perjantai 24. elokuuta 2012

Hiljaisuuden tuolla puolen

André Brink
2002 suom. 2003
332 s./WSOY

Kirjablogeissa innolla vastaanotettu haaste Ota riski ja rakastu ilahdutti minua toistamiseen Mainoskatko-blogista tutun Elegian toimesta. Hän suositteli minulle yhtä suosikkikirjailijoistaan, ja nyt kiitänkin häntä, minätyttö nimittäin huomasin rakastuneeni.

Hanna X on nimi, joka tulee vastaan monissa historiallisissa dokumenteissa, joihin on koottu 1900-luvun alkupuolella Saksan Lounais-Afrikkaan matkanneiden naisten vaiheita. Naisia kaivattiin vaimoiksi siirtolaismiehille, ja koska Hannan elämä oli toistaiseksi ollut vain yhtä pettymysten kärsimysnäytelmää, ei mikään pidätellyt häntä enää kotimaassaan. Hannan olisi jo toivonut saavansa kaiken mitä hän Afrikalta odotti - palmuja ja vapautta olla oma itsensä, mutta valitettavasti kaikki meni vain huonompaan suuntaan. Kun vihdoin se kaikkein pahin on tapahtunut, kun mitään ei enää tarvitse pelätä, on aika lähteä kostamaan. Eikä Hanna kosta vain itsensä puolesta vaan kaikkien sorrettujen naisten puolesta.

Kaiken voisi tiivistää näihin sanoihin: Mikä hieno kirja! Mikä hieno tarina! Aloitin kirjan lukemisen nuhanenänä enkä heti oikein saanut tarinasta kiinni. Takakansitekstissä kirjan kuvaillaan olevan runollinen seikkailuromaani, joka onkin varsin osuva määritelmä. Tuo tietynlainen runomaisuus vaikeutti vauhtiin pääsemistä, mutta kun kirjailijan kirjoitustyyli tuli tutummaksi, eteneminen tarinan kanssa helpottui. Hannan elämänvaiheista en tohdi sanoa juuri mitään, jokaisen on hyvä selvittää ne itse lukemalla hänen tarinansa, mutta sanotaan niin, että kaikki hänen kokemansa vääryydet saivat ainakin minut makustelemaan hänen elämäänsä muutama kappale kerrallaan. Tarina ei saanut minua vetistelemään, vaikka Hannan elämä on yksinkertaisesti kurjaakin kurjempi. Hannan oma asenne on pysyä vahvana, joten lukijanakaan ei halua heittäytyä voivottelevaksi ja heikoksi naiseksi. Jos kyyneleitä en vuodattanut, niin raivosta kyllä kihisin, ahdistuksesta haukoin henkeä ja hampaitani kiristelin inhosta. Ja silti olo on kirjan luettuani jollain kummalla tavalla toiveikas - en kyllä tajua miksi.

Osallistun kirjalla Kirjalliseen maailmanvalloitukseen ja ruksin yli Namibian, jonka alueelle kirjan tapahtumat sijoittuvat. Kirjailija itse on Etelä-Afrikasta, mutta uskoisin E-A:kan olevan helpommin valloitettavissa suomenkielisillä kirjoilla kuin Namibian, joten tällä kertaa näin.

Kuten sanottu, Hiljaisuuden tuolla puolen oli äärimmäisen hieno lukukokemus, ja haluankin jatkaa haasteen parissa vielä niin, että levitän kirjailijan ja kirjan ilosanomaa eteenpäin haastamalla kaimani Uppoa hetkeen -blogista lukemaan Hannan tarinan. Toivottavasti Sonja uskaltautuu ottamaan haasteen vastaan!

15 kommenttia:

  1. André Brink on kirjailija, johon minun on pitänyt jo vuosia tutustua. Useampikin kirja löytyy omasta hyllystä, myös tämä Hiljaisuuden tuolla puolen. Kiitos Sonja loistavasta arviosta, nyt tiedän että hyllyssäni on helmi. Ei kai siis muuta kuin lukemaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sinäkin tykkäät! Minulle Brink oli itse asiassa täysin tuntematon kirjailija ennen kuin Elegia suositteli häntä. Tai pieni mahdollisuus ehkä on, että olen jotenkin viime vuodet onnistunut sekoittamaan Makinen ja Brinkin tai pitämään heitä yhtenä ja samana, mutta enpä tiedä...

      Poista
    2. Täytyy yhtyä Saraa. Olen useinkin ajatellut ihan mutu-tuntumalla, että tässä olisi kirjailija minun makuuni.

      Kiitos vinkistä! Tosin osaan jo kuvitella osan kauhuista, sen verran olen rankkoja kirjoja Afrikasta lukenut. Yksi parhaita on ollut Sade lankeaa.

      Poista
    3. Sade lankeaa kuulostaa aina tutulta, kun kuulen kirjan nimen, mutta en ole ollenkaan varma olenko lukenut kyseisen kirjan vai en. Jos olen, siitä on jo kymmenisen vuotta, joten kaikki on päässyt unohtumaan.

      Poista
  2. Onpa todella ilahduttavaa lukea Brinkin kirjan arvio. Luin nimittäin hänen kirjojaan joitakin vuosia sitten ahkerasti ja ostin niitä kirjahyllyyni. Luin silloin tämänkin kirjan. Paljon en siitä muista, mutta kyllä sen että oli vaikuttava lukukokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en itse asiassa enää arviota kyhätessäni muistanut kirjasta "juuri mitään". Se johtuu ehkä osaksi tarinan rakenteestakin, kun koko ajan venkslataan menneen, tulevan ja nykyisyyden välillä. Kirjan päätyttyä Hanna tuntui osaksi yhtä mysteeriltä kuin ensimmäisten sivujen jälkeen.

      Poista
  3. Oi, ihana kuulla että pidit tästä! Tämä on tosiaan eräs syvimmin minuun vaikuttanut kirja, en osaa määritellä miksi. Sitäkin mielenkiintoisempaa oli siis lukea sinun mietteitäsi tästä. Luulen, että tämä saattaa olla sellainen kirja, joka jakaa mielipiteitä aika rajusti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vielä, että tutustutit minut uuteen kirjailijaan!:) Vinkkaa ihmeessä, jos mielessäsi on joku kirja häneltä, joka olisi hyvä lukea seuraavaksi.

      Poista
  4. Elegia haastoi minut samalla kirjailijalla mutta eri kirjalla. Tosi kiva kuulla, että pidit. Innostaa muakin tarttumaan tohon omaan haastekirjaan, jonka viimein kirjastosta sain.

    Tuli muuten Sysipimeä, vaikuttaa huippukiinnostavalta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelin ensin, että kuka Annika K, mutta sinähän olet tullut ns. blogikaapista ulos ja oikealla nimellä:)

      Jäänkin odottelemaan haastekirjasi arviota, luen mielelläni lisääkin Brinkiltä, jos vain hyviä kirjoja tulee vastaan:)

      Sysipimeä tosiaan vaikuttaa hyvältä, vielä en ole ehtinyt itse siihen tarttua! Enkä itse asiassa siihen Läckbergin uusimpaankaan...

      Poista
    2. Heh heh, astuin joo nimen kanssa ulos kaapista :) Rachelle alkoi kyllästyttää ja monet kuitenkin jo oikealla nimellä tuntevat, joten näillä mennään.

      Kyllä se Brink ihan lukulistan kärkipaikoilla keikkuu. Flunssa tuntuu tekevän tuloa, joten sehän on hyvä syy ottaa lisää lukuaikaa...

      Poista
  5. Lukiossa jouduin pakkolukemaan Brinkin Valkoisen kuivan kauden ja siitä jäi Brink-allergia päälle. Nyt on alkanut tuntua että osaisin ehkä ravostaa Brinkin kirjailijalaatua enemmän kuin tuolloin, ja revanssi on kummitellut mielessä... tämä kirja pääsi nyt vakavasti otettavaksi ehdokkaaksi lukulistallani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaisin kuvitella, etten olisi ehkä itsekään saanut Brinkin kirjoitustyylistä kaikkea irti lukioikäisenä. Tai ainakin olisi pitänyt olla juuri oikeanlainen lukufiilis. Tosin Brinkin tässä kirjassa on kyllä niin mielenkiintoinen juonikin jo, että olisin varmasti tästä kyllä pitänyt joka tapauksessa... Joten suosittelen revanssia mitä pikimmiten!:)

      Poista
  6. Sonjalle on blogissani tunnustus :)

    VastaaPoista