Juhani Aho
1884
249 s./WSOY
Minna Canth
1885
111 s./WSOY
Projekti Gutenbergistä löytyvien klassikoiden kahlaaminen jatkuu - ja varsin hyvällä menestyksellä vieläpä. Työmatkoilla ja lounastauoilla olen kätevästi saanut tutustuttua näihin kahteen klassikkoon ja täytyy myöntää, että molemmat veivät siinä mielessä jalat alta, että vielä kotonakin olen jatkanut niiden lukemista, vaikka kesken olisi ollut muutakin mielenkiintoista. Voin paljastaa, että minulle on täysin uutta innostua kotimaisesta vanhasta kirjallisuudesta!
Rautatien tunnelmaan oli helppo päästä välittömästi. Paukkuvat pakkaset, rovastin lämpöä hehkuva koti ja kotimatka hevosen vetämässä reessä - vanhaa Suomea kauneimmillaan. Matin ja Liisan rautatiestä johtuvaa ihmetystä ja alati kasvavaa kiinnostusta oli mielenkiintoista seurata vierestä. Tarinan perusteella Aho vaikuttaa tarkkanäköiseltä kirjoittajalta, joka osaa poimia oleellisen ihmisten käyttäytymisestä huumoria unohtamatta. Uusien asioiden puskiessa tuttujen ja turvallisten asioiden ytimeen, siinä on tarpeeksi jännittämistä lukijallekin, saati sitten tarinan ukolle ja akalle.
Minna Canthin kirjasta en tiennyt mitään etukäteen, joten Johannan epäreilu kohtalo tuntuu aika järisyttävältä - ja valitettavasti tänäkin päivänä erittäin ajankohtaiselta. Nuori morsmaikku päätyy onnettomaksi vaimoksi miehelle, joka ryyppää kaikki perheen rahat. Siinä missä Rautatie ihastutti, Työmiehen vaimo puolestaan pisti niin vihaksi. Onko kotimaisen kirjallisuuden saralla kamalampaa miestä kuin Risto? Tai yhtä epäoikeudenmukaisia kanssaihmisiä kuin Johannan naispuoliset tutut? Olen yllättynyt, että oikeastaan tunsin niin syvästi Canthin kirjaa lukiessani, sillä aikaisemmin en ole tuntunut pääsevän näytelmien sisälle vaan ne ovat jääneet aina hieman etäisiksi. Hyvä tarina ilmeisesti auttaa siihenkin pulmaan.
Molemmilta kirjailijoilta tulen varmasti lukemaan vielä muutakin. Varsinkin Ahon tyyli yllätti. Teksti ei ollutkaan tunkkaista, vanhaa ja tylsää. Ja Canth on juuri niin rohkea ja aikaansa edellä ollut suorasuu kuin olen aina muiden jutuista ymmärtänyt. Vaikuttavaa!
Kuuluvatko kyseiset teokset teidän suosikkeihinne kotimaisen klassikkokirjallisuuden saralla? Minulla molemmat pompsahtivat sinne kertaheitolla, mutta aikaisemmin myös Sinuhe Egyptiläinen on tehnyt suuren vaikutuksen. Aleksis Kivi ja Väinö Linna puolestaan ovat jättäneet kylmäksi.
Mieskirjailijoiden 50 kirjaa
Naiskirjailijoiden 100 kirjaa
Koen 13 kotimaista kirjailijaa
Avioliittojuonia
Kuuluvat <3 Nuo molemmat ovat niin huippuja, niin hienoja!
VastaaPoistaHienoja kirjoja! Aho on taitava kirjailija vielä nykymittapuullakin arvioituna. Ja Canthin Työmiehen vaimo herättää uinuvan feministin jokaisessa naisessa edelleenkin. On näissä lumoa, joka säilyy sukupolvelta toiselle.
VastaaPoistaKyllä kuuluvat minunkin mielestäni. Juuri viime talvena luin Rautatien ties monenneko kerran uudelleen ja myös vähän Canthia; tuo nimenomainen olisi myös odottamassa kotona uudelleen lukua. Hienoa, että pidit. Väinö Linna on kyllä myös oma suosikkini.
VastaaPoistaKiitos muistutuksesta! Kiven Seitsemän veljeksen jälkeen Gutenberg on vaipunut johonkin ajatusteni taka-alalle. Pitäisi kurkata sieltä taas jotain lukemista puhelimeen :)
VastaaPoistaEn ole kummaltakaan lukenut juuri näitä kirjoja, mutta pidän heidän muista teoksistaan. Canthilta suosikkini on ehdottomasti Annaliisa ja Aholta tykkäsin Juhasta. Linnan Tuntematon kuuluu sekin suosikkeihini kotimaisesta kirjallisuudesta. Waltaria olen lukenut häpeällisen vähän ottaen huomioon, kuinka hyvä kirjailija hän on.
VastaaPoista