keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Kirjastovirkailijan päivä




Kyösti Korhonen
2011
154 s./Books on Demand


Päivä kirjastovirkailijan kanssa. Päivä kamerakauhuisen kanssa. Päivä hiihtäjän kanssa. Välissä ihania talvipäiviä. Päivä hurmurin kanssa. Päivä kesälomasta. Päivä masentuneen kanssa. Sitten pelkkä tyhjyyttä. Kirjastovirkailijan päivä on novellikokoelma, jossa kurkistetaan yhden jos toisenkin taviksen päivään - tosin muutamaan otteeseen myös iltaan tai yöhön. (Yhteenopivasti nimettyjen novellien välissä on hämmentävästi muutama joukkoon sopimaton novellikin.)

Olen niin kovin pettynyt. Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahdista puuttui vielä kokonaan novellikokoelmiin tutustuminen, ja kun vieläpä täysin spontaanisti bongasin tämän mainiolla nimellä varustetun teoksen, en voinut olla kiikuttamatta sitä kotiin asti. Ensin petyin siihen, että kokoelma ei sivunnutkaan kirjastomaailmaa kuin yhden ainoan novellin verran (minusta piti ensin tulla kirjastotäti, mutta minusta tulikin kirjakaupan täti). Rohkaisin kuitenkin mieleni, koska sisällysluettelo näytti teoriassa toimivalta, ja ajattelin että monen eri tyylisen ihmisen päivään voisi ollakin ihan hauska tutustua. No ei ollut. Ei löytynyt kotimaisen kirjallisuuden aarretta, ei.

Suurin osa novelleista on ihan muutaman sivun mittaisia, joten kovin raskaaksi luku-urakkaa ei voi syyttää. Siinä taitaa myös piillä suurin ärsytyksen syy. En nimittäin ymmärrä, mitä näistä novelleista pitäisi saada irti. Kai ne on kirjoitettu pelkästään viihdyttämään, olemaan nasevia kertomuksia kummallisista ihmsistä? Minusta ne ovat kuitenkin täysin keskinkertaisia: eivät naurata, eivät itketä, eivät herätä ajatuksia. Älkää ymmärtäkö väärin, en ole unenomaisten novellien ystävä, pidän siitä että novellia ei tarvitse pysähtyä tulkitsemaan jokaisen lauseen jälkeen. Olen kuitenkin lukenut monta "tavallista elämää" käsittelevää novellikokoelmaa, ja ne ovat antaneet minulle jotain, niitä lukiessa olen oivaltanut jotain elämästä, ihmisistä, itsestäni. Kirjastovirkailijan päivä -kokoelman novelleista jäi lopulta mieleen vain lapsellinen nenäkkyys ja mainitsemani nasevuus, joka tuntui jotenkin pakotetulta.

Tämä taisi olla se kuuluisa teilaus? Joskus näinkin. Enkä edes oikeasti ole kovin närkästynyt, luinhan kuitenkin kokoelman kiltisti loppuun asti. Jotenkin siinä on mukana pitänyt viihtyäkin.

Osallistun kirjalla Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin ja valloitan alakategorian novellit.

10 kommenttia:

  1. Voi itku, kurja kuulla kirjan olleen kehno. Nimi nimittäin herätti heti minunkin mielenkiintoni, erinomainen nimeke kirjalla! Mutta taidan kuitenkin jättää kirjan lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä teoshan komppaa hyvin huonojen kirjojen viikkoasi. Hengessä mukana siis!:)

      Poista
  2. Nimen perusteella olisin minäkin voinut tähän tarttua. Olen nuorempana työskennellyt kirjastovirkailijana, joten ala kiinnostaa. Kirjoittamasi perusteella myös muut novellien aiheet ovat kiinnostavia, joten harmi että toteutus ontuu. En edes yritä saada tätä käsiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, maailmassa riittää kyllä todella hyvää luettavaa, miksi tuhlata aikaa ja rahaa keskinkertaisuuteen.

      Poista
  3. Valitettavasti arviosi jälleen tukee sitä näkemystä, että omakustanne on usein juuri tällaista, miten sen nyt kauniisti muotoilisikaan, ainakin osin epäkuranttia kirjallisuutta. Harmi. Jotenkin toivoisi, että välillä edes käteen osuisi todellinen helmi, jota kustantamot eivät ole tollouksissaan tajunneet kaapata siipiensä suojaan. Näin käy vain ulkomailla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpäs tajunnutkaan että kirja on omakustanne, ilmeisesti siis kaikki Books on Demandin kirjat ovat omakustanteita? En muista niitä juuri lukeneeni, mutta ennakkoluulot ovat vahvat, kieltämättä.

      Poista
  4. Edelliseen kommenttiin liittyen tekee mieli kysäistä, kuinka paljon kirjabloggaajat oikeastaan lukevat omakustanteita? Käsittääkseni melko vähän. Vain muutamissa blogeissa (tämä niistä eräs) näkee kirjoituksia omakustanteista.

    Tunnistan toki itsekin kuuluvani tähän ryhmään, joka ei hirveästi omakustaneita lue, vaikka olenkin itsekin kirjoittanut kirjan (omakustanne). Omalla kohdallani ongelmaksi muodostuu hankala saatavuus, koska en asu Suomessa (vain harva toimittaa ulkomaille enkä viitsi vaivata ystäviäni koko ajan plus kirjan hinta pompsahtaa tähtitieteelliseksi postikulujen takia).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on varmaan ainakin omalla kohdallani totuus, omakustanteita ei juuri tule luettua. Syy siihen on varmaankin se, että suurimman osan luetuista kirjoista bongaan työpaikaltani, enkä itse asiassa tiedä ilmestyykö omakustanteita kuinka paljon kirjakauppoihin. Myöskin kirjastossa spontaani bongailu on jäänyt aika olemattomaksi lähivuosina, kun lukulistat ovat niin pitkiä, aina on paperilla valmiiksi mielenkiintoisia kirjoja. Toisaalta jos mielenkiintoisen kuuloinen kirja tulee kirjahauissa vastaan (kuten Kirjastovirkailijan päivän kanssa kävi), en tajua edes katsoa kuka kustantaja on vaan kirja lähtee mukaan, jos takakansitekstikin vakuuttaa.

      Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla hyvistä kokemuksista liittyen omakustanteisiin. Että mitä kannattaisi ainakin lukea niistä.

      Poista