2005 suom. 2012
620 s./Gummerus
Komisario Vincent D'Agosta on hiljalleen oppinut hyväksymään ystävänsä FBI:n erikoisagentti Aloysius Pendergastin hämärissä olosuhteissa tapahtuneen kuoleman. Eräänä päivänä häntä kuitenkin odottaa kirje, jonka Pendergast on aikoinaan kirjoittanut siltä varalta että hänestä aika jättää. Kirje sisältää pyynnön pysäyttää Pendergastin kuolleeksi luultu veli Diogenes, joka on suunnattoman älykäs, mutta pahasti mielenvikainen. Veljellä on ollut aikaa suunnitella täydellistä rikostaan 20 vuotta, ja kun Pendergastin läheisiä alkaa löytyä kuolleena, on komisario D'Agosta kiirehdittävä tutkimuksiaan.
Minun ja Pendergast-sarjan suhde jatkuu tasaisen hyvänä. Minua on helppo miellyttää, koska olen kiintynyt älykkääseen agenttiin, joka aina onnistuu ihastuttamaan ja ällistyttämään järjenkäytöllään. Toisaalta Preston & Child onnistuvat kirja toisensa jälkeen luomaan yllättäviä juonenkäänteitä ja mielenkiintoisia rikoksia ja niiden tekijöitä. Myönnän kuitenkin, että hieman epävarmoin tuntein odotin paholaisveljen edesottamuksia. Kuinka paha veli voi oikeasti olla ilman että henkilöhahmon uskottavuus kärsii? Mikä voi olla niin kauhistuttava ja nerokas rikos, että sen suunnittelemiseen menee vuosikymmeniä? Aikamoisia hetkiä pitäisi olla tarjolla, jotta veli osoittautuisi oikeasti vastustajista kauheimmaksi.
Miten kirjan kanssa sitten kävi? Lukeminen oli yhtä suurta nautintoa kuin ennenkin, tiiliskiven kokoisen tarinan lukaisi hetkessä, niin koukuttavia tapahtumat jälleen kerran olivat. Olen jo oppinut odottamaan kaikenlaisia mielenkiintoisia historiaan liittyviä faktoja, mutta tällä kertaa niitä oli korvaamassa ehkä enemmän tekniikkaan liittyvät asiat, psykologia ja Pendergastin varsin onnettoman suvun historia. Vieläkään en osaa sanoa oliko Diogenes pettymys vai ei. Älykäs hän kieltämättä on siinä missä veljensäkin, mutta kun alleviivataan vastustajan pahuutta, niin sitä kai odottaa ihan yli-ihmistä? Ja jos päärikos on oikeasti pahinta mitä Diogenes päätyy tekemään, niin sitten voin sanoa olevani pettynyt. Tarinalle on kuitenkin luvassa jatkoa, joten ehkä veli näyttää siinä oikean luontonsa, joka on paljon pahempi kuin tämä kirja antoi ymmärtää. Paljon jäi vielä hämärän peittoon.
Suosittelen Veljensä vartijaa kaikille aikaisempiin osiin tutustuneille lukijoille, mutta Pendergastin maailmaan ei kannata tutustua tämän kirjan kanssa. Osallistun kirjalla myös So American -haasteeseen ja valloitan jälleen kerran New Yorkin osavaltion.
Voi harmi, että kirja oli sulle pieni pettymys! Preston & Child goes psykologia kuulostaa hyvältä mutta tekniikka - hoh hoijaa. Otan nyt muutaman teoksen tähän väliin ja sitten minäkin pääsen kauhistelemaan velipojan pahuutta :P
VastaaPoistaps. Valkopukuinen nainen on tilauksessa. Joululukemiseksi sitä kaavailen!
Itse asiassa psykologia ja tekniikka liittyvät aika vahvasti yhteen ja kirjassa on eräs mielenkiintoinen paikka, jossa molempia toteutetaan aika hienolla tavalla. Uskon, että sinäkin nautit kyseisen paikan kuvailusta kirjassa:)
PoistaIhanaa, Valkopukuinen nainen on varmasti mainio lukukokemus nyt kun kreivi Foscokin on jo tuttu henkilöhahmo. Jos oikein innostut Valkoisesta, niin klassikosta on myös hyvintoteutettu mini-tv-sarja, muistaakseni BBC:n tuottama. Mutta ensin toki kirja!
Minä en ole kyseisestä sarjasta edes kuullutkaan. Sarja menee lukulistalle.
VastaaPoistaKannattaa kokeilla, jos et vierasta tiiliskiviä:) Kannattaa aloittaa ensimmäisestä suomennetusta kirjasta eli Ihmeiden kabinetista. Se on henkilökohtainen suosikkini sarjan neljästä suomennetusta kirjasta, mutta kaikki neljä ovat kyllä olleet mukavasti erilaisia, jännittäviä ja yllättäviä. Vieläkään ei ole sarjan päähenkilö Pendergast läpeensä tuttu, vaan hänenkin vaatekaapissaan on varmasti luuranko jos toinenkin odottamassa paljastumista.
PoistaViime viikolla ystäväni kehui minulle tätä sarjaa ja vaikka olin töissäkin tähän jo törmännyt, vasta nyt kiinnostukseni tähän on kyllä herännyt :)
VastaaPoista