2011 suom. 2012
292 s./Gummerus
Blackwellin kyläpahanen Massachusettsissa saa alkunsa, kun pieni uudisasukkaiden joukko saapuu tuolle kohtaa Amerikkaa vuonna 1750 ja päättää rakentaa kotinsa keskelle mustakarhujen maita. Pikkuhiljaa ihmisiä saapuu enemmänkin jäädäkseen, ja kylä sen kun kasvaa. Sukupolvet vaihtuvat ja joidenkin jäädessä auttamattomasti unholaan toisten tarinat jäävät asukkaiden mieleen vuosisatojen ajaksi. Punainen puutarha on kokoelma tarinoita, joissa puheenvuoron saavat ne, joiden elämä ja teot ovat muovanneet monien muidenkin kohtalon.
Punainen puutarha tarjosi minulle unohtumattoman lukukokemuksen, sen sisällään pitämät tarinat ovat kuin otteita aikuisten tyttökirjoista. Rakastan L.M. Montgomeryn tuotantoa, hänen tarinoidensa parissa saan palata ajassa taaksepäin viehättäviin pikkukyliin, joita asuttavat mielenkiintoisen ihmiset. Vaikka hänen päähenkilönsä ovatkin kuin vanhoja rakkaita ystäviä, nautin suunnattomasti myös niistä pienistä kertomuksista, joita hänen kirjoissaan vilisee runsain mitoin. Juuri sellaisia tarinoita Hoffmanin uutuuskin on mielestäni pullollaan. Blackwellin perustajajäsenet saapuivat kylän alueelle jo 1700-luvun puolivälissä, ja vuosien saatossa heidän jälkeläisensä saavat kokea vuorollaan koko elämän kirjon suurine onnentunteineen ja valtavine pettymyksineen.
Punainen puutarha kädessäni tunsin olevani kotona. Tarvitsen aina välillä tarinoita, jotka ovat vähän vinksahtaneita, ja joista ei oikein osaa sanoa, kuinka paljon kertoja on ehkä pistellyt omiaan. Sellaisia pitää hyvien tarinoiden olla. Kaiken kaikkiaan kyseessä on niin ihastuttava kirja, että haluaisin pitää sen kokonaan itselläni enkä jakaa lukukokemuksen herättämiä tunnelmia kenenkään kanssa. Se on tosirakkautta se.
Osallistun kirjalla So American -haasteeseen ja valloitan toistamiseen Massachusettsin.
Oih, kuulostaa ihanalta kirjalta (ja lukukokemukselta)! Ja kansikin on niin kaunis, että!
VastaaPoistaKiitos vinkistä. :)
Ihanille tarinoille on kyllä välillä tarvetta raskaiden kirjojen välissä. Kansikuva on tosiaan kaunis, valitettavasti oma versioni on pokkarimainen ennakkokappale, on varmaankin pakko sijoittaa joku päivä ihan kovakantiseen versioon...
PoistaKyllä, tässä on ehdottomasti myös tyttökirjojen tunnelmaa, mutta aikuisissa tunnelmissa. Minäkin pidin tästä kirjasta ja luulen, että ajan myötä kirjan arvo vain kasvaa mielessäni.
VastaaPoistaTyttökirjamaisuus valitettavasti hieman ropisi pois, kun tarinat saavuttivat 60-80 -lukujen huumehörhöilyt ja muut, mutta onneksi suurin osa tarinoista sijoittuu reilusti hamaan historiaan.
PoistaKiitos lukuvinkistä blogissani. Löysin kirjan meidän työpaikalta, joten otin sen kotiin luettavakseni. Ihana, että sie ja Katja olette molemmat tästä pitäneet. Jouduin vaihtamaan kirjaa vielä tätä helpompaan, sillä kova työstressi esti minua jotenkin pääsemästä mukaan eri tarinoihin. Nyt uusi yritys. :)
VastaaPoistaPunaisen puutarhan osaisin kuvitella olevan parhaillaan kiireettömän arjen keskellä, kun on aikaa keittää kuppi kuumaa ja makustella rauhassa tarinoita. Työmatkalle tms ympäristöön en osaisi kirjaa suositella. Toivottavasti sinäkin tulet pitämään kirjasta!
PoistaIhanaa lukea tästä kirjasta näin kehuva arvio! Tämä odottaa minua yöpöydälläni, ehkäpä tartun tähän jo tänä iltana :).
VastaaPoistaIhanaa, että tämän on niin moni jo bongannut luettavaksi. Hyvänmielen kirjoja ei ole koskaan liikaa:) Ihania lukuhetkiä sinulle! (Ellet ole jo ehtinyt lukemaan kirjaa, tällä hetkellä olen niin muissa tohinoissa, etten ole ehtinyt moneen päivään blogikierrokselle)
PoistaOi joi, nimenomaan minäkin nyt kaipaan tarinaa, jossa on vähän jotain vinksahtanuttakin :)
VastaaPoistaSuosittelen lämpimästi!:)
PoistaKyllä minunkin täytyy tähän tarttua, kun en voi vastustaa tyttökirjamaista tunnelmaa! :)
VastaaPoistaJään odottamaan arviotasi, osuiko aikuisten tyttökirja -kuvaus ollenkaan oikeaan tyttökirjaekspertin mielestä:)
PoistaKuulostaa ihanalta, varsinkin tuo "aikuisten tyttökirja" ja "kuin Montgomerya"! <3
VastaaPoistaIhana oli kirja. Harmi, että kirjan voi lukea ensimmäisen kerran vain yhden kerran. Onneksi lukukokemusta ei pilannut kiire eikä stressi eikä mikään. Sain kirjasta kaiken irti:)
PoistaKirjan kirjoittaja on enkä pistellyt puutarhassa neulalla maahan ja pyytänyt ylimääräisiä poistumaan niistä reijistä, kuten se eräs paimen teki, kun tuli aivan pakkorako ja se tarkoitti myös sitä, että sen tarinan kuulijalle koitui kaksisataa vuotta myöhemmin äkkiyllätyksellinen vinksahdus vakavaksi viivaksi tarkoitettuun suuhun.
VastaaPoistahttp://suolasuinen.blogspot.fi/