torstai 11. lokakuuta 2012

Illallinen



Herman Koch
2009 suom. 2012
340 s./Siltala


Kaikki olisi voinut päättyä toisin. Jos Paul Lohman vain ei olisi katsonut poikansa kännykällä kuvattua järkyttävää videota, tunnelma illallisella olisi voinut olla ehkä tavanomaisen laimea, mutta sentään kuitenkin sivistynyt. Paul oli kuitenkin tietoinen videota ja sen pöyristyttävästä sisällöstä, kun hän lähti vaimonsa kanssa tapaamaan veljeään ja kälyään ravintolaan. Jälkiruoan aikana oli jo viimeistään otettava puheeksi heidän lastensa tulevaisuus, tai se mitä siitä tuntui olevan jäljellä.

Ensinnäkin täytyy heti painottaa, että lukekaa kaikki mieluummin tämä mahtava kirja kuin minun vaatimaton arvosteluni! Illallinen on ehdottomasti kirja, jonka lukukokemuksesta saa eniten irti, kun tietää mahdollisimman vähän tulevista tapahtumista ja juonenkäänteistä. On ihana tunne, kun tarina yllättää lukijansa! Tiesin odottaa laatutarinaa, onhan Illallisesta blogattu useaan otteeseen ja ymmärtääkseni aina erittäin positiiviseen sävyyn. Tarinan sisällöstä olin onneksi autuaan tietämätön ja hyvä niin.

Illallinen etenee oikeaoppisesti alkujuomista digestiiviin ja samalla lukijalle raotetaan verhoa Paul Lohmanin elämään: millaista elämää hän on viettänyt, millaisen lapsen kasvattanut. Paul on tarinan kertoja, joten se kuva minkä lukiessa saa tämän veljen perheestä, on täysin subjektiivinen. Uskaltaako Paulin kärkkäisiin mielipiteisiin luottaa? Tarinassa ei ole varsinaista loppuyllätystä, jonka aikana matto vedettäisiin lukijan jalkojen alta, vaan kaikki tapahtuu pikkuhiljaa. Aluksi sympatiani - niin kuin varmasti monen muukin - ovat ehdottomasti Paulin ja hänen perheensä puolella. Vaikuttaahan hänen tärkeilevä tuleva-pääministeri-veljensä tärkeilevältä ääliötä. Tarinan edetessä totuus alkaakin valjeta varsin toisenlaisena, Paul ei ehkä olekaan oman elämänsä sankari, vaan itse asiassa varsin vaarallinen ja ennalta-arvaamaton mies, jonka vaimo ja poika ovat samasta puusta veistettyjä. Aikamoista!

Hieno tarina, suosittelen kaikkia, jotka ovat hetkenkin miettineet ehkä lukevansa Illallisen joskus, tarttumaan siihen pikimiten:) Itsekin ajattelin vain suorittavani parit haasteet kirjan avulla, mutta pelkän suorittamisen sijaan sain paljon muutakin ajateltavaa!

Osallistun kirjalla Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen ja Kirjalliseen maailmanvalloitukseen ja raksitan Hollannin käydyksi.

11 kommenttia:

  1. Tässä todellakin kovan luokan teos! Kun viime vuonna annoin joululahjaksi Shriverin Jonnekin pois kirjaa, tänä vuonna käärin lahjapakettiin Illallista.

    Huomasithan, että tärkeilevä pääministeriveli ja hänen vaimonsa olivat yhtä syyllisiä lopulta kuin Paul ja hänen vaimonsa. Mieheni luki kirjan myös ja hän pitää Clairea todellisena primus motorina, mutta kaikki nämä vanhemmat syyllistyvät samaan rikokseen ja sen salaamiseen. Ja kauan sitä ennen he ovat opettaneet pojilleen, että...

    Kyllä näitä on ihan oikeassa elämässäkin, tällaisia vanhempia, jos jätämme m:n pois laskuista, niin minäkin tunnen muutamia.

    Hurja, erinomainen teos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka joulu yritän hankkia jotain muutakin lahjaksi kuin kirjoja, mutta niin vain huomaan aina löytäväni itseni kirjahyllyjen luota. No, kirjat kieltämättä on ihania, mutta en aina tiedä ilahtuvatko lapset välttämättä kirjalahjoista...

      Kieltämättä minun pitäisi suhtautua varauksella pääministeriveljeen ja hänen vaimoonsa, mutta jotenkin kaikki sitten menikin niin, että he jäivät kovasti varjoon kun päädyin ahdistumaan Paulin ja Clairen edesottamuksista... Ja millainen poika loppujen lopuksi oli adoptiopoika? Ihan kiva tyyppi, joka skootterin tarpeessaan päätyi typerään ratkaisuun, vai poika, joka on aina halveksinut perhettään? Ihanaa, kun kirja ei anna kaikkeen valmiita vastauksia, mutta toisaalta ärsyttää, kun ei voi tietää varmasti... :)

      Poista
    2. Minulle jäi myös sellainen fiilis lopulta, että veli perheineen oli ihan ok. Siis eihän kukaan ole täydellinen, mutta koin sen itse niin, että asetelmat todella kääntyivät kirjan aikana - lukijan päässä tietenkin. Tykkäsin tosi paljon siitä, miten vähä vähältä piti antaa alussa vallinneiden oletusten murentua.

      Poista
    3. R. sanoi, että veljen perhe oli tosi rasistinen ja olivat opettaneet oman poikansa vihaamaan adoptiopoikaparkaa. Onko meiltä naisilta mennyt jotain ohi? Mieheni keskittymiskyky on kymppi, toisin kuin minun...

      Poista
  2. Sulla on Sonja nyt hyvä putki päällä! Ensin tämä ja Jääkylmä tulossa! Molemmat on aivan mahtavia, Jääkylmä ehkä paras ja pelottavin dekkari ikinä (ja se on multa paljon sanottu =). Illallinen jättää omaperäisellä juonellaan pysyvän muistijäljen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin ihan samaa Jääkylmästä, harvoin iho nousee kananlihalle pelosta:) Mahtavaa!

      Poista
  3. Eittämättä vuoden upeimpia kirjoja minustakin!

    VastaaPoista
  4. Illallinen on tosiaankin hieno romaani. Se kylmää ja saa ajattelemaan.

    Olen samaa mieltä, että kirjan juonesta on hyvä tietää mahdollisimman vähän ennen lukemista.

    VastaaPoista
  5. Ehdottomasti hieno kirja ja yksi tämän vuoden eniten yllättäneistä!

    VastaaPoista