Kiinan kadotetut tyttäret

Xinran
2010 suom. 2013
271 s./Atena

Kiitos Kansankynttiläin kokoontumisajot -haasteen, olen tänä vuonna lukenut jo yllättävän monta mielenkiintoista tietokirjaa, joista viimeisimpänä tämän Atenalta saadun Kiinan kadotetut tyttäret. Legendaarisia naisia -teemakuukausi päättyy nyt Xinranin kirjaan, sillä olen jo kauan halunnut syvällisempää tietoa siitä, miksi Kiinasta adoptoidaan niin paljon tyttölapsia.

Radiotoimittajana työskennellyt Xinran keräsi vuosien saatossa muistiin kiinalaisten naisten tarinoita ja kokosi niistä kirjan Vaiennetut äänet. Moni tarina jäi tuolloin kirjasta pois, sillä joidenkin äitien tarinat olivat vain liian sydäntäsärkeviä jaettavaksi muille. Lopulta Xinran koki, että uuden kirjan aika oli tullut ja hän, omien sanojensa mukaan, halusi, että kirjasta tulisi tuntemattoman kiinalaisen äidin viesti tyttärelleen tuntemattomaan maahan. Hän toivoo, että kirja osaltaan auttaa tyttäriä ymmärtämään miksi näiden biologiset äidit eivät voineet tai halunneet pitää tyttäriään.


Osasin odottaakin, että tarinat kauhistuttavat, suututtavat ja surettavat lukijaa, mutta ihon alle ne menevät viimeistään silloin, kun pysähtyy hetkeksi siihen ajatukseen, että ei ole ollenkaan epätavallista, että poikalasta tavoitteleva pariskunta hylkää pienen tyttären tuntemattomalle juna-asemalle ja jatkavat itse matkaa. Miltä äidistä on mahtanut tuntua, kun tietää että kyseessä ei ole ensimmäinen tytär, joka on jätetty oman onnensa nojaan. Ja miten tämän tyttären on mahtanut käydä? Onko pienintäkään toivoa, että hän olisi kohdannut hyviä ihmisiä, jotka ovat halunneet kasvattaa hänet tyttärenään? Totuus taitaa olla, ettei hän ole elänyt kovin pitkään tai on korkeintaan saanut katon alleen vastineeksi orjatyöstä.

Ennen kirjan lukemista olin toki tietoinen niin kiinalaisesta adoptiosta, jossa pyörii lähinnä tyttölapsia kuin yhden lapsen politiikastakin. Poikalapsi on se, joka halutaan suvun jatkajaksi, ja pojan on aina pitänyt olla vieläpä esikoinen, jotta suku (mukaanlukien kaikki kuolleet sukulaiset) ei menetä kasvojaan. Täytyy rehellisesti myöntää, etten juuri arkena pysähdy ajattelemaan kiinalaista elämäntapaa tehdessäni omia tavanomaisia juttujani, joten kaikesta muistissa olevasta tietomäärästä huolimatta oletin, että orpokodit täyttyvät tytöistä nimenomaan siksi, että maaseudun perheet vain kasvavat niin nopeasti ilman kunnollista tietoa ehkäisystäm jolloin moni perhe löytää itsensä tilanteesta, jossa on valittava mitkä lapset pidetään ja mitkä joutavat orpokotiin ja toki poikalapset pidetään mieluummin, koska maaseudun arjessa pojista koetaan olevan enemmän hyötyä. 

Kuvio onkin niin paljon monimutkaisempi sillä varsinkin maaseudulla eletään vanhojen tapojen ja lakien mukaan, joten maata ei voi periä kuin poika, perheiden ruoka-annoksia lisätään vain poikalapsen syntyessä eikä viljelysmaata voi saada lisää kuin vain silloin kun perhe kasvaa poikalapsella. Tyttäriä vastaan sotii lakipykälien lisäksi ikiaikainen kasvojen menetys, joka kohtaa jokaista perhettä, joka jää ilman poikalasta. Virallisesti maassa noudatetaan yhden lapsen politiikkaa, mutta käytännössä perhe yrittää poikalasta niin kauan, että sellainen vihdoin syntyy ja mahdollisista aiemmin syntyneistä tyttölapsista hankkiudutaan heti eroon joko tappamalla vastasyntynyt tai hylkäämällä tyttö orpokodin lähistölle.

Teemakuukausi päättyy tällä kertaa hieman kurjissa tunnelmissa, kun maailman epäkohdat hetken mietityttävät pientä lukijaa. Kiinan kadotetut tyttäret on ehdottomasti lukemisen arvoinen tietokirja, jota suosittelen kaikille teille, jos se joskus esimerkiksi kirjastossa tulee vastaan. Ainakin minä koen taas ymmärtäväni hieman paremmin syy- ja seuraussuhteita ja mikä tärkeintä, koen ymmärtäväni paremmin sen ettei Kiinaankaan liittyvät asiat ole mustavalkoisia eikä suuria epäkohtia voida hetkessä muuttaa muutamalla asetuksella.

Kansankynttiläin kokoontumisajot - Yhteiskunta
Kirjallinen maailmanvalloitus - Kiina