Julian Barnes
2011 suom. 2012
157 s./WSOY
Pientä lukijaa on taas koeteltu tänä keväänä enemmän kuin olisi tarpeen. Olen intoa täynnä tarttunut teoksiin, jotka ovat saaneet osakseen paljon kehuja ja innokkaita arvioita. Kaikki kirjat menestyivät myös Blogistanian Globalia 2012 -kilpailussa.
Valitettavasti minulle Etten palaisi tuhkaksi, Vieraan lapsi ja Kuin jokin päättyisi ovat kaikki olleet pettymyksiä.
Luonnollisestikaan huonosta kirjallisuudesta ei ole kysymys; en vain ole tavoittanut tarinoiden punaista lankaa ja silloin lukukokemus on jäänyt yhdentekeväksi. Liian suurista odotuksistakaan on tuskin kysymys, koska en ole yllämainituista kirjoista tiennyt juuri mitään lukemista aloitellessani. Tietenkään kaiken kirjallisuuden ei olekaan tarkoitus kolahtaa ja kirjamaailman uumenista tulen varmasti löytämään vielä monia teoksia, jotka puhuttelevat juuri minua. Kyllä se silti kirpaisee, kun niin moni laatuteos jättää kylmäksi. Alan heti epäilemään, että olen taantumassa takaisin Neiti Etsivä -tasolle kaikkien näiden lukuvuosien jälkeen!:) (Asiaa sopii pelätä ainakin tässä kuussa, koska kuukauden paras lukukokemus tulee mitä luultavimmin olemaan nuorille kirjoittu vauhdikas jännäri eikä suinkaan Keltaisen kirjaston helmi...)
Barnesin pienoisromaanissa tutustutaan Tony Websteriin, joka elämänsä ehtoopuolella pysähtyy muistelemaan menneisyyttään ja ihmisiä, jotka olivat aikoinaan hänen koko elämänsä. Kun Tony saa yllättävän perinnön, hän huomaa etteivät kaikki hänen omat muistonsa pidäkään paikkaansa, ja että itseään pettämällä ostettu mielenrauha alkaa pahasti rakoilemaan. On aika selvittää mihin vuosikymmeniä sitten lausutut harkitsemattomat sanat ja tehdyt teot ovat johtaneet.
En läheskään aina lue kirjan takakansitekstiä lukemista aloitellessani. Muiden kirja-arvostelujakin luen villisti hyppien, yleensä kurkistan vain kirjoittajan loppusanat, joista pystyn päättelemään, mitä lukija loppujen lopuksi teoksesta piti. Kuin jokin päättyisi -kirjan takakansitekstin päädyin kuitenkin tällä kertaa lukemaan ja mieleni takertui heti vihjailuun, että perinnön mukana tulee vaikeaselkoinen arvoitus. Voin vain todeta, että kyllä raivostuttaa, jos sattuu ottamaan tuollaisen asian kirjaimellisesti ja kirjan viimeiset sivut jo häämöttävät eikä arvoituksesta ole vielä tietoakaan. Toki ymmärsin lopulta, mihin tällä arvoituksella viitataan, mutta ärtymystä se ei kyllä poistanut. Vieraan lapsi -kirjan takakannessa nostettiin myös esille arvoitus, joka olikin vain henkilöiden pään sisällä. Se että joku pohtii millainen ihminen vuosikymmeniä sitten kuollut runoilija oli ja mitä hän halusi runoillaan sanoa, ei tee kokonaisuudesta arvoitusta. Kyllä, olen tuohtunut epäolennaisuuksista.
Alan vakavasti harkita heinäkuun lukuteemaksi suosikkikirjailijoideni teoksia, sillä nyt olen kohdannut ihan liikaa pettymyksiä kirjojen saralla. Mielenterveys on jo uhattuna - ja lukuilo!;)
Mieskirjailijoiden 50 kirjaa
Man Booker -lista
2011 suom. 2012
157 s./WSOY
Pientä lukijaa on taas koeteltu tänä keväänä enemmän kuin olisi tarpeen. Olen intoa täynnä tarttunut teoksiin, jotka ovat saaneet osakseen paljon kehuja ja innokkaita arvioita. Kaikki kirjat menestyivät myös Blogistanian Globalia 2012 -kilpailussa.
Valitettavasti minulle Etten palaisi tuhkaksi, Vieraan lapsi ja Kuin jokin päättyisi ovat kaikki olleet pettymyksiä.
Luonnollisestikaan huonosta kirjallisuudesta ei ole kysymys; en vain ole tavoittanut tarinoiden punaista lankaa ja silloin lukukokemus on jäänyt yhdentekeväksi. Liian suurista odotuksistakaan on tuskin kysymys, koska en ole yllämainituista kirjoista tiennyt juuri mitään lukemista aloitellessani. Tietenkään kaiken kirjallisuuden ei olekaan tarkoitus kolahtaa ja kirjamaailman uumenista tulen varmasti löytämään vielä monia teoksia, jotka puhuttelevat juuri minua. Kyllä se silti kirpaisee, kun niin moni laatuteos jättää kylmäksi. Alan heti epäilemään, että olen taantumassa takaisin Neiti Etsivä -tasolle kaikkien näiden lukuvuosien jälkeen!:) (Asiaa sopii pelätä ainakin tässä kuussa, koska kuukauden paras lukukokemus tulee mitä luultavimmin olemaan nuorille kirjoittu vauhdikas jännäri eikä suinkaan Keltaisen kirjaston helmi...)
Barnesin pienoisromaanissa tutustutaan Tony Websteriin, joka elämänsä ehtoopuolella pysähtyy muistelemaan menneisyyttään ja ihmisiä, jotka olivat aikoinaan hänen koko elämänsä. Kun Tony saa yllättävän perinnön, hän huomaa etteivät kaikki hänen omat muistonsa pidäkään paikkaansa, ja että itseään pettämällä ostettu mielenrauha alkaa pahasti rakoilemaan. On aika selvittää mihin vuosikymmeniä sitten lausutut harkitsemattomat sanat ja tehdyt teot ovat johtaneet.
En läheskään aina lue kirjan takakansitekstiä lukemista aloitellessani. Muiden kirja-arvostelujakin luen villisti hyppien, yleensä kurkistan vain kirjoittajan loppusanat, joista pystyn päättelemään, mitä lukija loppujen lopuksi teoksesta piti. Kuin jokin päättyisi -kirjan takakansitekstin päädyin kuitenkin tällä kertaa lukemaan ja mieleni takertui heti vihjailuun, että perinnön mukana tulee vaikeaselkoinen arvoitus. Voin vain todeta, että kyllä raivostuttaa, jos sattuu ottamaan tuollaisen asian kirjaimellisesti ja kirjan viimeiset sivut jo häämöttävät eikä arvoituksesta ole vielä tietoakaan. Toki ymmärsin lopulta, mihin tällä arvoituksella viitataan, mutta ärtymystä se ei kyllä poistanut. Vieraan lapsi -kirjan takakannessa nostettiin myös esille arvoitus, joka olikin vain henkilöiden pään sisällä. Se että joku pohtii millainen ihminen vuosikymmeniä sitten kuollut runoilija oli ja mitä hän halusi runoillaan sanoa, ei tee kokonaisuudesta arvoitusta. Kyllä, olen tuohtunut epäolennaisuuksista.
Alan vakavasti harkita heinäkuun lukuteemaksi suosikkikirjailijoideni teoksia, sillä nyt olen kohdannut ihan liikaa pettymyksiä kirjojen saralla. Mielenterveys on jo uhattuna - ja lukuilo!;)
Mieskirjailijoiden 50 kirjaa
Man Booker -lista
Itse olen myös viime aikoina tarttunut muutamaan pettymykseen - Jennifer Eganin Look at Me ja Helen Oyeyemin Mr. Foxiin.
VastaaPoistaMutta onneksi on tosiaan myös niitä omia, ihania suosikkeja, jotka palauttavat lukuilon.
Malja niille omille kirjoille! :)
Jennifer Eganin Aika suuri hämäys on myös minun lukulistallani, muta kieltämättä pelkään tarttua siihen, koska takakansitekstissä on väläytelty musiikkiteemaa ja Ishiguron juuri lukemani Yösoittojakaan ei oikein iskenyt musiikkiteeman takia...
PoistaNuo suosikkikirjailijoiden teokset kuulostaisivat hyvältä teemalta heinäkuuksi varsinkin, kun täytyyhän sinun saada takaisin lukuilosi. :)
VastaaPoistaEn minäkään ihastunut tähän niin suuresti kuin olisin odottanut. Hyvä kirja, mutta se jokin jäi puuttumaan. Kirja jäi hieman etäiseksi eikä ole erityisesti pyörinyt päässä enää lukemisen jälkeen.
Tuokin on hyvä mittari omille lemppareille: pyöriikö kirja mielessä lukemisen jälkeen vai ei. Jos ei, niin laatutarinakin on sitten ollut yhdentekevä lukukokemus.
PoistaOnpa hauska arvio;) Tosiaankaan emme voi kaikki pitää samoista kirjoista ja sanon tämän ihan tosissani ja myötäeläen vaikka kaikki kolme mainitsemaasi olivat minulle todella iso juttu ja Vieraan lapsi tulee olemaan koko blogiaikani parhaiden kirjojen joukossa kun sellaisen listauksen joskus teen.
VastaaPoistaOtetaan relasti vaan ja ihmetellään, miten erilaisuus on rikkautta. Olen itse välillä ihan äimänkäkenä tiettyjen kirjojen saamista kehuista.
Muistelinkin, että Vieraan lapsi oli sinulle yksi elämäsi kirja. Saatuani kirjan loppuun tuntui hetken, että lukeminen olikin kaiken vaivan arvoinen ja että jotain pientä liikahti sielussa. Mutta nyt kun lukukokemuksesta on muutama kuukausi, ei kirja herätä enää mitään tunteita:(
PoistaPS. Olisipa jännä kuulla, mitä olet mieltä Riikka Pelon kirjasta Jokapäiväinen elämämme;)
VastaaPoista:) Heh, siinä on taas yksi kirja josta voin melkeinpä 100 prosentin varmuudella sanoa, että en tule lukemaan. Ja siis syyhän on vain se, että siihen liittyy kuulemani mukaan venäläinen runoilija:D Runot on nou nou ja venäläinen kirjallisuuskaan ei taida olla minun juttuni:D
PoistaSonja, tuttu fiilis! Ja sitten heti alkaa epäillä (ainakin minä) omaa mielenterveyttään jos joku supersuosittu ei iskekään :D
VastaaPoistaEhdottomasti toteuttamisen arvoinen idea, ota teemalukuun omat suosikit :) Ja hei, uusi Verdon tulee ensi viikolla, eihän se voi meitä pettää...?
Kuten Leena tuossa kirjoitti; erilaisuus on rikkautta. En minäkään aina ymmärrä miksi joku kirja ansaitsee hehkutuksen. Ja toisaalta hehkutan itse dekkareita, joista kukaan muu ei tykkää :)
Juu, minunkin oli heti mielessäni alettava luetteloimaan, että okei, en ehkä pitänyt Vieraan lapsesta, mutta rakastan Margaret Atwoodin teoksia. Ja että en ehkä pitänyt Kirottu ajan katoava virta -kirjasta, mutta rakastan John Irvingin kirjoja jne:)
PoistaOi, uusi Verdon sopii kyllä kesään. Tosin vieläkään en ole lukenut Läckberginkään uusinta. Enkä Hillin. Tulee kiirus kesädekkareiden kanssa!
Heh hyvä postaus! Itsellä tosiaan ollut viime aikoina samat fiilikset monesta kirjasta :D
VastaaPoistaMutta onneksi tällä hetkellä on kesken aivan huippu kirja<3
Luin tosiaan sen sinullekin vinkkaamani Night School -kirjan loppuun ja voi pojat, että viihdyin. Oikeasti kyseessä ei ole mikään tajunnan räjäyttävä teos, mutta lukemisen ilo oli vahvasti läsnä. Kyseisen kirjan kanssa vietetyt hetket ainakin saivat uskomaan parempaan kirjahuomiseen;)
PoistaNäitä viime aikojen postauksiasi on ollut ilo, koska niissä on olet uskaltanut olla kriittinen. Kun jokin kirja ei iske, niin se ei iske. En tiedä, onko syynä liian kovat odotukset vai väärä lukuhetki vai yksinkertaisesti vain huono kirja. Jokin tyyli iskee , toinen ei millään. Irving on kyllä minunkin suosikkejani, vaikka rönsyilee ja rönsyilee, mutta ah, niin nautittavasti...
VastaaPoistaSuosikkikirjailijoiden kuukausi, ihana ajatus!
:) Uskon, että välillä syynä voi olla väärä hetki, eli että on esimerkiksi todella levoton olo eikä oikein pysty kunnolla keskittymään. Silloin on turha jahkailla hitaasti etenevän tarinan ja vauhdikkaan juonipainoitteisen tarinan välillä, koska vauhdikas on varmasti parempi vaihtoehto. Tässä kirjoituksessa mainittuja kirjoja ei taida kuitenkaan parempi ajankohtakaan parantaa (minun silmissäni).
PoistaVälillä kaipaan niitä vuosia, kun luin ehkä noin 30 kirjaa vuodessa ja sain kicksejä melkein jokaisesta! Mitä enemmän on lukenut, sitä krantummaksi tulee ja oma maku selkenee. Ja esimerkiksi jännityskirjoista mikä tahansa ei enää viihdytä vaan turhan usein kokee, että njää, tämänkin tarinan olen lukenut jo kymmenistä kirjoista jne.
Tunnistan tuon levottomuuden, joka ajoittain vie keskittymiskyvyn. Minulla se on liittynyt suuriin suruihin.
PoistaTaito valita kirja näistä blogien lukuisista suosituista, siinäpä haastetta. Meitä on niin moneksi. Ehkä välillä täytyy vain lukea (itselle) huonoja kirjoja, että ymmärtää helmien arvon.
Minua ei tämä kirja ole sytyttänyt edes blogiarvioita siitä luettuani. Muistaakseni tämän kirjan ympärillä pyöri myös "käännöskohu", jossa kirjan suomentaja (Kersti Juva?) suunnilleen halusi kaikki kreditit kirjasta itselleen.
VastaaPoistaMutta juu, tämä kirja ei edelleenkään houkuttele, joten taidan skipata suosiolla :D
Ah, mielenkiintoiselta kuulostanut kohu! Suomennokseen en ole tainnut koskaan kiinnittää sen kummemmin huomiota, jos Harry Pottereita ei oteta huomioon:D Tai ehkä silloin, jos suomennos on ollut syystä tai toisesta silmiinpistävän huonoa. Mutta nyt tämän kirjan luettuani voin kyllä rehellisesti todeta, että suomennokseen ei tule sen kummemmin kiinnitettyä huomiotaan.
PoistaMinä muistan pitäneeni tästä paljon, vaikkakin kirja on jo paljon päässyt unohtumaan :).
VastaaPoistaJoskus kirjan arvon ymmärtää vasta kun lukemisesta on kulunut hetki, mutta minusta tuntuu, ettei tämän kirjan kanssa käy minun tilanteessani niin. Ja koko kirjakin taitaa unohtua jo vuoden loppuun mennessä:D
PoistaOlin lukenut tuosta kirjasta jonkun positiivisen arvion ja sen perusteella varasin sen kirjastosta. Pitkän odotuksen jälkeen se sitten saapui, mutta osui taas sellaiseen hetkeen, että lukuaika oli vähissä ja luettavaa liikaa, joten jouduin palauttamaan sen ennen kuin ehdin edes aloittaa lukemista. Silloin jäin sitä kovasti harmittelemaan, mutta nyt arvostelusi luettuani ei harmitakaan enää:)
VastaaPoista