torstai 10. toukokuuta 2012

The Famous Five - Five Go to Mystery Moor

Enid Blyton
1954
190 s.


Suomalaisittain Viisikko salaperäisellä nummella on sarjan kolmastoista osa, ja siinä seikkaillaan tosiaan nummimaisemissa. Anne, George ja Timmy ovat viettäneet viikon kesälomastaan Kapteeni Johnsonin Ratsastuskoululla, ja yllättäen myös pojat Dick ja Julian saapuvat paikalle. Läheinen nummi kiehtoo lapsia, varsinkin kun he kuulevat sen salaperäisestä menneisyydestä. Mustalaiset ovat jälleen suuntaamassa nummen keskiosiin, eikä Viisikko voi vastustaa kiusausta lähteä seuraamaan karavaaneja. Mikä on mustalaisten ja nummen salaisuus?

Toki olen Viisikkoni pienenä lukenut, ja niistä pitänyt. Lueskelin mielelläni myös Blytonin muita sarjoja, ja minulla on sellainen tunne, ettei Viisikko-sarja edes ollut suosikkini. Niin kuin niin monella muullakin, vahvin muistikuvani Viisikosta on heidän ruokahalunsa - ja eriskummalliset ruoka-aikansa! Muistikuvani tietävät kertoa, että kerran lapsijoukko löysi aarteen paikasta X, mutta silti he päättivät juoda iltapäiväteen ennen löydökseen tutustumista:) Olin suorastaan pöyristynyt, kun tässä kirjassa ei juurikaan syöty tai kuvailtu eväskorin sisältöä. Luin pienenä siskonmiehen kirjoja, joihin oli kätevästi alleviivattu kaikki ruokasanat, joten ne todellakin hyppäsivät sivuilta lukukokemusta vauhdittamaan. Luulisi, että nummilla vaeltelu saisi nuorten ihmisten vatsat kurnimaan, mutta ei. Nyt sain tyytyä muutamiin teehetkiin, enkä saanut edes tietää, mitä Viisikon leivän välissä on!


Kaiken kaikkiaan lukukokemus oli mukava. Näihin seikkailuihin on aina mukava heittäytyä mukaan. Tänä päivänä ei juuri taideta antaa lasten lähteä yksin mihinkään, hyvä kun uskaltaa lasten telttailla pihalla. Viisikko-sarjan edustama maailma ulkoilma-aktiviteetteineen ja omatoimisine lapsineen tuntuu olevan todella kaukana tästä päivästä. Tai no, en ole kyllä asunut Englannin nummilla, ehkä siellä uskalletaan vieläkin päästää lapset keskenään telttaretkelle:)

Jos jotain negatiivista pitää sanoa, niin minua hieman häiritsi Georgen poikamaisuuden alleviivaaminen. En tosiaankaan muista, tapahtuuko sama asia sarjan jokaisessa osassa, vai ohitetaanko kyseinen luonteenpiirre välillä olankohautuksella. Jos sitä ruoditaan joka kerta yhtä antaumuksella, niin huh, miten puuduttavaa. Tässä Viisikko-tarinassa on tosiaan toinenkin poikatyttö, joten ehkä se on yksi kirjan teemoista ja muissa osissa keskitytään sitten muihin asioihin...

Onko muilla ehdotonta Viisikko-sarjan suosikkiosaa? Minua harmittaa, etten muista kyseisestä sarjasta juuri mitään, joten suosikkiosaakaan minulla ei ole. Sen sijaan esimerkiksi Neiti Etsivä -sarjasta osaisin luetella kaikki suosikkini:D Kesällä tulen varmasti yhden suomenkielisenkin Viisikon lukemaan, varsinkin Aarresaarella kuulostaa nimensä perusteella jännittävältä!

Nappaan Viisikko-kirjalla pisteen Ikkunat auki Eurooppaan -haasteessa ja valloitan jo toistamiseen Englannin. Saanpas ylivedettävää myös Naiskirjailijoiden 100 -listalta.

10 kommenttia:

  1. Minun ehdottomiin lapsuudenajan suosikkeihini lukeutui Viisikko-sarja, jonka taisin lukea ala-asteaikoina varmaan kolmesti läpi. :D Nyt verestin muistoja lukemalla viime kuussa Viisikko aarresaarella (teoksen ensimmäisen osan) ja täytyy sanoa, että ei tässä enää ollut sitä samaa hohtoa kuin silloin aikoinaan. Silti edelleen kykenin näkemään sen, mihin olin näissä kirjoissa lapsena ihastunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä kamalinta uudelleen lukemisessa, jos tarinan hohto onkin haalistunut:( Sen takia melko varautuneesti luen mitään uudelleen, mutta hyviä kokemuksia ovat olleet ainakin Annen balettihaave, Neiti Etsivä ja kummituskaruselli ja Mestaritontun seikkailut. Näin ollen jatkan vanhoihin suosikkeihin tutustumista rauhalliseen tahtiin:)

      Poista
  2. Oi, Viisikkoja! Nostalgiaa! Luin näitä aina pienenä :) Ensimmäisen Viiskon taisin lukea 2. luokalla. Enää en muista tarkasti, mitä näissä tapahtuu (olen tainnut lukea kaikki suomennetut), mutta tuo ruokajuttu on jäänyt mieleen! Kummasti aina jostain vesiputouksen takaa löytyi sopiva syvennys, jota saattoi käyttää jääkaappina :D

    Olen miettinyt jo muutaman kuukauden, että uskaltaisinko alkaa lukemaan näitä uudestaan. Pelkään vain, että petyn :( Mitä mieltä olet, uskallanko ottaa uusintakierroksen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah haa, ihana huomio tuo "vesiputouksen takana on aina sopiva syvennyt jääkaapiksi":D

      Ota ihmeessä uusintakierros, nämä nostalgiset lastenkirjat tuovat kyllä niin hyvän mielen aikuisten tarinoiden välissä. Minä ainakin palaan kesällä yhteen jos toiseenkin vanhaan suosikkiin. Itse asiassa Satuko se oli, joka piti juuri 24h lukusessiot ja minuakin kiinnostaisi lukea yksi päivä kokonaan ja katsoa mihin rahkeet riittävät. Mukaan pitäisi toki ottaa yksi nuortenkirjakin.

      Poista
  3. Viisikko ja salakuljettajat on paras! Olen lukenut sen varmaan kymmenen kertaa. Tarkoitus olisi vetää tänä vuonna kaikki Viisikot läpi (tai ehkä Seikkailut, en osaa päättää), kun viime vuonna luin kaikki Salaisuudet. En ole siis lukenut niitä ilmestymisjärjestyksessä ensimmäisen lukukerran jälkeen, vaan aina vähän sekalaisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan Blytonin kirjoilla väliä, lukeeko ne järjestyksessä vai ei? Moni nuortensarja (ainakin vanha) tuntuu olevan sellainen, ettei lukujärjestyksellä ole väliä.

      Minäkin lukisin mielelläni enemmän Blytonia, olisi hauska tutkia, tuntuisiko mikään kirja tutulta. Olen tosiaan ainakin Viisikot kaikki lukenut silloin pienenä, mutta niistä ei ole jäänyt selkeitä muistikuvia.

      Poista
    2. Pääosin lukujärjestyksellä ei ole väliä. Kirjoissa ei yleensä viitata edellisiin eikä niitten lukematta jättäminen vaikeuta ymmärtämistä. Salaisuus- ja Seikkailu-sarjat on ainoat, jossa järjestyksellä on vähän väliä eikä niissäkään paljoa.

      Poista
    3. No nyt en voinut vastustaa kiusausta, vaan hankin alkaville kesäpäiville Viisikko aarresaarella -kirjan:D

      Poista
  4. Luin pari ensimmäistä Viisikkoa viime kesänä. Minusta olivat ihan hyviä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan ne. Ja ihanan helppoa englantia, tuntui siltä, ettei tullut yhtään vierasta sanaa vastaan:D Aikuisten kirjoja kun lukee englanniksi, täytyy olla melko kärsivällinen, kun tulee vastaan kaikenmoisia adjektiiveja ja verbejä, jotka eivät ole tuttuja, mutta sitä ongelmaa ei Viisikossa ollut:)

      Poista