Laura Ingalls Wilder
1935 suom. 1957
336 s./Gummerus
Ingallsin perhe pakkaa maallisen omaisuutensa vankkureihin ja lähtee vaeltamaan kohti valtavaa preeriaa, jossa heidän uusi elämänsä odottaa. Perhe matkustaa päiviä ja taas päiviä, pysähtyvät yllättäen ja alkavat rakentamaan tulevaa kotiaan. Ajan kuluessa lähistöltä löytyy sydämellisiä naapureita ja villejä intiaaneja.
Tykkäsin, en voi muuta sanoa! Olin lukiessani nöyrän ihastunut kaikkeen siihen tee-se-itse-meininkiin, jota kirjassa on vaikka muille jakaa. Itse tehtiin niin talot, ruoat, huonekalut, vaatteet... Jatkuvasti perheen aikuiset tekevät jotain, jotta elämä voisi jatkua laadukkaana ja kaikilla olisi tarpeeksi kaikkea. Tällä päivällä ja ajalla, johon kirjan tapahtumat sijoittuvat, ei ole kyllä mitään tekemistä toistensa kanssa, joten koko kirja on kuin seikkailu lukijalle. Pieni talo preerialla -kirjan parissa saa sukeltaa toisenlaiseen maailmaan ja elämäntapaan. Äärettömän preerian tunnelma, sysimustat yöt susineen ja maissileipien tuoksu todella saavuttavat lukijan.
Katsoin pikkutyttönä muutaman tuotantokauden Pieni talo preerialla -tv-sarjaa, mutta nyt kirjan lukeneena hieman ihmettelen, että eikö tv-sarjaan ole otettu tästä kirjasta kuin nimi ja päähenkilöt? Mielestäni jonkunlainen kylä on ihan tyttöjen kotitalon lähistöllä, ja perheen lapset käyvät kouluakin kylässä. Ja tässä kirjassa kylä on kahden päivän matkan päässä. Minun on ehdottomasti jatkettava sarjan läpikahlaamista, koska haluan selvittää, onko jatko-osissa luvassa tapahtumia, jotka ovat tv-sarjasta tuttuja. Ja lukisin minä sarjan muutenkin, ensimmäinen osa oli niiiiiin ihana. Suosittelenkin Pieni talo preerialla -kirjaa kaikille tyttökirja-ihmisille. Tästä tuli ainakin minulle yksi parhaista tyttökirjakokemuksista! Mitäpä muuten tykkää kirjasta Sara, blogimaailman tunnettu tyttökirjaihminen? Sara on lukenut käsittämättömät määrät tyttökirjoja, erottuuko Pieni talo preerialla hyvin joukosta?
Osallistun kirjalla So American -haasteeseen ja valloitan Minnesotan osavaltion. Täytyy kyllä kiitellä Karoliinaa osavaltio-haasteesta, minulla ei ole yhdysvaltalaisia kirjoja lukiessani ollut mitään mielikuvaa paikoista, joissa kirjan tapahtumat ottavat tapahtuakseen, joten on ollut enemmän kuin kätevää sijoittaa tarinat jälkikäteen kartalle. Jospa maantietoni Yhdysvaltojen osalta olisi paremmin hallussa haasteen suoritettuani!
Kai huomasit että tämä on sarjan toinen osa? Ensimmäisen osan, Pieni talo suuressa metsässä, luin pari kuukautta sitten ja siinä oli tuota samaa hyvää "tehdään kaikki itse" asennetta ja että elämä tuli hyvin dokumentaarisena esiin mutta siinäkin hämäsi ne suljetut piirit, oltiin keskellä ei-mitään...joten minäkin olisin utelias kuulemaan onko myöhemmissä osissa enemmän yhteyttä muihin ihmisiin, asutusta lähempänä jne.
VastaaPoistaHyvä kun sanoit, hdcanis! Minä helposti höynäytettävänä tyttönä uskoin kirjan sivuilla olevaa kirjaluetteloa, jossa Pieni talo preerialla on ensimmäisenä ja suomennettukin 1957, kun seuraava kirja Pieni talo suuressa metsässä on suomennettu 1961. Tietenkin oletin, että näin se sitten vain on, vaikka ihmettelinkin ratkaisua, kun Pieni talo preerialla -kirjassa kuitenkin kerrotaan, että perhe on ensin asunut Suuressa metsässä:D
PoistaLukekaapa ne jatko-osat tosiaan ;) Perhe lähtee liikkeelle tuosta talosta missä tässä kirjassa asuvat, suunta on koko ajan lännemmäksi. Asuvat välillä myös ihan asutuksen tuntumassa ja muistaakseen yhden talven kaupungissakin.
PoistaMinä puolestani en ole tätä tv-sarjaa nähnyt, joten olen aivan kirjasarjan varassa.
Niin, kirjan jatko-osissa perhe jatkaa matkaansa kohti länttä. Eivät siis jää Minnesotaan. Asuvat sittemmin ihan asutuksen tuntumassa ja muistaakseen yhden talven kaupungissakin.
PoistaKiitos lisäselvityksestä! Sarjahan tulee olemaan sitten kovinkin mielenkiintoinen, jos paikallaan junnaamista ei juurikaan tapahdu. Paitsi jo nyt tuntuu pahalta perheen isän puolesta, eihän hän muuta ehdi tehdä kun nikkaroida aina uuden talon, uudet huonekalut ja taas vankkurien pakkaus edessä ja uudet tuulet:D
PoistaMinä luin tämän nuorempana ja tykkäsin tosi paljon. Jo silloin minäkin ihastuin tuohon tee-se-itse -meininkiin ja leikkimme kavereiden kanssa perustuivat usein näihin kirjoihin ;).
VastaaPoistaMeillä puolestaan oli suosittua leikkiä näitä elämänkolhimia tyttöjä eli Pieni talo preerialla Mary kiinnosti hirveästi sokeutensa takia. Ja Heidi-sarjan Klara puolestaan pyörätuolinsa takia.
PoistaMinä olen miettinyt ihan samaa, eli sitä, onko tällä kirjasarjalla ja tv-sarjalla muuta yhteistä kuin nimi. En ole lukenut kaikkia kirjoja, mutta muistan ihmetelleeni, miten "kaikki" tuntui niin vieraalta tv-sarjaan verrattuna.
VastaaPoistaPS: Unohdin tuonne maratonin puolelle kommentoida, että minusta oli kiva kun tykkäsit Ahernin Tyttö peilissä -kirjasta! :)
Minä en nyt uskalla alkaa katsoa tv-sarja versiota ennen kuin olen lukenut kaikki kirjat, jotta en sitten pilaa kirjatunnelmia ennenaikaisesti. Tv-sarjan neljä ensimmäistä tuotantokautta kyllä jo odottelee minua äidin kirjahyllyssä...
PoistaTyttö peilissä -kirja ihastuttaa kyllä vieläkin, vaikka lukemiseta on jo aikaa:)
Ingallsin esikoinen on listallani, mutta en ole saanut toimeksi hankkia. Tämän jälkeen tulee lisää ponninta hankkia :)
VastaaPoistaSarjaa katsoin toissa (tai viime) kesänä,ä. kun tuli TV:stä
Kannattaa juu ehdottomasti hankkia kätösiinsä tämä kirja! Olet kiitettävästi tarttunut tyttökirjallisuuteen, ja tässä on hieman miesnäkökulmaakin, niin ei tarvitse pelkästä kikattelusta lukea;)
PoistaOi tämä oli tosi kova sana silloin tyttökirjaiässä! Ja niin oli sarjakin. Voisikin taas palailla näiden aarteiden pariin joskus.
VastaaPoistaNämä tekee kyllä hyvää sielulle, kun aika lukemiselle on sopiva:)
PoistaJatko-osakommervenkit sinulle on jo ehdittykin selostaa... :-) Minusta nämä ovat mukavia kesäkirjoja, tämmöiset, ja hienoa ajankuvaa.
VastaaPoistaHienoa ajankuvaa nimenomaan. Tosin sitäkin voi saada ns. liikaa. Olen nyt lukemassa Tie Myrskyluodolle -kirjaa, jossa myös on "hienoa ajankuvaa" ja jotenkin juuri Pieni talo preerialla luettuani on vähän ähkyä ilmassa ja pitäisi ehkä lukea jotain nykyaikaan liittyvää seuraavaksi...
PoistaHei Sonja, minulle Pieni talo preerialla on tuttu vain tv-sarjana, jota olen myös pienenä tyttönä katsonut. Postauksesi innoitti, että haluan lukea kirjatkin, pian! Olen jotenkin ajatellut, että mielikuvat tv-sarjasta haittaisivat lukemista, mutta kirjathan vaikuttavat täysin erilaisilta...
VastaaPoistaSuosittelen kyllä lukemaan ainakin sarjan ensimmäisiä osia. En tiedä miten tarinat sitten alkavat toistamaan itseään, mutta ainakin ensimmäisen Ingallsini luettuani voin todeta, että aikuinenkin lukija saa kirjoista jotain hienoa irti, ettei niissä keskitytä vain perheen tyttöjen edesottamuksiin.
PoistaHeippa, haastoin sinut Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteeseen!
VastaaPoistaTV-sarja on aika kaukana kirjoista. Perusperhe on sama, mutta tapahtumat on sijoitettu erilaiseen ympäristöön ja muita henkilöitä on paljon enempi. Kirjasarja muistaakseni huononee loppua kohden, siellä loppupäässä Laura ja Mary oli jo aikuisia. TV-sarja taas tuntuu olevan tasaisen hyvä (tosin sitä en ole katsonut mitenkään erityisen järjestelmällisesti).
VastaaPoistaVoi että, rakastin näitä pienenä. Niissä tosiaan tehtiin paljon kaikkea mielenkiintoista. Lapsenmieleeni syöpyivät hankeen valetut vaahterasiirappikaramellit. (Öö, ei yhtään makealle perso juu, kun tämä tulee kirjasta ensimmäisenä mieleen... en ole kyllä varma, oliko se tässä kirjassa vai jossain sarjan muussa osassa.)
VastaaPoistaTämä on aivan ihana kirjasarja, tykkään, tykkään, tykkään. Itsekin luin tämän samaiseen haasteeseen englanninkielisenä versiona.
VastaaPoista