tiistai 16. lokakuuta 2012

Jääkylmä


Tess Gerritsen
2010 suom. 2010
350 s./Otava


Kuolinsyytutkijoiden konferenssi on päättynyt ja hetken mielijohteesta Maura Isles päättää lähteä vanhan tuttavansa ja tämän ystävien kanssa hotellilomalle yhdeksi yöksi. Luvassa on rentoutumista viinilasillisen ääressä, kuulumisien vaihtoa ja hiihtämistä kauniiden maisemien keskellä. Wyomingissa luonnonvoimat kuitenkin puuttuvat peliin ja lomamatkalaiset jäävät jumiin autioon kylään, jossa on aikaisemmin asunut uskonnollinen lahko. Lumimyrsky yltyy, matkalaisten onni sen kun huononee ja outo tarkkailija seuraa heidän edesottamuksiaan kylässä.

Kirja-arviosta tulee harmillisen suppea, hieno jännityskirja olisi kyllä ansainnut muutaman sanan enemmänkin, mutta muuttokiireet painavat päälle eikä tietokoneella juuri ehdi istumaan. Gerritsen teos tosiaan yllätti kaikin puolin positiivisesti. Olen aikoinaan lukenut muutaman teoksen häneltä ja ne ovat olleet oikein mukavia pikkuvälipaloja toimivine juonineen, mutta Jääkylmä on täysin omaa kastiaan. Muutama kirjabloggaaja onkin jo ennen minua todennut Jääkylmän olevan yksi vuoden parhaista lukukokemuksista. Ja kyllä, lumimyrskyssä kamppailu ja pelottavan lahkon hylkäämä kyläpahanen keskellä ei-mitään toimii mielettömän hyvin yksiin! Joka ilta kirjaa lukiessani jouduin hokemaan miehelleni, kuinka älyttömän jännittävä tunnelma kirjassa oli koko ajan päällä. Se on kieltämättä ihana tunne:)

Jännityskirjoja lukiessa tulee usein olo, että haluaa arvostella kaikkea sitä, minkä on kokenut epäuskottavaksi ja henkilöhahmojen saralta typeräksi toiminnaksi. Vaikka loppuratkaisut monien asioiden suhteen eivät saaneet minua hurraamaan, en kokenut suurta pettymystä. Toisaalta on tietenkin hienoa, ettei kaikki ole niin yksiselitteistä ja että syyllisiä voi olla useampiakin, mutta olisin kyllä ollut tyytyväinen yksinkertaisempaankin loppuun. Suosittelen Jääkylmää kaikille perinteisen jännityskirjallisuuden ystäville, jotka haluavat valmistautua tulevaan talveen hyisellä kertomuksella.

Osallistun kirjalla So American -haasteeseen ja valloitan Wyomingin. Pääsenpä myös raksimaan pois yhden kirjan Naiskirjailijoiden 100 teosta -listalta.

8 kommenttia:

  1. Juuri näin Sonja, tunnelma tässä oli parasta! Jännite ei hellittänyt hetkeksikään. Mun täytyy myöntää, etten edes muista loppuratkaisua, se ei tainnutkaan niin oleellista olla :)

    Voimia muuton keskelle!

    VastaaPoista
  2. Oikeassa olet: Tämä on suorastaan arktista dekkaritaivasta! Ilmestymisvuonnaan Jääkylmä oli blogini paras dekkari ja edelleenkin pidän tätä myös parhaana, mitä Gerritsen on kirjoittanut.

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa ihan minulle sopivalta kirjalta. Ei muuta kuin lukulistalle vaan.

    VastaaPoista
  4. Sonja, olen saanut Jääkylmän lahjaksi ja kuullut myös kehuja kirjasta. Hyvä muistutus, että tämä täytyy pian lukea, kun kylmyys ja lumi tulevat, niin sopii hyvin tunnelmaan!

    Tsemppiä muuttoon!

    VastaaPoista
  5. Oi, tämä oli mulle melkeinpä parhainta Gerritseniä tähän saakka! Innolla odotan, että pääsisin piakkoin uusimmankin pariin ;)

    VastaaPoista
  6. Luin tämän aika tarkalleen vuosi sitten ja oli kyllä erinomainen! Tunnelma oli todella jännittävä, ajoittain oikeasti pelottavakin.

    VastaaPoista
  7. Minä olen pohtinut, missä on minun jääkylmäni...annoinko minä sen Saralle jonain heikkona hetkenä;-)

    ***

    Sonja, huomasin, että mainitsit Annikan blogissa Valkopukuisen naisen: Siinä ihana klassikko joka pitäisi lukea uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tiemme aikoinaan kohtasivat Valkopukuisen naisen kanssa, olisi jäänyt mainio kirja lukematta muuten. Muistaakseni BBC teki kirjasta mini-tv-sarjasovituksen, joka oli mielestäni oikein hyvin toteutettu. Siinäpä hyvä putki laadukasta katsottavaa esim. joululomalle.

      Poista