tiistai 25. kesäkuuta 2013

Enkelintekijä



Camilla Läckberg
2011 suom. 2013
483 s./Gummerus


Niin monen keskinkertaisen kirjan jälkeen on todella helpottavaa tarttua tarinaan, jonka tietää vievän mukanaan. Ja jos kevään kirjojen kanssa on tullut jatkuvasti kurkattua lopullista sivumäärää niin sitä ongelmaa ei kyllä Enkelintekijän kanssa ollut. Juhannuspäivänä sitä löysi itsensä hyvinkin nopeasti sivulta 150 ja kohtahan kirja olikin jo kokonaan luettu! Ihanan vaivatonta, viihdyttävää ja jännittävää lukemista!

Rehtorin perheen pääsiäisateria on katettu Valön saarella olevaan poikien sisäoppilaitoksen ruokailuhuoneeseen, mutta perheestä on paikalla vain yksivuotias Ebba. Missä kaikki muut ovat? Tietävätkö kalassa olleet oppilaat jotain perheen katoamisesta? Vuosia kuluu ja Ebba miehineen päätyy takaisin Valön saarelle lähimenneisyyden kamalia tapahtumia paeten. He aloittavat pitkällisen remonttiurakan tarkoituksenaan saattaa entinen sisäoppilaitos entiseen loistoonsa. Joku kuitenkin tuntuu haluavan Ebballe pahaa kaikkien näiden vuosien jälkeen ja paikalliset poliisit saavat taas uusia - ja vanhoja - rikoksia ratkaistavakseen. Tuttuun tapaan myös muutama siviili sotkeutuu kuvioihin mukaan.

Läckbergin kahdeksas Fjällbackan rannikkokylään sijoittuva rikostarina ei todellakaan pettänyt odotuksia. Toisaalta sarjan osista muutamat ovat jo ehtineet muodostua niin suuriksi suosikeiksi (minun tapauksessani Kivenhakkaaja ja Majakanvartija), ettei Enkelintekijä kuitenkaan ihan samaan yltänyt - en kyllä odottanutkaan sen yltävän. Tarinat ovat hyviä näin, mutta huomaan nykyisin kuitenkin toivovani, etteivät sarjan siviilit kuten Patrikin vaimo Erica ja tämän sisko Anna olisi niin suuressa roolissa kun rikoksia selvitellään. Toivoisin, että seuraavassa romaanissa Erica jäisi oikeasti kotiin kirjoittamaan uutta kirjaansa, jonka aihe ei liittyisi mitenkään meneillään olevaan rikostutkimukseen ja uudet henkilöt saisivat tilaa toimia ja joutua vaaraan. Mielenkiinnolla odotan myös onko seuraavassa romaanissa taas uusi äiti-lapsi-kaksikko, jossa äiti on ihmishirviö, jonka toiminta tuhoaa usean sukupolven.

Jälleen kerran nautin varsinkin menneisyyden tapahtumien kuvailusta. Sisäoppilaitosvuodet ja perheen katoamiseen liittyvät tapahtumat kiinnostivat totta kai, mutta myös Ebban varsin onnettoman isoäidin ja isoisoäidin elämäntapahtumat olivat suorastaan kutkuttavaa lukemista. Fjällbacka on siitä erikoinen kylä, että tarinoita vanhoilta ajoilta pyörii kyläläisten keskuudessa vaikka millä mitalla. Mielelläni itsekin kuuntelisin kotikaupungistani samanlaisia "juoruja vuosikymmenien takaa", mutta toistaiseksi olen tainnut kuulla vanhemmiltani pelkästään noidista, joita täällä asui vanhempieni ollessa lapsia.

Osallistun kirjalla Kiinteistöhaasteeseen. Niin menneet kuin nykyisetkin tapahtumat ovat vahvasti yhteydessä Valön saarella olevaan rakennukseen, joka toimi aikoinaan poikien sisäoppilaitoksena. Rehtorin perheen kadottua koulu lopetti toimintansa ja rakennus sai olla oman onnensa nojassa kunnes rehtorin henkiinjäänyt tytär palasi parinkymmenen vuoden jälkeen takaisin remontoimaan vanhaa kotiaan. Saaristomaisema ei ole minulle kovin tuttu asia, joten yleensä nautinkin sen kuvailusta kirjallisuuden äärellä. Oman viehätyksensä tuottaa vanha rakennus, joka remontoimisen myötä alkaa pikkuhiljaa muistuttamaan ihastuttavaa majataloa, joka sen on tarkoitus tulevaisuudessa olla. Yhtä lailla ihastelen näkymää, joka rakennuksen ikkunoiden takaa pilkistelee, vaikka saarella onkin suorastaan vaarallista olla erinäisten tapahtumien takia.

Kiinteistöhaaste

8 kommenttia:

  1. Kiva kuulla, että joku muukin toivoo Erivan jäävän kotiin;) Tätä en ole vielä kuullutkaan kuin itseltäni. Erica on monen mielestä todellinen symppis, mutta minusta hän tekee koko poliisitutkinnasta epäuskottavan. Kenenkään murhaa tutkivan rikospoliisin vaimon ei sallittaisi käyttäytyä noin.

    Muuten minulle Enkelintekijä on joko Camillan paras tai toiseksi paras, mutta en osaa vielä sanoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Muistelen, että sinä pidit erityisesti Merenneidosta. Minulle se taas ei jäänyt niin kovasti mieleen, vaikka rikostarina siinäkin oli kyllä hienosti loppuun asti vedetty. Ansaitsee ehkä jossain vaiheessa uudelleenluvunkin...

      Tiedän, että Ericasta haluaisi eroon ainakin Eniten minua kiinnostaa tie -blogin Suketus:) Luin aikoinaan Merenneitoon asti sarjan täydellisessä epäjärjestyksessä ja jotenkin silloin Erica ei vielä ärsyttänyt niin paljon, koska hän oli mukavasti sivuhenkilö. Nykyään hänen henkilöhahmoonsa keskitytään ihan liikaa.

      Pieniä ärsytyksen aiheita on myös Mellbergin ikuinen tutkinnasta poissapitäminen fraasilla "Jää sinä tänne pitämään paikkaa pystyssä ja vastailemaan median kysymyksiin". Ja itse asiassa koko kirjan ajan pelkäsin, että Gösta unohtaisi taas jotain ratkaisevaa, kun tuntuu että sekin oli jossain vaiheessa yleistä, että kerran kirjassa tutkinta vaikeutui, koska Gösta oli unohtanut tärkeän todisteen taskuun tms:)

      Poista
    2. Hah hah, ihana tuo vastauksesi Leenalle -loppuosa siitä :) Itsekin naureskelen näille samoille kuvioille. Vaikka Gösta-poikapa olikin tällä kertaa yllättävän aktiivinen, pisteet hänelle!

      Mie en osaa sanoa Camillan parasta, minusta hän kirjoittaa niin tasalaatua. Todellakin, vaivatonta ja viehättävää jännitystä. En itsekään ole kovin ihastunut Ericaan, vaikka lapsiperhekuviot tuovatkin mukaan tuttuudentunnetta.

      Arvaa minkä korkkaan illalla... Vinkki, J.V. :D

      Poista
    3. Tosiaan, kerrankin pisteet Göstalle! Ja en tiedä ärsyttäisikö nämä pienet asiat ollenkaan, jos olisi lukenut sarjaa sitä mukaan kun osia olisi ilmestynyt, mutta kun muutaman vuoden aikana ahmii kaiken, niin samankaltaisuudet juonien suhteen huomaa helpommin...

      Oi, Verdon on nyt siis saapunut kirjakauppoihin. Paitsi jos luetkin ennakkokappaletta tms, sellaista ei nimittäin meille ainakaan ole tullut. Mutta jos the real thing on kirjakauppaistunut, tiedänkin sitten jo mitä luen kesälomalla:) Ah, siinä toinen suosikki, johon ei voi pettyä. Paitsi että toivottavasti avioliitto-ongelmia ei taas alleviivata liikaa...

      Poista
    4. Pikainen vastaus puhelimella; kyllä, Verdon on ihan aikuisten oikeasti nyt julkaistu :-)

      No niinpä! Pienellä väännöllä lähti heti kirja käyntiin, mutta toivon vaimon nyt antavan Daven rauhassa uurastaa!

      Poista
  2. Jaahas, kyllähän tämä uusinkin pitää lukaista! Edellisestä on jo sen verran aikaa, ettei se Ericakaan enää niin korpea. Ehkä. ;) Minulla on edelleen se Perillinen lukematta välistä, mutta muuten olen edennyt järjestyksessä tänne saakka. Jotain sutjakkaa viihdettä tässä kyllä kaipaisi, kun on nyt kesken vähän semmoisia möhkäleitä... Ja yleensä Läckberg hoitaa homman kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin sinnittelen Keltaisen kirjaston parissa, mutta lomalle otan kyllä jotain viihdyttävämpääkin mukaan! Ei sitä voi laatukirjallisuuden parissa koko kesää hukata;) PS. Erica-varoitus: ärsyynnyt 110% varmasti naikkoseen taas tässä kirjassa:DD

      Poista
  3. En ole vielä päässyt ärsyyntymisasteelle Ericasta - Läckberg on vasta 4. osassaan menossa. Mutta laadukasta viihdettä on siis jatkossakin tarjolla.

    VastaaPoista