Gillian Flynn
2012 suom. 2013
444 s./WSOY
Kun on aikaa pysähtyä arjen keskellä, nauttia kauniista säästä ja oman pihan mukavuuksista, sitä huomaa pian kaipaavansa rinnalle täydellistä kesäkirjaa. Minä vaadin itse täydellisyydeltä viihdyttävää ja mukaansa tempaavaa tarinaa, joka vie jalat alta. Tekstin täytyy olla soljuvaa ja tarinan juonivetoista. Hyvänä merkkinä täytyy myös pitää sitä, että kyseisen kirjan on valmis raahaamaan mukaan töihin ja takaisin, vaikka tietää että lukuaikaa työmatkoilla on yhteensä vain parikymmentä minuuttia. Kun olin alkanut lukemaan Flynnin juuri suomennettua jännäriromaania, oli heti selvää, että pidin käsissäni kirjaa, joka toteuttaisi kaikki kesäiset lukuhaaveeni.
Onnettomat tapahtumat alkavat vyörymään Nick Dunnen niskaan siitä hetkestä lähtien, kun mies tajuaa kauniin vaimonsa Amyn kadonneen parin viisivuotishääpäivänä. Pariskunnan kotoa löytyy vain myllätty olohuone ja kirjekuori, joka vihjaa, että Amy oli tänäkin vuonna suunnitellut miehensä päänmenoksi romanttisen aarteenmetsästyksen. Tilanteeseen alusta asti tyynesti suhtautuva aviomies herättää monissa epäilyksiä, varsinkin kun Amyn ystävät paljastavat, että Amy oli alkanut pelätä miestään heidän muutettuaan New Yorkista Missourin Carthageen. Mihin Amy on kadonnut? Onko hän vielä elossa? Ja onko tarinalla toinen, yllättäväkin, puolensa?
Tarinan yksityiskohtia ei voi juurikaan avata turhan monin sanankääntein ettei vain paljasta liikaa, sillä alkuasetelma on vain alkuasetelma, ja tarina saa alun jälkeen sykäyksen varsin yllättävään suuntaan. Jännityskirjallisuuden suhteen suosikkejani kirjat, joissa yhdistyy jännitys ja lukuromaani. Henkilöhahmot saavat enemmän syvyyttä ja tarinan aikana käydään läpi paljon arkisiakin parisuhdeasioita jännityksen pikkuhiljaa kiristyessä... Avioliiton onnellisten ja onnettomien vuosien kuvailu tekeekin tästä kirjasta oivan yksilön Avioliittojuonia -haasteeseen.
Täydellistä kesäkirjaa arvostaa sellaisenaan eikä siitä edes yritä etsiä virheitä. Minut vakuutti tällä kertaa tarinan mukaansa tempaavuus ja se miten lukijana piti koko ajan pysyä varpaisillaan ja kuulostella lopullista totuutta rivien välistä. Omia mielipiteitä piti jatkuvasti muokata ja pähkäillä miten tässä kaikessa lopulta käy. Kaikesta jännityksestä huolimatta tarinassa oli kuitenkin kepeä puolensa niin, että lukeminen oli nautinnollista. Uskomaton tarina, joka ei kuitenkaan lopulta edes tunnu niin epäuskottavalta, jos uskoo, että maailmassa on ihmisiä, jotka ovat tarpeeksi omistautuneita toteuttamaan oikkujaan pilkuntarkasti.
Minä viihdyin kirjan parissa, uskon että Sinäkin viihtyisit!
Avioliittojuonia
So American - Missouri
Kivaa Sonja että viihdyit - niin mie vähän veikkasinkin :D Minäkin olen hulluna lukuromaani/jännäriyhdistelmään, sellaisena tämä on helmi.
VastaaPoistaSen yhden juonenkäänteen vähän aavistelin, mutta kuitenkin yllätyksiä riitti...
Sekin romaanissa oli mielenkiintoista, että pystyi isekin heittäytymään juonenkulun arvaajaksi - ja että tosiaan osan tapahtumista osasi arvatakin, mutta että silti yllättyi. Päiväkirjan tarkoitus oli yksi suurimmista ja hetkahduttavimmista yllätyksistä, mutta myös kaikki ahdistelijat (ja tarinat niiden takana), joita Amy oli elämänsä aikana kohdannut.
PoistaSaas nähdä pääseekö tänä vuonna ihan top 10 asti, vai meneekö esim. Läckbergin uusin tai Verdonin uusin ohi.
Minäkin viihdyin tämän kirjan parissa todella hyvin. Varsinkin juonenkäänteen jälkeen en olisi malttanut laskea kirjaa käsistäni hetkeksikään. :)
VastaaPoistaJuu, kun päiväkirjan syvempi tarkoitus selvisi, ei olisi malttanut lopettaa lukemista! Jännityksen kasvamisen lisäksi ylipäätänsä kaikki Amyyn ja hänen menneisyyteen liittyvän paljastuminen oli hurjan mielenkiintoista luettavaa!
PoistaOdottelen vielä kirjaa kirjastosta, mutta kiitos postauksesta :)
VastaaPoistaMielenkiinnolla odotan, että tuleeko kirjasta isompikin hitti vai jääkö pienemmän piirin kirjaksi. Toivoisin kyllä, että se löytäisi kasapäin lukijoita:)
PoistaMinullakin odottelee tämä lukupinossa, vaikuttaapa kiinnostavalta!
VastaaPoistaHyviä lukuhetkiä, Tuulia! Minulla on nyt vain isompi pino vakavampaa kirjallisuutta pinossa, siksi olikin hyvä lukea vetävämpi tarina niin jaksaa hetken keskittyä korkeakirjallisuuteen;)
PoistaKai se pitää oikeasti tarttua tähän kirjaan mahdollisimman pian. Se on nimittäin lojunut jo jonkin aikaan kirjakasassani ns. ei-kiireellisenä -tapauksena. Voisi siirtää sen toiseen kasaan :D
VastaaPoistaSe, että lukija pääsee itse spekuloimaan ja muokkaamaan käsityksiään, on minusta hieno piirre kirjassa. Se pitää skarppina ja pistää lukijankin ikään kuin töihin, tykkään :)
Ah, mistäköhän tästä kirjasta sitten alunperin kuulin (englanninkieliesestä versiosta), kun muistelin, että juuri sinulta:D Mutta näköjään olikin joku muu. Hyviä lukuhetkiä! PS. Kamalaa se, mitä kommentoit Kiinan kadotetut tyttäret -kirjoitukseni alle, että joissain maissa on ihan laatikoita hylättyjä lapsia varten! Enpä olisi villeimmissä painajaisissakaan arvata!
PoistaAnnika on minut tästä niin vakuuttanut, että luen viimeistään suvidekkarina Kiltin tytön. Hain vahvistusta sinulta ja sain;)
VastaaPoistaMinä luin aikoinaan muutaman ylistävän kommentin englanninkielisestä versiosta ja sen jälkeen en olekaan uskaltanut lukea tämän kesän kirjoituksia, etten vahingossakaan lukisi mitään sellaista, joka kertoo liikaa juonesta:)
PoistaGillian Flynn on vaan niin hyvä kirjailija. Tämän kirjan luin heti kun se ilmestyi englanniksi, en jaksanut odottaa käännöstä :) Muutkin Flynnin kirjat vie jalat alta. Täydellisiä kesä-kirjoja!
VastaaPoistaHävisikö se minun edellinen kommentti? Haluan vaan sanoa että Gillian Flynn on täydellinen kirjailija. Tömön kirjan luin heti kun se ilmestyi englanniksi, en jaksanut odottaa käännöstä :) Edelliset kirjat vievät myös jalat alta, kannattaa lukea!
VastaaPoistaTallessa olivat, molemmat kommentit. Olen vain välillä niin hidas kommenttivalvonnan kanssa, jos on kiireinen päivä:( Eilen kiireellä töihin, töistä kotiin ja puutarhajuhlat pystyyn ja lopulta illalla kuolemanväsyneenä sänkyyn:)
PoistaMinunkin piti pitkään lukea tämä englanniksi, mutta sitten taas jahkailin niin kauan, että käännös ehtikin jo tulla. Täytyy sitten ehkä lukea häneltä jotain muuta englanniksi. Ainakin hänen kirjoitustyylistään pidin kovasti, olisi varmasti miellyttävää lukemista englanniksikin.
Heh, ehkä pitää itsekin tämä lukea. Luen vähän jännitystä, mutta pakko myöntää, että tämän kirjan alkuasetelma tuntuu kovin kiinnostavalta...
VastaaPoistaUskoisin, että tämä on myös vähemmän jännitystä lukevien mieleen. Asettaisin itse tämän samaan jännityskastiin kuin esim. Luptonin Sisaren ja Watsonin Kun suljen silmäni. Lukuromaani höystettynä jännityksellä:)
PoistaKuulostaa hyvältä. Heti lukulistalle! Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaKiva kuulla:)
PoistaOnkin Uudet kirjat -kirjakerhon kuukauden kirjana... Tulee kohta postissa. :)
PoistaLopettelin tämän viime yönä. Voinee sanoa, että tämä oli suorastaan pirullisen hyvä ja ovela kesäjännäri :)
VastaaPoistaPirullisen ovela, muttei ollenkaan liian epäuskottava:)
PoistaSain vihdoinkin Kiltin tytön luettua. Juoni oli todellakin juuri niin hyvin rakennettu kuin olin toivonutkin. Alku oli vähän hidastempoinen ja sen takia lukeminen kestikin aika kauan. Sitten kun juonessa tuli ensimmäinen iso käänne, jäin kirjaan niin koukkuun etten olisi malttanut laskea sitä käsistä ollenkaan. Ei päässyt ihan jännärisuosikkieni joukkoon, mutta hyvä se oli.
VastaaPoistaHyvä ettei kirja osoittautunut ajanhukaksi:) Uskoisin tarinan lukuromaani-tyyppisen kirjoitus tyylin toimivan varsinkin, jos perusjännärit tulee korvista ulos... Ja varmaan ainakin minulla syy siihen, ettei Kiltti tyttö ole ihan esim. Läckbergin Majakanvartijan veroinen, johtuu siitä ettei Flynnin tarinan henkilöistä oikein voi pitää:)
VastaaPoistaSurkeimpia kirjoja ikinä. Vähän sellainen, että tätä pitää tosi hyvä kirjana, jossei oikein ole mitään muita kirjoja koskaan lukenut. Ikäänkuin "Alanya on maailman paras paikka" sanoisi joku, joka ei koskaan muualla juuri ole käynyt.
VastaaPoistaTyperistä typerin loppu ja muutenkin surkean pitkäveteinen ja ennalta-arvattava ja todella epäuskottava kirja.
Loppu olisi kyllä voinut olla toisenlainenkin, vaikka mielenkiintoisella tavalla sitoikin pääparin olemaan yhdessä hamaan loppuun saakka. Ennalta-arvattavaksi en tohtisi juonta sanoa, mutta enpä yleensä yritä kirjoja liikaa lukeakaan niin että koko ajan samalla arvailisin mihin tarina vie, olet hyvä arvaaja jos heti tiesit päiväkirjajujunkin;)
VastaaPoista