Alexander McCall Smith
1998 suom. 2003
302s.
Mma Ramotswella on aina ollut silmää elämän pienille yksityiskohdille. Niinpä hän päättääkin perintörahojensa turvin ryhtyä Botswanan ensimmäiseksi naisetsiväksi auttaakseen ihmisiä isoissa ja pienissä ongelmissa. Mma Ramotswe tutkii -sarjan ensimmäisessä osassa tutustutaan aloittelevan etsivän elämäntarinaan ja taustoihin, juodaan lukuisia kupillisia rooibos-teetä, selvitellään hankalia (ja yllättävän koskettaviakin) rikoksia ja jännitetään miten naisen rakkauselämä järjestyy.
Kirjakaupassa työskennellessäni olen kohdannut kymmeniä asiakkaita, jotka ovat lämpimästi suositelleet Alexander McCall Smithin suosituinta etsiväsarjaa - häneltä niitä sarjoja nimittäin on pukannut markkinoille vähän enemmänkin. En ole kokenut mahdollisesti liiallista elämäniloa pursuavan kirjasarjan käyvän yksyhteen oman kirjamakuni kanssa, mutta pääsin asiaa vihdoin testailemaan, kun Kirjavan kammarin Karoliina ilahdutti minua Totally British -aiheisella kirjapaketilla, josta löytyi Naisten etsivätoimisto nro 1 -kirja. Kiitos vielä Karoliinalle!
On se kumma juttu, miten omista ennakkoluuloistaan haluaa välillä väkisin pitää kiinni, vaikka huomaakin viihtyvänsä tarinan parissa. Aluksi jupisin hyväntahtoisesti itsekseni, että kyllä kirjassa keskitytään ihan liikaa päähenkilöön, selvitellään liikaa pikkuongelmia sen sijaan, että olisi yksi todella mielenkiintoinen ja kinkkinen rikostapaus ja kuvaillaan kuplivan iloista elämää Botswanassa. Minä kun tykkään jännityskirjallisuudesta osaksi ihan sen jännityksen takia. No, loppujen lopuksi pidin tästä kirjasta juuri siksi, että siinä keskitytään synkkien asioiden lisäksi päähenkilön ihastuttavaan persoonallisuuteen, selvitellään välillä ihan arkipäiväisiäkin asioita erinomaisella järjenjuoksulla ja ollaan iloisia, valoisia ja vähään tyytyväisiä. Silti en jotenkin suostu uskomaan, että oikeasti pidin kirjasarjan aloituksesta, ja että voisin hyvän hetken sattuessa jatkaakin sen parissa.
Onko lukijoiden joukossa Mma Ramotswe -faneja? Onko kirjasarja taattua laatua osasta toiseen, vai onko joku kirja ehdottomasti muita parempi? Onko sarjan joka osassa monta eri rikosta ratkaistavana, vai noudattaako joku osa perinteistä jännityskirjan muotoa, ja keskittyy yhteen suurrikokseen?
Kirjallinen maailmanvalloitus -haasteeseen olen pyrkinyt lukemaan kyseisessä maassa asuvan kirjailijan kirjan, mutta koska hieman epäilen botswanalaista kirjallisuutta löytäväni, saa tämä kirja edustaa Botswanaa - onhan kirjailija kuitenkin asunut maassa pitkiä aikoja. Tällä hetkellä Alexander McCall Smith asuu kuitenkin Skotlannissa, joten osallistun kirjalla myös Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen ja nappaan pisteen Iso-Britanniasta:)
Minulla on joku ihme asennevamma, kaikki kehuvat näitä mutta en saa tartuttua toimeen. Hassuinta on että olen aika varma tykkkääväni. Mutta kun en vaan saa aikaiseksi, vaikka omassa hyllyssä on eikä edes mikään paksu.
VastaaPoistaMinulla oli ihan sama juttu! Seuraavaan osaan tarttumisessa varmaan vierähtääkin tovi, kun muistan vain omat asennevammat, vaikka lukukokemus olikin mieluinen:) Ja yleensä minulle vielä käy niin, että jos kirja on omassa hyllyssä, niin sitä on entistä vaikeampi lukea, kun kaikki lainatut kirjat menevät aina edelle.
PoistaMinä olen lukenut kaikki tähän mennessä suomennetut Mma Ramotswet ja aion lukea tulevatkin :) Ainakin minä olen kokenut sarjan tasalaatuiseksi, yhtään huonoa osaa ei tule mieleen. Koska osia on jo tullut paljon, en muista yksittäisiä kirjoja kovin hyvin, mutta mielestäni jokaisessa kirjassa on meneillään ns yksi isompi tehtävä ja muutama pienempi.
VastaaPoistaHyvä sarja, jota en kuitenkaan suosittele lukemaan yhteen menoon :)
Sarjat, joissa päähenkilön elämä kehittyy ja muuttuu, varmaan jättääkin aina hieman sellaisen sekavan olon, ettei yksittäisten kirjojen tapahtumia muista, vaan muistaa vain sen henkilön koko elämänkaaren. Läckbergin Fjällbacka-sarja on minulle hieman tällainen, että kaikki osat ovat olleet hyviä, mutta sekoittuvat jo pikkuhiljaa toisiinsa.
PoistaMinä olen lukenut useamman Mma Ramotswen, mutta en vielä kaikkia. Pidän sarjasta juurikin sen hyväntuulisuuden vuoksi. Nämä ovat loistavaa lomalukemista! Minunkin mielestäni sarja on ollut suht tasalaatuinen, enkä muista minkään osan olleen varsinaisesti toista huonompi tai parempi.
VastaaPoistaHyväntuulisuuden vuoksi kirja erottuikin hauskasti muista jännäreistä, mutta se taitaa minun suhteeni vaatia ihan omanlaisensa lukufiiliksen, että sarjan osiin tulisi tartuttua. Kun minulle tulee jännärifiilis, on hyvä että kirja on silloin oikeasti perinteinen dekkari, jossa riittää menoa ja meininkiä.
PoistaMinä olen tykännyt näistä kovasti, leppoisan valoisia kirjoja kaikki... ainoa huono kokemus tähän mennessä oli yksi novelli yhdessä epäilyttävässä 'easy reading' -kokoelmassa. Mutta Maija on oikeassa, jos monta lukee putkeen, alkaa varmaan tuntua kaavamaiselta. :-)
VastaaPoistaTaitaa kaikki dekkarisarjat tuntua kaavamaiselta, jos liikoja ahmii kerralla. Huomasin tämän järkytyksekseni, kun luin yhdessä välissä Läckbergin Fjällbacka-sarjaa. Kaikki osat tosi hyviä, mutta yhteen putkeen vedettynä huomasi liian tarkasti kirjailijan samantyyliset ratkaisut esimerkiksi henkilöiden esittelyssä. Onneksi en yleensä tule lukeneeksi yhdeltä kirjailijalta kaikkea samantien, joten kaavamaisuuden yleensä ohittaa jo sillä, että kirjojen välissä on niin monta kuukautta/vuotta.
PoistaJoo, kaikki osat on tosiaan aika samaa kamaa sekä sisällöltään että laadultaan. Toisaalta se on ihan hyväkin. Itse olen tykännyt sarjasta, kun ne on kevyttä ja leppoisaa luettavaa eikä mitään perusdekkareita, jotka olisi liian jänniä.
VastaaPoistaMinusta tuntuu, että omassa tapauksessani Mma Ramotswe tutkii -sarja voisi olla hyvä kaivaa esiin aina, kun kaipaa kevyttä hyväntuulen kirjallisuutta. Hömppäkirjallisuutta en juuri lue, dekkarit ovat aina edustaneet minulle sellaista rentoutumista kirjan parissa, aivot narikkaan -meininkiä, vaikka moni jännityskirja ei nojaakaan pelkkään jännitykseen.
PoistaOlen lukenut tämän kirjasarjan ensimmäisen osan. Pidin kirjasta, mutta en silti ole saanut tartuttua muihin osiin. En tiedä miksi, koska kirjan ensimmäinen osa oli kyllä hyvä ja viihdyttävä. Ajan myötä kuitenkin koko kirjasarja unohtui, enkä ole päässyt tuota ensimmäistä kirjaa pitemmälle. Ehkä kirjasta puuttui jokin semmoinen koukuttava juttu, joka yleensä vetää minut lukemaan seuraavaa osaa, jos kirjasta semmoinen löytyy. Moitittavaa minulla kirjasta ei juuri ole. Se on ihanan lämminhenkinen ja kuvaa afrikkalaista arkea ihanasti. Päähenkilö Mma Ramotswe on ihanan rempseä, sukkela ja hyväsydäminen. Olen kuitenkin samaa mieltä kanssasi siitä, että Mma Ramotswe tutkii -sarjan voisi kaivaa esiin aina silloin, kun kaipaa juuri sitä ihanan kevyttä hyväntuulista lukemista. Täydellistä lomalukemista siis. Pidin kuitenkin kirjassa siitä, että tapauksia oli monta yhdessä kirjassa eikä ne ollut liian monimutkaisia, vaan sopivan keveitä. Humoristinen ote ja lämminhenkinen pieni filosofinen pohdinta elämästä keskellä arkea teki kirjasta monivivahteisen ja syvemmän. Niin ettei koko kirja kuitenkaan ollut vain pieni pintaraapaisu vaan vähän syvempi uppoutuminen Mma Ramotswen elämään.
VastaaPoista