Valosta valoon

Vigdís Grímsdóttir
2001 suom. 2004
168 s./Johnny Kniga

Tarinan keskiössä ovat Lenni-isä, kuollut Magdalena-äiti ja Rósa-tytär. Mutta myös Rósa Cordova, salaperäinen ja kaunis nainen kuvassa, jonka Lenni on pienenä poikana leikannut irti lehdestä, ja jonka mukaan tytär on nimensäkin saanut. Sitten vielä on Róbert ja Helena, joiden luokse pikku-Rósa jää asumaan, kun Lenni lähtee maailmalle etsimään Rósa Cordovaa. Ei myöskään sovi unohtaa Rósan parasta ystävää Lúnaa, joka on tuki ja turva monenkin asian suhteen. Ja sitten on kyllä vielä muutama muukin.

Valosta valoon on melko hämmentävä kirja. Ja silti helposti lähestyttävä ja miellyttävä lukea, raikaskin. Ja kuitenkin tarinaa lukee hieman epäluuloisena, että apua, mitä tässä oikein tapahtuu, mitä nämä ihmiset oikein tekevät. Lukijana minun oli todella vaikea uskoa monia ratkaisuja, joihin kirjan henkilöhahmot päätyvät onnea ja rakkautta etsiessään. Ja toisaalta kaikki on kuitenkin ihan päivänselvää, uskottavaakin. Ei kirjasta oikein voi kertoa mitään muille, tämä on ehdottomasti tarina, johon pitää itse tutustua alusta loppuun.

Jos ranskalaisesta kirjallisuudesta aina sanotaan, että se on hieman vinksahtanutta, niin osaan tämän kirjan jälkeen kuvitella, että niin on myös islantilainenkin. Siis se laatukirjallisuus mitä käännetään suomeksi. Valosta valoon on kaikessa kummallisuudessaan positiivinen lukukokemus, ja trilogian avausosana se jättää tunteen, että ehkä ne jatko-osatkin on luettava.

Osallistun kirjalla sekä Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen ja Kirjallinen maailmanvalloitus -haasteeseen ja valloitan siis Islannin. En muista lukeneeni aikaisemmin islantilaista kirjallisuutta, ja kirjan valitseminen tuottikin hankaluuksia. Onneksi Suketus riensi apuun ja suositteli Vigdís Grímsdótteria. Onko muilla suositella islantilaista kirjailijaa/kirjaa erityisen hyvänä lukukokemuksena?

Ota riski ja rakastu kirjaan -haaste

Tarinoiden taikaa -blogin Tintti teki hyvin ja haastoi minut rakastumaan Edith Södergranin Runoja-kokoelmaan. Jännittää jo valmiiksi, koska uskon olevani eri aaltopituudella tämän runoilijan kanssa. Mutta katsotaan miten käy, haasteellinen tämä tehtävä tulee ainakin olemaan, sen voin luvata!:)

Haasteen ideanahan on se, että bloggari haastaa toisen bloggarin lukemaan jotakin sellaista, jota hän ei ole vielä lukenut.

Säännöt: Mitä teet, jos sinut haastetaan Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteeseen?
 1. Joudut lukemaan haastajasi sinulle määräämän kirjan. Jos olet jo lukenut sen, voit pyytää haastajalta uuden kirjan.
2. Vastavuoroisesti sinä saat määrätä haastajallesi yhden kirjan luettavaksi.
3. Samalla voit siirtää haasteen eteenpäin ja määrätä vähintään yhdelle kanssabloggarillesi kirjan luettavaksi. Hän puolestaan saa tämän jälkeen määrätä sinulle takaisin yhden luettavan kirjan. Jos olet todellinen riskinottaja, haasta niin moni kuin uskallat! Muista, että joudut myös lukemaan kirjat, jotka he määräävät sinulle.


Kun lähetät haasteen eteenpäin, kopioi mukaan myös säännöt ja haasteen kuva. Haasteesta saa myös kieltäytyä, jos on jo esimerkiksi ehtinyt tai ei vain halua osallistua. Silloin haastaja voi siirtää haasteen jollekulle toiselle.

Selailin hieman lukupäiväkirjaani ja Tintin blogin luettuja ja lukemattomia kirjoja. Tintti on kova tyttö lukemaan kotimaista kirjallisuutta, ja esimerkiksi lanseeramani Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti vaikuttaa etenevän Tintillä hieman parempaa tahtia kuin haasteen emännällä, kröhöm:) Ulkomaisestakin kirjallisuudesta haastajani pitää, ja näyttäisi siltä, että hän on kiinnostunut maltillisesti myös vieraista kulttuureista kertovista kirjoista. Näin ollen haastan Tintin lukemaan yhden kaikkien aikojen suosikkikirjoistani eli Lisa Seen Lumikukka ja salainen viuhka. Kirjassa liikutaan 1800-luvun Kiinassa ja se kertoo kahden ystävättären tarinan lapsuudesta vanhuuteen. Lisa See tarjoaa mielestäni lukijalle helposti lähestyttävän lukuromaanin, kauniin kertomuksen ystävyydestä ja mielenkiintoista ajankuvaa. Hauskoja lukuhetkiä siis Tintille! (Ja ilmoitathan, jos olet jo lukenut kirjan.)

Siirrän haasteen eteenpäin ensinnäkin Kuristava kirsikka -blogin Rozille, joka lukee paljon hyviä jännäreitä. Kuitenkin yksi jännityskirjallisuuden huippu (minun mielestäni) kirjabloggaajalta listaltaan puuttuu, ja tämä virhe on korjattava hetimiten! Näin ollen haastan Rozin lukemaan Lincoln Childin ja Douglas Prestonin Ihmeiden kabinetti -kirjan, joka esittelee lukijoille erikoisagentti Pendergastin. Kirja on pullollaan jännittäviä käänteitä, yllättävän moniulotteisia henkilöhahmoja ja hieman historian havinaa Ihmeiden kabinetin muodossa. Kaiken kruunaa hieman erikoisempi päähenkilö, josta ei heti paljastetakaan kaikkea. Jännittäviä lukuhetkiä, Roz! (Ja ilmoitathan, jos olet jo lukenut kirjan.)

Siirrän haasteen eteenpäin myös Mainoskatko-blogin Elegialle, jonka suosikkeihin on päässyt monta laadukasta lukuromaania. Hänet haluaisin haastaa lukemaan Margaret Atwoodin Nimeltään Grace (Alias Grace) -kirjan, jossa perehdytään 16 vuotta vankilassa istuneen Gracen elämään. Onko hän todella tehnyt raa'an kaksoismurhan, josta häntä syytetään? Tämä on suosikkini Atwoodin kirjoista, toivottavasti Elegiakin pitää tarinasta! Muuten yli 600 sivuinen kirja voi tuntua aikamoiselta haasteelta:) (Ja ilmoitathan, jos olet jo lukenut kirjan.)

Pieni talo preerialla

Laura Ingalls Wilder
1935 suom. 1957
336 s./Gummerus

Ingallsin perhe pakkaa maallisen omaisuutensa vankkureihin ja lähtee vaeltamaan kohti valtavaa preeriaa, jossa heidän uusi elämänsä odottaa. Perhe matkustaa päiviä ja taas päiviä, pysähtyvät yllättäen ja alkavat rakentamaan tulevaa kotiaan. Ajan kuluessa lähistöltä löytyy sydämellisiä naapureita ja villejä intiaaneja.

Tykkäsin, en voi muuta sanoa! Olin lukiessani nöyrän ihastunut kaikkeen siihen tee-se-itse-meininkiin, jota kirjassa on vaikka muille jakaa. Itse tehtiin niin talot, ruoat, huonekalut, vaatteet... Jatkuvasti perheen aikuiset tekevät jotain, jotta elämä voisi jatkua laadukkaana ja kaikilla olisi tarpeeksi kaikkea. Tällä päivällä ja ajalla, johon kirjan tapahtumat sijoittuvat, ei ole kyllä mitään tekemistä toistensa kanssa, joten koko kirja on kuin seikkailu lukijalle. Pieni talo preerialla -kirjan parissa saa sukeltaa toisenlaiseen maailmaan ja elämäntapaan. Äärettömän preerian tunnelma, sysimustat yöt susineen ja maissileipien tuoksu todella saavuttavat lukijan.

Katsoin pikkutyttönä muutaman tuotantokauden Pieni talo preerialla -tv-sarjaa, mutta nyt kirjan lukeneena hieman ihmettelen, että eikö tv-sarjaan ole otettu tästä kirjasta kuin nimi ja päähenkilöt? Mielestäni jonkunlainen kylä on ihan tyttöjen kotitalon lähistöllä, ja perheen lapset käyvät kouluakin kylässä. Ja tässä kirjassa kylä on kahden päivän matkan päässä. Minun on ehdottomasti jatkettava sarjan läpikahlaamista, koska haluan selvittää, onko jatko-osissa luvassa tapahtumia, jotka ovat tv-sarjasta tuttuja. Ja lukisin minä sarjan muutenkin, ensimmäinen osa oli niiiiiin ihana. Suosittelenkin Pieni talo preerialla -kirjaa kaikille tyttökirja-ihmisille. Tästä tuli ainakin minulle yksi parhaista tyttökirjakokemuksista! Mitäpä muuten tykkää kirjasta Sara, blogimaailman tunnettu tyttökirjaihminen? Sara on lukenut käsittämättömät määrät tyttökirjoja, erottuuko Pieni talo preerialla hyvin joukosta?

Osallistun kirjalla So American -haasteeseen ja valloitan Minnesotan osavaltion. Täytyy kyllä kiitellä Karoliinaa osavaltio-haasteesta, minulla ei ole yhdysvaltalaisia kirjoja lukiessani ollut mitään mielikuvaa paikoista, joissa kirjan tapahtumat ottavat tapahtuakseen, joten on ollut enemmän kuin kätevää sijoittaa tarinat jälkikäteen kartalle. Jospa maantietoni Yhdysvaltojen osalta olisi paremmin hallussa haasteen suoritettuani!

24h lukumaraton

Lukuhaaste alkaa NYT eli klo 12.00 (eli 15 minuuttia myöhässä:D) ja päättyy huomenna samaan aikaan. Tämän tekstin alle tulee väliaikatietoja haasteen etenemisestä aina, kun tarinaa riittää kerrottavaksi. Lukupinoon eksyi tällä kertaa 16 kirjaa, joista suurin osa on lainattu kirjastosta ja muutama omasta hyllystä. Yllättäviä teoksia ei tällä kertaa matkaan saatu, vaan kaikki on hankittu tarkasti itsekyhätyn listan mukaan. Olen tutkinut kirjapinoa harva se päivä (hain kirjat jo maanantaina), ja odottanut malttamattomana haasteen alkamista. Onneksi odottamista vähensi mm. Haminan kirjakaupan remonttihommissa hyöriminen parin päivän ajan, ettei ole tarvinnut pelkkää kirjapinoa tuijottaa. Kulunut viikko on kuitenkin mennyt muissa puuhissa kuin lukien, joten lukuintoa pitäisi kaiken järjen mukaan olla, mutta katsotaan milloin kisakunto heikkenee...

Eilen illalla piti kiirettä! Hain kirjojen kansikuvia jo valmiiksi ja mietin mihin haasteeseen mikäkin kirja liittyy, ettei blogijutun kirjoittamiseen tuhraantuisi liikaa aikaa. Innostuin Karoliinan maratoniin liittyvistä syömingeistäkin, mutta työmatkalla tuli syötyä sen verran hyvin (eli huonosti) ettei kaikenmaailman roskaruokaa teekään nyt mieli. Kulinaristinen nautinto tulkoon siis mozarella-tomaatti-basilika-patongista, jonka väserrän jossain välissä teekupposen seuraksi. Huomenna lukumaratonin päätyttyä suuntaamme yo-juhliin, joten siellä taas saa kakut ja muut herkut.

Sää on tätä kirjoittaessa kylmä, mutta melko aurinkoinen. Sadetta kovasti luvattiin, ja on ulkona sen verran kylmä tuuli, ettei ainakaan tarvitse huonoa omatuntoa kokea sisällä hääräämisestä. Miehellä on ollut puhetta lähteä tänään kokeilemaan sitä oikeaa maratonia, joten lukurauhan pitäisi olla taattu. Koko yötä ei ole tarkoitus kukkua lukemassa, mutta toivoisin pysyväni hereillä edes klo 01.00 asti.

Vaikka olenkin tuijotellut kirjapinoa useaan otteeseen, en vieläkään tiedä varmasti, minkä kirjan luen ensimmäisenä. Tai mitkä kirjat päätyvät varmasti lukuun ja mitkä jäävät odottamaan toista lukukertaa. No, sehän tästä kaikesta tekeekin niin jännittävää! :)

-----



Anna Gavalda
2002 suom. 2003
132 s. /Gummerus

12.15-14.58 Viiniä keittiössä (132s.)

Kun Chloén mies jättää vaimonsa ja heidän yhteiset lapsensa, lähtee vaitelias ja tuima appiukko-Pierre kesämökille miniänsä ja lastenlastensa kanssa. Mökin keittiössä käydyt keskustelut sivuavat niin Chloén kuin Pierrenkin elämää avioliitossa hyvinä ja huonoina aikoina.

En ole aina niin varma, että edes pidän Gavaldasta, mutta silti uskollisesti luen hänen kirjojaan silloin tällöin. Aihe ja sen käsittelytapa kiinnostivat tässä kirjassa, mutta äreän vanhuksen ja jätetyn nuoren naisen yllättävä ystävyys ei kuitenkaan tuntunut kovin aidolta. Jos he olisisivat tunteneet sielujen ystävyyttä edes aikaisimmilla perheillallisilla, tarina olisi ollut uskottavampi, mutta nyt molempien täydellinen avautuminen toisilleen ei oikein voittanut minua puolelleen. Molemmat henkilöhahmot yksittäin kyllä tuntuivat toimivilta, mutta yhdessä... Sellainen kiva kolmen tähden kirja, jossa kiinnosti varsinkin Pierren elämän salaisuudet ja surut.

Osallistun kirjalla Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen ja valloitan Ranskan. Ruksin teoksen luetuksi 100 naiskirjailijan kirjaa -listalta.

Hyytymistä on jo nyt ilmassa haasteen suhteen!:D Väsyttää, ja koko ajan tekisi mieli sulkea silmät. Tämäkin oli melko lyhyt kirja, ja silti sain siihen tuhrattua kolmisen tuntia.  Aloitus tosiaan hieman myöhästyi, äidin kanssa tehty kävelylenkki oli aikataulusta myöhässä. Ja lukemisen välissä pidin 15 minuutin ruokatauon ja lähetin miehenkin sinne oikealle maratonille. 800 sivun tavoite tuntuu tällä hetkellä aika kaukaiselta:D

Seuraavaksi on lähdettävä lähikauppaan hankkimaan joku herkku iltaa silmällä pitäen! Olisi pitänyt eilen tajuta hankkia jotain, vaikka mieli ei ollutkaan makean perään. Nyt nimittäin on, ja en pysty keskittymään lukemiseen ennen kuin tiedä, että jotain ihanaa odottaa kaapissa. Lisäksi ostan 0,5 l Spriten ja illaksi laitamme myös valkoviiniä kylmään. Kyllä tämä tästä! Seuraavaa kirjaa en ole vielä osannut päättää!

---



Kirsi Piha
2008
189 s. /Otava

15.40-19.40 Medicien naapurissa (189s.)

(Mennyt 8h, luettu 321s.)

Kirsi Piha perheineen viettää neljäsosan vuodesta Italian auringon alla Marchen maakunnassa. Kirjassa hän valottaa italialaisia tapoja ja kulttuuria ruoasta viiniin ja asumisesta matkusteluun.

Ihana kirja, jonka seurassa kyllä kannatti nojatuolimatkailla neljän tunnin verran! Pihan tyylissä kirjoittaa on jotain samaa kuin Anna-Leena Härkösen, ehkä se on se huumori, jota on sopivasti viljelty pitkin kirjaa. En ole aikaisemmin ole ollut mitenkään älyttömän kiinnostunut juuri Italiasta, mutta olisihan se kieltämättä ihanaa päästä kurkistamaan leppoista eloa Italian maaseudulle. Suosittelen kirjaa kaikille matkailukirjoista kiinnostuneille, tämä on varmasti lajinsa aatelia.

Osallistun kirjalla Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin (alakategoria Suomalaiset maailmalla) ja totean vielä, että kirja on ehdoton aarre. Lisäksi ruksin teoksen luetuksi 100 naiskirjailijan kirjaa -listalta.

Hah hah, olen ehkä maailman hitain lukumaratoonari:D Tähänkin kirjaan upposi tosiaan aikaa tasan neljä tuntia. Tosin vika ei ole ihan täysin minussa, yhdessä vaiheessa puuhailin patongit tulemaan, sitten siskonpoika ilmestyi tyhjään mummolaan, joten olihan se muutama sana vaihdettava ja huolehdittava pojan ruokahuollosta. Sitten mies vielä tuli juoksultansa ja oli tietenkin kuunneltava miten 42 kilometriä oli taittunut. Ja kaiken lisäksi olen vielä himputin hidas. Nyt myös alkaa ahdistamaan ajatus siitä, että kaikkia kirjoja ei ole aikaa lukea, joten tulen melkein hulluksi kirjapinon äärellä! Herkkuja onneksi ostin iltaa silmällä pitäen, joten kyllä tässä vielä hereillä pysytään!:)

Vielä en tiedä minkä kirjan luen seuraavaksi, mutta nyt poistin jo pinosta kirjat Irlantilainen aamiainen (ei nyt ehkä kannata toista matkakirjaa lukea) ja Sateenkaarinotko (pisin kirjoista, itkettääkin varmasti sen verran, että siihen kannattaa paneutua toisella kertaa).

---


Tove Jansson
1972
143 s./WSOY

20.10-23.10 Kesäkirja (143s.)

(Mennyt 11h 30min, luettu 464s.)

Janssonin rakastetussa kirjassa seurataan erään pienen perheen kesäkuukausia Suomenlahden saarella. Kun isä pakertaa milloin minkäkin työasian parissa, isoäiti ja lapsi seikkailevat saaressa keskustellen milloin mistäkin.

Ymmärrän, miksi moni on niin kovin ihastunut tähän kirjaan. Sain aina välillä tunnelmasta kiinni, mutta tämä olisi ehkä kaikenlaisine luontokuvailuineen ollut parempi lukea mökkimaisemissa kiireettömällä aikataululla. En ole Janssonilta lukenut muuta kuin muumikirjoja, mutta hänen kirjoitustyylinsä on ainakin tässä kirjassa samankaltainen - ja hyvä niin. Ehkä palaan tähän joskus tulevaisuudessa ja luen enemmän maistellen.

Osallistun kirjalla Underbara finlandssvenskar vid papper –haasteeseen ja Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin (alakategoria Palkitut kotimaiset kirjat ja kirjailijat). Tove Jansson sai mm. Valtion kirjallisuuspalkinnon kolme kertaa, Hans Christian Andersenin –palkinnon ja Ruotsin akatemian suurpalkinnon.

Hämmästyttävää on ainakin se, että luen ihmeellisesti tasa-aikoja. Viiniä keittiössä 2h 30min, Medicien naapurissa 4h ja nytkin ihan minuutilleen 3h Kesäkirjan kanssa! Juuh. Olen melkoisen puhki, varmaankin orastava päänsärky pukkaamassa iltani iloksi. Nyt elämme aikaa 23.30 ja aion vielä tarttua Neiti Etsivään ja pysyä hereillä kirjan loppuun saakka. Odotin näiltä lyhyiltä kirjoilta väljää taittoa, mutta minusta jokainen kirja on ollut kyllä täyttä tavaraa sivulta toiseen. Jos Neiti Etsivässä vähän säälittäisiin harottavia silmiäni...

Laskeskelin, että kirjat, jotka huomenna yritän vielä lukea, vievät aikaa 5 tuntia, joten minun pitäisi herätä klo 7.00 tai lukea tänään illalla tunti myöhempään ja herätä huomenna esim. klo 8.00. Voin melko suurella varmuudella todeta, että ei tule mitään:D Mutta lähdetään nyt silti kokeilemaan ja lopetankin tämän koneella roikkumisen samantein.

---



Carolyn Keene
1966 suom. 1978
141 s./Tammi

23.45-01.00 ja 08.45-09.45 Neiti Etsivä ja 99 askelman arvoitus (141s.)

(Mennyt 22h, luettu 605s.)

Neiti Etsivä ystävineen kutsutaan Ranskaan selvittelemään keski-ikäisen naisen painajaisia aiheuttavia lapsuusmuistoja, joihin liittyvät portaiden 99 askelmaa. Tyttöjä uhataan matkalla jatkuvasti, mutta onneksi Paulan isäkin on Ranskassa selvittämässä omaa tapaustaan, joka liittyy pelästyneeseen rahamieheen.

Ihan mukava seikkailu, sopivasti illalla alkoi satamaan kaatamalla ja se lisäsi kirjan tunnelmaa, joka välillä äityi melko jännittäväksikin;) En muistanut kyseisestä kirjasta juuri mitään, ja koska kirjasto oli siirtänyt melkein kaikki Neiti Etsivät varastoon, enkä jaksanut suosikkejani sieltä lähteä pyytämään, valitsin tämän kirjan. Suosikkejani on aina olleet kirjat, joissa tyttöporukka on kasassa selvittelemässä arvoituksia.

Osallistun kirjalla So American -haasteeseen ja valloitan Illinoissin. Neiti Etsiväthän sijoittuvat kuvitteelliseen River Heightsin kaupunkii, mutta se on ilmeisesti sijoitettu Illinoissiin, lähelle Chicagoa. No, uskokoon ken haluaa, mutta joku paikka täytyy valloittaa, joten uskotaan tällä kertaa epämääräistä googlettelun tulosta...:)

Jes! Jaksoin valvoa tasan yhteen suklaiden ja mustikkapiirakoiden voimin. Olen ollut silmät ristissä näköjään jo haasteen alusta lähtien, kiitos kommentista, jonka myötä selvisi, että olen laskenut sivumäärät väärin!:D Kaatosade, joka on jatkunut jo yli 10 tuntia on lisännyt lukufiilistä hirveästi, ihana sateen ropina kuuluu jatkuvasti peltikatosta. Neiti Etsivä kirjakin oli loistovalinta kisaväsymyksen rankimpaan kohtaan. Aamulla ei ollut puhettakaan, että olisin jaksanut kiskoa itseni lukemaan ennen kahdeksaa, torkutin aika paljon ennen kuin ajattelin, että nyt tsempataan!

Nyt yritän vielä lukea yhden kirjan ennen kuin haaste loppuu, 800 sivua jää vain haaveeksi, mutta jos nyt edes sen 700 sivua saa täyteen, niin hyvä!

---

Cecelia Ahern
2011 suom. 2012
108s./Gummerus

10.10-11.10 Tyttö peilissä (108s.)

(Mennyt 23h, luettu 713s.)

Ahernin uusin kirja sisältää kaksi aikuisten satua. Tyttö peilissä kertoo nuoresta tytöstä ja hänen isoäidistään, joka välttelee peilejä ja asuu erakoituneena isossa linnassa villiintyneen puutarhan keskellä. Muistojentekijässä vanha mies parantaa ihmisten elämänlaatua muokkaamalla heille uusia muistoja, jotta ihmisten on helpompi jatkaa elämäänsä jonkun traumaattisen tapahtuman jälkeen. Myös muistojentekijällä itsellään on raskaita muistoja mielessään.

Tykkäsin kirjasta todella paljon! Varsinkin Tyttö peilissä oli yllättävän hyvä aikuisten satu, lukisin mielelläni jotain tällaista lisää! Ja elokuvanakin tarina olisi varmasti hyvä! Muistojentekijä jäi ehkä hieman toisen tarinan varjoon, mutta oli sekin mielenkiintoinen ja laadukas. Tästä jäi kaiken kaikkiaan todella hyvä fiilis, loistava valinta loppusuoralle.

Osallistun kirjalla Ikkunat auki Eurooppaan –haasteeseen ja Kirjalliseen maailmanvalloitukseen ja valloitan Irlannin. Lisäksi ruksin kirjan luetuksi 100 naiskirjailjan kirjaa -listalta.

Vau, sain tunnissa luettua yli 100 sivua, tosin tässä kirjassa rivivälit olivat isot, samoin fontti. Vielä ehdin aloittamaan kirjan Epätavallinen lukija, mutta loppuun en sitä tietenkään enää 35 minuutissa saa. Ihanaa, että koitos on kohta ohi ja saan aamiaista ja pääsen valmistautumaan iltapäivän yo-juhliin.

---


Alan Bennett
2007 suom. 2008
115s./Basam Books

11.25-12.00 Epätavallinen lukija (32s.)

(Mennyt 24h, luettu 745s.)

Kuningatar kiinnostuu yllättäen kirjallisuudesta ja lukemisesta. Moni asia tulee vielä muuttumaan, kun lukemiselle on saatava enemmän ja enemmän aikaa.

Ehdin tosiaan lukea viimeistä kirjaa 32 sivua, joten ihan tarinan ytimeen ei vielä päästy. Kirja vaikuttaa kuitenkin mielenkiintoiselta, ja tosiaan vähän epätavallisemmalta, joten luen sen varmasti lähipäivinä loppuun. Erillistä arviointia tuskin kuitenkaan enää teen kirjasta, joten eiköhän positiivisena alkanut lukukokemukseni säily ennallaan seuraavat 70-80 sivua.

Osallistun kirjalla Ikkunat auki Eurooppaan –haasteeseen ja valloitan Iso-Britannian, jahka tosiaan saan kirjan ensin luettua loppuun.

---

Huh hah hei, haaste melkein Sonjasta voiton vei... No, kaiken kaikkiaan hauska kokeilu tämäkin, mutta voi, että otti kunnon päälle! Silmät sirrissä tosiaan jo aloittelinkin, eikä kisakunto siitä ainakaan parantunut. Melkein tekisi mieli tehdä tämä joskus uudelleen, talviaikaan esimerkiksi ja varustautua vielä paremmin ruoalla ja varsinkin yksinäisyydellä.

Tavoitteena oli tosiaan lukea 800 sivua, mutta pääsin vain 745 sivulle asti. Vuorokaudesta lukemiseen käytin aikaa 13 tuntia ja 20 minuuttia eli käyttämättä jäi 10 tuntia ja 40 minuuttia, joista nukkumiseen meni 7h ja 45 minuuttia. Teille tietämättömille tuhraantui siis aikaa 2 tuntia ja 55 minuuttia. No, ehkä olisin tosiaan voinut käyttää aikani paremminkin, mutta toisaalta osa minuuteista toki kului ruoantekoon ja ehkä ne olivat tervetulleita taukoja lukemiseen. 
Vuorokauden aikana ehdin lukea viisi kirjaa kokonaan ja melkein kolmasosan kuudetta kirjaa. Pisin kirjoista oli Medicien naapurissa (189s.) ja lyhyin Tyttö peilissä (108s.). Jos laskelmani ja päätelmäni yhtään pitävät paikkaansa (nyt on aika sumuinen olo), nopein lukutahti minulla oli ehdottomasti Tyttö peilissä -kirjan kanssa, jonka seurassa siis tunnissa sain luettua 108 sivua, muissa kirjoissa tosiaan yhdellä sivulla oli kaksi kertaa enemmän tekstiä kun tässä. Hitaimmin edistyi Medicien naapurissa, jonka seurassa siis tunnissa sain luettua 47,25 sivua. Syyt ovat selvät: Tyttö peilissä -kirjassa oli niin isot rivivälit ja iso fontti, että lukeminen oli todella helppoa ja miellyttävää. Medicien naapurissa -kirjan kanssa tuli tehtyä ruokaa ja oli muita keskeytyksiä, joita en oikein voinut ottaa kirjan lukuajasta pois, koska ne olivat yksittäin niin lyhytkestoisia.

Yhteenkään "huonoon" kirjaan en maratonillani törmännyt, mutta Tyttö peilissä ja Medicien naapurissa nousivat ehdottomasti muiden ylitse. Kirjat valikoituivat loppupelissä helposti lukupinosta, ainoastaan Kesäkirjaa aikaisemmin pidin jo kädessäni Salmisen Varastoa, mutta päätin sitten vaihtaa sen Kesäkirjaan. Ymmärsin silloin, että lukunopeuteni ei päätä huimaa, joten iski pienoinen paniikki, että mitkä pari kirjaa pinosta vielä ehdottomasti haluan lukea ja mitkä jää tällä kertaa pois.

Samojen teemojen ympärille en edes ajatellut rakentavani lukemistani, vaan halusin aina mahdollisimman erilaista lukemista edellisen kirjan jälkeen. Viiniä keittiössä edusti arkista ulkomaista kirjallisuutta, joten sen takia hylkäsin mm. kirjat Valosta valoon ja Viides lapsi, vaikka en tosiaan tiedä olisiko kyseiset kirjat tarjonneet arjen kuvausta. Medicien naapurissa puolestaan edusti matkailua suomalaisesta näkökulmasta, joten hylkäsin listalta seuraavaksi Irlantilainen aamiainen -kirjan. Kesäkirja puolestaan pääsi edustamaan kotimaista arkea kuvailevaa kirjaa, joten hylkäsin sen jälkeen kaiken kotimaisen listalta. Neiti Etsivä oli pakko valita loppuillan torkkumisseuraksi, jotta pysyisin hereillä, ja se edustikin ainoana pinossa jännityskirjallisuutta. Aamulla oli pakko valita Tyttö peilissä, jotta ehtisin varmasti lukea kirjan kokonaan. Se myös edusti taas uutta lajityyppiä eli novelleja ja fantasiaa. Epätavallinen lukija pääsi lopuksi edustamaan mieskirjailijoita, sillä kovin naisvaltaiseksi pääsi tämä haaste äitymään.

Iso kiitos vielä kaikesta tsempistä sieltä ruudun toiselta puolelta! Viestit ilahduttivat pakertavaa lukijaa, ja palaan vastaamaan kommentteihin, kunhan tästä ensin tokenen:)

Mutta nyt onnellisesti tavallista elämää jatkamaan, lukea en aio ainakaan ennen iltaa;)

Viisikko aarresaarella

Enid Blyton
1942 suom. 1942
143 s./Tammi

Kesäloma on jo alkanut, ja perinteinen perheloma häämöttää kulman takana, kunnes selviää ettei Dick, Leo ja Anne vanhempineen voikaan viettää lomaansa yhdessä. Lapset päätetään lähettää tuntemattoman serkkunsa luokse kesäviikkoja viettämään. Perillä lapset tutustuvat tuimaan setäänsä, mukavaan tätiinsä ja kummalliseen serkkuunsa. Pauli-serkku on nimittäin tyttö, joka inhoaa Paula-nimeään ja haluaisi enemmän kuin mitään muuta olla poika. Lapset kuitenkin ystävystyvät hankalan alun jälkeen, ja seikkailut odottavat Paulin omalla saarella. Vanhan tarinan mukaan saarelle on kätketty kultaharkkoja, eikä lasten auta muu kuin yrittää löytää aarre ennen muita siitä kiinnostuneita.

Äskettäin lukemani Five Go to Mystery Moor aiheutti pienimuotoisen Viisikko-kuumeen, ja oli pakko jatkaa neljän lapsen ja koiran seikkailujen parissa. Valitsin kirjastosta tosiaan sarjan ensimmäisen osan, jota monet myös parhaimmaksi muistelevat. Olikin varsin hauskaa lukea, miten lapset ensimmäisen kerran kohtaavat ja ystävystyvät. Muistaakseni tuossa aikaisemmin lukemassani Viisikko-kirjassa ei käynyt ilmi lasten sukulaissuhteita, joten nyt sain vihdoin muistitukea siihen, ketkä ovat serkkuja ja ketkä sisaruksia.

Olin lievästi sanottuna pöyristynyt, kun olin lukenut kirjaa jonkun matkaa. Siis ensinnäkin tässäkin kirjassa keskityttiin sivutolkulla kuvailemaan Pauli/Paulan elämänfilosofiaa poikatyttönä. Samoja jorinoita on turhauttavaa lukea uudelleen, mutta ketuttaa myös se, että muut lapset jäävät aika yksiulotteisiksi Paulin rinnalla. Siinä missä Paulilla on hyviä ja huonoja päiviä, ja se kumpaan vaaka aina kallistuukin, vaikuttaa koko porukan dynamiikkaan. Mutta muut lapset sitten vaan olla möllöttävät ja jäävät seinäruusuiksi... Nyt kun olisi vielä haastateltavana lapsi, joka olisi lukenut koko sarjan. Olisi hauska päästä tenttaamaan, että onko noihin asioihin kiinnittynyt huomio ollenkaan nuoremmalla lukijalla.

Toisekseen tässäkään ei syöty niin paljon kuin olisin toivonut. Tai kyllähän lapset söivät, mutta ruokia ei kuvailtu mukavan monisanaisesti. Nyt enemmänkin ihmettelen, miten ihmiset eivät muista Viisikko-sanan kuullessaan niitä kymmeniä sivuja, joilla käydään läpi Paulin itsepäistä tyttövihaa, vaan muistavat aina ne ruokajutut.

Ja kolmanneksi, siis tässä oli ihan sama pelastumisratkaisu pahisten kynsistä kuin tuossa nummiseikkailu-kirjassa! Tökeröä:D Toivottavasti kukaan ei pistä pahakseen, kun kerron, että molemmissa kirjoissa pahikset haluavat nalkkiin jääneiden lasten kirjoittavan toisille lapsille, joita eivät siis ole vielä onnistuneet sulkemaan tyrmään, viestin, joka houkuttelisi loputkin lapset ansaan. Ja molemmissa kirjoissa Pauli kirjoittaa viestin, jonka allekirjoittaa Paulana, ja lapset tajuavat, että nyt ei ole asiat ihan kunnossa, Pauli ei koskaan viittaisi itseensä Paulana. Olen niin pettynyt!:D Nyt minun on ehkä luettava koko sarja, että pääsen tekemään tutkimusta siitä, miten paljon Blyton on kierrättänyt ideoitaan saman sarjan sisällä.

Ylläolevien asioiden takia en ehkä juuri nyt ole enää niin innoissani tästä sarjasta, mutta ehkä unohdan suivaantumiseni muutamassa viikossa, ja olen taas kohta ulkona nauttimassa kesäsäästä Viisikko-kirja kädessä:)

Osallistun kirjalla Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen ja nappaan pisteen alakategoriassa Iso-Britannia.

Suuria suunnitelmia 24 tunnin varalle

Menin ja innostuin Hannan ja Karoliinan 24 tunnin lukusessioista. Lomani ensimmäinen osio kolkuttelee jo ovella, ihan muutaman päivän päässä, joten olen päättänyt aloittaa oman lukukoitokseni heti ensimmäisenä lomapäivänä.

Yleensä en haaveile voivani lukea päivät pitkät, mutta tätä haastetta en vain voinut vastustaa! Olen auttamattoman hidas lukija, mutta silti haluan tietää mihin rahkeet ns. riittää:) Tuhanteen sivuun tuskin pääsen, 800 on ehkä minun tilanteessani realistinen tavoite. Testailin hieman lukunopeuttani, kun luin Pieni talo preerialla -kirjaa pari iltaa sitten ja sain puolessa tunnissa edettyä noin 35-40 sivua. Ja kirja oli vielä runsaasti kuvitettu:D Lukeminen ei tietenkään ole mikään kilpailulaji (paitsi tämän tulevan yhden päivän ajan!), mutta mielenkiinnolla odotan miten lukeminen ottaa onnistuakseen. Uskoisin, että tästä tulee once in a lifetime -tyyppinen juttu minun tapauksessani.

Moni onkin Hannan ja Karoliinan lukusessioiden kommenttiosiossa todennut, että suuri osa iloa on lukulistan suunnitteleminen. Minäkin sain yhden illan kulumaan oikein rattoisasti etsiessäni varteenotettavaa lukemista. Uskon tosiaankin olevani "kisatilanteessakin" hidas lukija, joten minun ei kannata ottaa vaivoikseni yli 300 sivun kirjoja, koska muuten lukuhuumani jää huonossa lykyssä yhteen tai kahteen kirjaan:D Sivumääriä tarkasti silmällä pitäen olenkin muodostanut alustavaa listaa kirjoista, jotka aion raahata kirjastosta kotiin huomenna. Torstaina ehdin vielä tehdä toisen reissun, jos tuntuu, että pino ei vaikuta tasalaatuiselta.

Anni Blomqvist – Tie Myrskyluodolle (153s.)

Hanna Tuuri – Irlantilainen aamiainen (157s.)

Kirsi Piha – Medicien naapurissa (189s.)
Tove Jansson – Kesäkirja (143s.)
Anni Swan – Ollin oppivuodet (197s.)
Helen Moster – Hylky (253s.)

Joel Haahtela – Lumipäiväkirja (190s.)
Bo Carpelan – Lehtiä syksyn arkistosta (206s.)
Arto Salminen – Varasto (167s.)

L. M. Montgomery – Sininen linna (280s.)

Anna Gavalda – Viiniä keittiössä (132s.)

Emma Donoghue – Huone (325s.)

Doris Lessing – Viides lapsi (160s.)

S. J. Watson – Kun suljen silmäni (389s.)
Cecelia Ahern - Tyttö peilissä (109s.)

Ernest Hemingway – Vanhus ja meri (132s.)

Murakami – Mistä puhun kun puhun juoksemisesta (175s.)

Alan Bennet – Epätavallinen lukija (115.s)

Truman Capote – Aamiainen Tiffanylla (174s.)

Neiti Etsivä ja Peililahden salaisuus (137s.)

Neiti Etsivä ja luolan arvoitus (132s.)

Neiti Etsivä ja lentävän lautasen arvoitus (132s.)

Neiti Etsivä ja kirjaston kummitus (139s.)

Neiti Etsivä ja kadonneen kaupungin salaisuus (141s.)

Listalle päässeitä kirjoja olen valinnut omalta 100 naiskirjailijan kirjaa -listalta, muutamilta 100 kirjaa jotka kaikkien on luettava elämänsä aikana -listalta sekä muutamilta lippusilta ja lappusilta. Tarkoituksena olisi päästä ruksimaan listoilta kirjoja luetuksi:) Vierailin myös useissa kirjablogeissa lukemassa muiden TBR-listoja, joilta tein muutaman mielenkiintoisen noukinnan. Tietenkään ei ole ollenkaan pahitteeksi, jos vieläpä lukee kirjoja, jotka kerryttävät pistesaldoja eri haastetehtävissä. Tosin minulla on niin monta rautaa tulessa haasteiden suhteen, että pisteitä kertyy yrittämättäkin:D

Alustava listani on mielestäni ihan mukavan monipuolinen. On kotimaista nais- ja mieskirjailijaa, lastenkirjaa, klassikkoa ja muistelmakirjaa. Ulkomaisista kirjoista on myöskin uutta ja vähän vanhempaa, klassikoita ja tyttökirjallisuutta. Lisäksi aion lukea yhden Neiti Etsivän, koska mitäpä olisi kesä ilman Paulaa, Georgea ja Bessiä. Viisi mainitsemaani kirjaa ovat jättäneet hyvät muistot minulle, joten haluan lukea jonkun vanhoista suosikeistani. Valinnanvaraa on jo jonkun verran omalla listallani, mutta koska kaikkia - varsinkaan uudempia kirjoja - ei kirjastosta ole lainattavissa tähän hätään, saa sopivia kirjoja ehdottomasti ehdotella! Kriteerinä tosiaan lyhyehkö pituus ja tarinan tietynlainen vauhdikkuus. Kaipailisin listalle jotain Luptonin Sisar-kirjan tyyppistä teosta, joka olisi helposti lähestyttävä, mielenkiintoinen ja niin vetävällä juonella maustettu, että lukeminen sujuisi kuin vettä vaan.

Vinkkailkaahan, jos jotain kivoja kirjoja tulee mieleen!:) Pari kirja-arviota on varmasti tulossa ennen 24 tunnin lukuhulinoita, mutta tämän projektin parissa palaan asiaan sitten perjantaina 1.6. Tarkoituksena olisi aloitella lukusessiot aamupäivällä klo 12.00 ja lueskella tosiaan sinne lauantaille 2.6 klo 12.00 asti. Olen superinnoissani!:) 

Naisten Etsivätoimisto nro 1

Alexander McCall Smith
1998 suom. 2003
302s.

Mma Ramotswella on aina ollut silmää elämän pienille yksityiskohdille. Niinpä hän päättääkin perintörahojensa turvin ryhtyä Botswanan ensimmäiseksi naisetsiväksi auttaakseen ihmisiä isoissa ja pienissä ongelmissa. Mma Ramotswe tutkii -sarjan ensimmäisessä osassa tutustutaan aloittelevan etsivän elämäntarinaan ja taustoihin, juodaan lukuisia kupillisia rooibos-teetä, selvitellään hankalia (ja yllättävän koskettaviakin) rikoksia ja jännitetään miten naisen rakkauselämä järjestyy.

Kirjakaupassa työskennellessäni olen kohdannut kymmeniä asiakkaita, jotka ovat lämpimästi suositelleet Alexander McCall Smithin suosituinta etsiväsarjaa - häneltä niitä sarjoja nimittäin on pukannut markkinoille vähän enemmänkin. En ole kokenut mahdollisesti liiallista elämäniloa pursuavan kirjasarjan käyvän yksyhteen oman kirjamakuni kanssa, mutta pääsin asiaa vihdoin testailemaan, kun Kirjavan kammarin Karoliina ilahdutti minua Totally British -aiheisella kirjapaketilla, josta löytyi Naisten etsivätoimisto nro 1 -kirja. Kiitos vielä Karoliinalle!

On se kumma juttu, miten omista ennakkoluuloistaan haluaa välillä väkisin pitää kiinni, vaikka huomaakin viihtyvänsä tarinan parissa. Aluksi jupisin hyväntahtoisesti itsekseni, että kyllä kirjassa keskitytään ihan liikaa päähenkilöön, selvitellään liikaa pikkuongelmia sen sijaan, että olisi yksi todella mielenkiintoinen ja kinkkinen rikostapaus ja kuvaillaan kuplivan iloista elämää Botswanassa. Minä kun tykkään jännityskirjallisuudesta osaksi ihan sen jännityksen takia. No, loppujen lopuksi pidin tästä kirjasta juuri siksi, että siinä keskitytään synkkien asioiden lisäksi päähenkilön ihastuttavaan persoonallisuuteen, selvitellään välillä ihan arkipäiväisiäkin asioita erinomaisella järjenjuoksulla ja ollaan iloisia, valoisia ja vähään tyytyväisiä. Silti en jotenkin suostu uskomaan, että oikeasti pidin kirjasarjan aloituksesta, ja että voisin hyvän hetken sattuessa jatkaakin sen parissa.

Onko lukijoiden joukossa Mma Ramotswe -faneja? Onko kirjasarja taattua laatua osasta toiseen, vai onko joku kirja ehdottomasti muita parempi? Onko sarjan joka osassa monta eri rikosta ratkaistavana, vai noudattaako joku osa perinteistä jännityskirjan muotoa, ja keskittyy yhteen suurrikokseen?

Kirjallinen maailmanvalloitus -haasteeseen olen pyrkinyt lukemaan kyseisessä maassa asuvan kirjailijan kirjan, mutta koska hieman epäilen botswanalaista kirjallisuutta löytäväni, saa tämä kirja edustaa Botswanaa - onhan kirjailija kuitenkin asunut maassa pitkiä aikoja. Tällä hetkellä Alexander McCall Smith asuu kuitenkin Skotlannissa, joten osallistun kirjalla myös Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen ja nappaan pisteen Iso-Britanniasta:)