Antonio Hill
2011 suom. 2012
379 s./Otava
Pakkolomalta töihin palanneella komisario Héctor Salgadolla on heti monta rautaa tulessa. Nuori poika on pudonnut kotinsa ikkunasta ja kuollut. Moni uskoo, että kyseessä on onnettomuus tai itsemurha, mutta pian tapauksesta selviää yhtä sun toista hämärää. Toisaalta tapaus, joka johti komisarion pakkolomaan, on edelleen auki ja saa varsin kummallisen käänteen, johon näyttäisi liittyvän niin ihmiskauppaa kuin voodootakin. On myös eräs pieni tyttö, joka löytyi hukkuneena vuosikausia sitten, mutta joka tuntuu tupsahtelevan esille sieltä täältä.
Espanjan kirjalllinen valloitus ei aluksi innostanut sen kummemmin, mutta aloitettuani Antonio Hillin esikoisteoksen en olisi malttanut lopettaa hetkeksikään. kävipä vielä niin, että elin siinä samalla todella hektistä viikkoa, eikä lukuaikaa tuntunut järjestyvän millään! Vappuna oli onneksi aikaa lojua sängyssä lukien ja teetä siemaillen. Ja olipa muuten hyvä lukukokemus!
Hyvästä jännityskirjasta on mielesäni melko vaikea kertoa. Osaksi se saattaa johtua siitä, että pidän yleensä niistäkin kirjoista, joissa tunnistan monia puutteita liittyen esimerkiksi tarinan etenemiseen tai henkilöhahmoihin. Hyvät jännärit ovat sitten vain hyviä jännäreitä!:D Selvitettäviä rikoksia on tällä kertaa muutama, ne ovat kaikki mielenkiintoisia ja siinä määrin uskottavia, että ne voisivat olla lainattuja oikeasta elämästä. Poliisien toimintatavat eri käänteissä ovat fiksunoloisia, uhkarohkeutta ja yleistä hölmölilyä on vähemmän kuin yleensä. Moni henkilöhahmo on kohdannut elämässään vastoinkäymisiä, mutta niilläkään ei mielestäni mässäillä liikaa.
Kaiken kaikkiaan kirjassa on todella vetävä juoni ja mukavia henkilöhahmoja, joiden seikkailuja seuraan mielelläni tulevaisuudessakin. En yhtään ihmettele, jos Kuolleiden lelujen kesä tulee olemaan tämän vuoden suosikkijännärini. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille jännityksen ystäville, mutta eritoten Rachellelle ja Rozille, jotka lukevat paljon kyseisen genren kirjallisuutta.
Osallistun Kuolleiden lelujen kesällä Kirjalliseen maailmanvalloitukseen ja Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen ja valloitan Espanjan.
Minusta Hector vaikutti aika mielenkiintoiselta henkilöltä, lukisin hänestä mielelläni lisääkin. Ja vähän vaikuttaisi siltä että hänestä kuullaan lisääkin?
VastaaPoistaTämä kuulostaisi kiinnostavalta. Mahtava nimi kirjalla! Pitää katsoa jos jossain törmäisin.. :-)
VastaaPoistaTartun tähän ehdottomasti!
VastaaPoistaJa iso kiitos kommentista islantilaisten nimien aakkostamisessa ja sukunimettömyydestä! Että näin vanhaksi pitää elää ennen kuin oppii, että islantilaiskirjailijat löytyvät etunimen kohdalta =).
Arvelinkin, että kyseessä oli juuri tämä romaani, kun mainitsit tuolla aiemmassa kommentissa, että sinulla kesken huippujännäri ;) Itse asiassa minäkin sain kirjan eilen luetuksi, en vain ole siitä vielä blogiini naputellut.
VastaaPoistaMie tykästyin heti kirjan nimeen ja myös itse teokseen. Olet ihan oikeassa, hyvästä jännäristä on vaikea kirjoittaa oikeastaan muuta, kuin että se on hyvä :D