 prosentilta kirjailijoista olen lukenut useamman teoksen (eli yleensä kaksi teosta). Kolmea neljää teosta olen lukenut vain 0,02 prosentilta kirjailijoista! Tässä ei kuitenkaan ole ihan koko totuus vaan 13 prosentilta kirjailijoista, jotka olen esitellyt teoksineen blogissani, olen lukenut elämäni aikana heidän tuotannostaan enemmän kuin yhden kirjan. Joka tapauksessa 10-13 prosenttia tuntuu hirveän vähältä. Olisikohan tässä taustalla ammatinvalintakysymys, että kirjakaupan myyjänä sitä hakeutuu aina uusien tuttavuuksien pariin, jotta oma tietämys laajenisi ja aina löytää niin paljon mielenkiintoisia kirjoja, ettei esim. sarjan ensimmäisen osan luettuaan tule palattua muihin osiin, vaikka sarjan aloitus olisikin ollut lupaava?

Syksyn uutuuksista ensimmäiset ovat jo ilmestyneet, ja vaikka kirjalistoja selatessaan hengästyttävän moni kirja tuntui kiinnostavalta, tein silti erittäin maltillisen listan siitä, mitä Sonja luultavasti tänä syksynä lukee. Ajattelin kymmentä kirjaa listalleni, mutta kun asetin itselleni noinkin tiukan seulan, en keksinytkään kuin muutaman hassun kirjan, johon varmasti tartun. Hämmentävää kyllä, kyseinen joukko muodostuu pelkästään jännityspuolen kirjallisuudesta: Läckbergin, Preston & Childin, Pekka Hiltusen, Åsa Larssonin ja mahdollisesti Lars Keplerin uusimmat houkuttelevat tällä hetkellä eniten. Taitaa olla niin, että kaunokirjallisuuden bongaan sitten mieluummin kirjan näkemällä ja takakansitekstiä makustellen. Tälläkään hetkellä en oikein tiedä, mitä haluaisin lukea, ja kaunokirjallisuuden suhteen fiilis on aina niin tärkeä, että sen mukaan pitää elää... Jännityskirjallisuus sitten taas tuntuu sopivan tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Kirjamaratonin suoritettuani aikaisemmin kesällä olen jäänyt kaipaamaan lisää haastetta kirjalliseen elämääni. Näin ollen olenkin hieman mietiskellyt ideaa mahdollisesta lastenkirjallisuuden puolimaratonista. Haluaisin ennen joulusesongin alkamista tutustua mahdollisimman moneen lastenkirjaan, jotta voisin entistä paremmin löytää asiakkaalle juuri sen oikean kirjan. Haluaisin tuntea enemmän kotimaisen lastenkirjallisuuden kenttää, sillä moni asiakas haluaa tukea nimenomaan kotimaisia kirjailijoita. Aika on tietenkin rajallinen, niin kuin aina elämässä, ja nyt pähkäilenkin kovasti, että miten ideani toteutan. Haluaisin nimittäin tutustua paremmin isoihin hitteihin kuten Risto Räppääjään ja Ellaan, mutta haluaisin ehdottomasti lukea myös niitä vähemmän mainostilaa saavia kirjoja ja löytää yllättäviä helmiä. Puolimaratonista puhun siinä mielessä, että ei tarvisisi ihan eväitä tehdä valmiiksi, vaan voisin omaan tahtiin lueskella, ja jos siltä tuntuu, käydä vaikka ulkona happihyppelyllä. Mutta toisaalta haluaisin kuitenkin keskittyä mahdollisimman hyvin 24 tunnin ajan pelkästään lukemiseen. Hmm...

Tässä vaiheessa vuotta tein myös 10 kirjan must-read-luettelon lompakossa pidettäväksi. Olen jo kuukausia ajatellut lukevani yhden jos toisenkin kirjan, mutten ikinä muista niitä kirjastossa ollessani. Jos vain lukufiilikset osuvat yksiin näiden kirjojen kanssa, niin kannan ne ehdottomasti seuraavilla reissuilla kotiin. 
- Garpin maailma, koska edellisen Irvingin lukemisesta on liian kauan.  
Kvanttivaras, koska Suketuksen blogissa starttasi haaste avaruusjuttuihin liittyen, ja haluaisin korkata kyseisen haasteen asap.
Muumipeikko ja pyrstötähti, koska kaipaan usein syksyisin muumeja elämääni. 
- Tiikeriäidin taistelulaulu, koska välillä niitä kiinnostavia kirjoja kannattaa alkaa lukemaan eikä säästellä niitä ikuisuuksia.
- Katkera manalan kannu, koska Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahdista puuttuu vielä täysin  tietokirjaosuus.
- Yövartio, koska viime vuonna lukemani Vieras kartanossa oli hullaannuttava lukukokemus, ja haluaisin kokea sen tunteen jälleen.
- Orjattaresi, koska Atwood on lempikirjailijani, enkä vieläkään ole lukenut häneltä tätä paljon kiiteltyä teosta! 
- Hamlet, koska herra Shakespearen näytelmien kahlaaminen on pieni ikuisuusprojekti, joka ei luonnollisestikaan etene kuin lukemalla.
- Kultahattu, koska elokuvaversio vaikutti mielenkiintoiselta trailerin perusteella, ja koska pitäähän se kirja aina ensin lukea!
- Linnanneidon lokikirja, koska välillä sielu huutaa tyttökirjallisuuden pariin. 

Lopuksi haluaisin pyytää teitä suosittelemaan minulle kirjoja kirjailijoilta, jotka asuvat/ovat kotoisin Luxemburgista, Belgiasta tai Alankomaista. Ikkunat auki Eurooppaan -haasteen on aika edetä aimo harppaus eteenpäin! 

13 kommenttia:

  1. Preston & Child ja Lars Kepler kuuluu ehdottomasti syksyn must-readeihin! Oletko sie tutustunut Hjorth & Rosenfeldtin romaaniin Mies joka ei ollut murhaaja? En muista! Sarjalle on tulossa näillä näppylöillä jatkoa Oppipoika-teoksen muodossa. Näitä odotellaan!

    Kaunokirjallisuuden suhteen olen samanlainen kuin sinä, fiilispohjalla mennään ja blogivierailuilta tarttuu aina ideoita matkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mies joka ei ollut murhaajan ennakkokappale on pyörinyt nurkissa jo siitä lähtien kun kirja teki tuloaan kauppoihin. Ja nyt on sama toistunut Oppipojan kanssa, mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi! Aion kyllä ottaa Hjorth & Rosenfeldtin työn alle syksyllä, esim. mökkireissuun kaveriksi voisivat sopia!:)

      Poista
    2. Sonja, herätys! Minä suhtauduin hirrrveän ennakkoluuloisesti tuohon kahden kirjailijan kirjaan Mies joka ei ollut murhaaja, mutta se oli hyvä. Ja mitä tapahtui nyt, kun luin ennakkona Oppipojan, se kärkkyy Larssonin kannoilla vuoden dekkarien kuumaan ryhmään. Sinun mielestäni vain kannattaisi lukea tuo Mies joka ei ollut murhaaja ensin, sillä jos haluat riksopsykologi Sebastian Bergmanin päänsisälle tms. tuo eka kirja auttaa siinä. Olen hullaantunut täysin sekasortoiseen, mutta älykkääseen häntäheikki Bergmaniin!

      Poista
    3. Nyt sitten vain mökkireissua nopeasti kehiin, niin pääsen nauttimaan laatudekkarista! Hauska tutustua taas uuteen päähenkilöönkin, turhan harvoin tykästyn jännäreiden sankareihin. Pendergast taitaa olla yksi niistä harvoista...

      Poista
  2. Mullakin on vähän sitä, että jos nykyään löydän kiinnostavan uuden kirjailijan, uhoan kyllä kovasti, että luen lisää hänen kirjojaan, mutta käytännössä toteutus on usein huomattavasti hitaampaa. Vanhempia suosikkeja tulee kyllä luettua helpommin. Nyt olenkin yllättänyt itseni lukemalla uudelta löydöltäni Ismail Kadarelta jo kaksi kirjaa alle puolen vuoden sisään, ja kolmas nököttää pöydänkulmalla. ;)

    Oih, anna mennä ja nauti jännäreistä! Minä nimittäin kärsin tällä hetkellä jännäritylsistymisestä, eikä kiinnosta oikein yhtään tarttua kyseisen genren kirjoihin. Kaipa tämä helpottaa jossain vaiheessa taas...

    Must read -listaltasi olen tykännyt erityisesti Garpin maailmasta, Katkerasta manalan kannusta ja Orjattaresi-upeudesta - se oli eka Atwood jonka koskaan luin, ja kuinkas sitten kävikään... Kvanttivaras päästi hitaasti mukaansa, mutta siitä se lähti. Kultahatun olen myös muinoin lukenut, mutta jotain meni varmaan ohi, kun olin vain tylsistynyt. :P (Aion lukea sen joskus uudelleen ja koettaa selvittää, mistä on todella kyse.)

    En osaa varmoja hittejä suositella noista maista, mutta itse aion lukea vielä Annelies Verbekeltä Nuku! (Belgia) ja Herman Kochilta Illallisen (Alankomaat).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mielelläni lukisin esim. McEwanilta ja Ishigurolta taas jotain, mutta saas nähdä kuinka kauan suunnitelman eteenpäin vieminen kestää:) Kymmenen kirjan hankinnassa ja lukemisessa aion kuitenkin vielä onnistua!:)

      Nuku! lähtee siis ehdottomasti mukaan kirjastosta, kun se on saanut jo kaksi ääntä:) Hauska ottaa mukaan kirja, josta ei tiedä yhtikäs mitään. Voisi jopa olla lukematta takakansitekstinkin ja vain pörhältää lukemaan!:) Illallisesta on ollut tosi paljon blogijuttuja lähiaikoina, ja vaikka niitäkään en ole uskaltanut lukea siinä pelossa, että luen kirjan vielä itsekin, olen saanut käsityksen, että se on ollut tykätty.

      Poista
    2. Minä luen ehdottomasti kirjailijattain! Olen lukenut suurimman osan Oatesilta ja Irvingltä sekä Shieldsiltä. Kaiken Ian McEwanilta, Cornwellilta ja Åsa Larssonilta ja joltain muultakin vielä. Pää ei ihan toimi, minulla on sinuitti ja kuuri vasta alkoi...Johan Theoroniltakin olen lukenut kaikki ja ehkä myös Siri Hustvedtilta. Austerilta paljon samoin Läckbergiltä ja Lionel Shriveriltä luen kaiken, mitä ikinä ilmestyy. Nyt en tähän yhtäkkiä muista muuta.

      Herman Kochilta aion lukea kaiken, mitä hän keksii kirjoittaa, vaikka kirjoittaisi punkkien lisääntymisestä. Illallinen on sensaatio! Lue!!!

      Poista
    3. Sinulla on Leena listallasi paljon kirjailijoita, joilta tosiaan haluaisin lukea lisää kirjoja. Ja Larssoniin haluaisin tutustua. Ja Corwellilta haluaisin paukuttaa menemään koko sarjan, mutta kynnys aloittaa on niin kova, kun sarjassa on ilmestynyt niin paljon kirjoja!

      Poista
  3. Olen juuri lukenut belgialaisen, alankomaalaisen ja luxemburgilaisen kirjan (arviot löytyvät blogistani). Belgialaisen Annelies Verbeken kirjaa Nuku! voin suositella. Sen sijaan hollantilaisen Saskia Noortin Ruokakerho oli huono. Löydät varmasti paremman kirjan luettavaksesi. Luxemburgilaisen Georges Hausemerin Con Dao on hyvä kirja, mutta luin sen saksaksi, eikä sitä ole suomennettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kuin Suketukselle jo kommentoinkin, Nuku! lähtee ehdottomasti mukaan tutustuttamaan minua Belgiaan. Aika hauska yhteensattuma, että molemmat puheeksi tulleet hollantilaiset kirjat Ruokakerho ja Illallinen liittyvät ilmeisesti vahvasti ruokaan?!:) Hmm. Onkohan luxemburgilaisen kirjallisuuden löytäminen vaikeaa suomeksi...?

      Poista
  4. Olen itsekin halunnut pitkään tehdä tuon kirjailijalistan, mutta olen pähkinyt, miten sen saa eri "pilveen". En halua niitä samaan genre-pilven kanssa, koska muuten se paisuu liian suureksi. Mutta siis ilmeisesti on mahdollista tehdä eri pilvi. Pitää tutkia asiaa!

    Minulla muuten menee helposti niin, että kun löydän kirjailijan, jonka kirjas pidän, alan ahmia hänen muitakin teoksiaan. Minulla se liittynee haluun lukea "tuttua ja turvallista". Toki tutustun uusiinkin kirjailijoihin, vaikka se aina vähän "jännittää". Olen kehittänyt jonkun kauhean kammon, että tulee eteen "huono" kirja, jota en sitten jaksaisikaan lukea loppuun. Tämä on minulle ongelma, koska keskyttämiskynnykseni on tosi suuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli ensin pitää tehdä kaksi eri gagettia, itse olen nimennyt ne "Tunnisteet" ja "Kirjailijat". Tekstiä kirjoittaessa kun laittaa tunnisteita, niin kaikki on siellä samassa rykelmässä, josta tunnisteet pitää poimia, mutta blogin puolelle ne tulee sitten lokeroiden alle. Kun lisäsin teksteihin kirjailijoidenkin nimet, mun piti aina käydä ulkoasun muokkailussa hyväksymässä "Kirjailijat"-gagettiin niitä kirjailijoita. Hah hah, olikohan tässä mitään järkeä:)

      Minullekin on tuttu tuo huonon kirjan kammo, mutta se liittyy nimenomaan siihen, että jos olen lukenut jo John Irvingiltä kolme hyvää kirjaa, niin en millään tohdi uskoa, että ne muutkin olisi yhtä hyviä, joten pelkään että ne onkin huonoja ja pilaavat sitten ne hyvätkin lukukokemukset:D

      Poista
    2. Kiitokset ohjeistuksesta, luulen että saatan osata tuon tehdä. Menenkin heti kokeilemaan!

      Poista