1916-1925
134 s./WSOY
Ota riski ja rakastu -haasteen osalta minua lähestyi Tintti, joka kehotti minua tutustumaan lempirunoilijansa tuotantoon. Suomenruotsalainen Edith Södergran kuoli jo 31 vuotiaana, mutta on silti kansainvälisesti yksi Suomen tunnetuimmista runoilijoista.
Olin melko varma jo ennen kirjan lukemista, etten luultavasti pidä Södergranin runoista. Yritin kovasti löytää edes yhden runon, jossa edes tunnelma olisi ollut sellainen, että olisin jotenkin voinut saada siitä kiinni ja samaistua tai... No, ylipäätänsä saada irti runosta jotain. Mutta ei, kokoelma jätti täysin kylmäksi tämän tytön.
Periaatteessa ei voi sanoa, että runot olisivat sieltä vaikeimmista päästä, sillä jokaisen lauseen kyllä ymmärtää ja joten kuten tajuaa, mitä sillä yritetään ehkä sanoa. Mutta sitten toisaalta, mitä sitten tarkoittaa oikeasti esimerkiksi lause "Olen hämärässä temppelin papitar, vihitty vartioimaan tulevaisuuden tulta"?! Mitä siitä oikeastaan pitäisi saada irti, minä en ainakaan saa mitään. Luen lauseen vain kirjaimellisesti, että nyt siinä sitten on joku papitar, joka on hämärässä temppelissä ja vartioi siellä tulevaisuuden tulta. What?
Positiivisesti ajatellen on mukavaa, että kokoelma on todella ehyt ja Södergranin vakioteema eli luontokuvaelmat pääsevät näkyvästi ja selkeästi esiin, eli hänen tuotannostaan saa hyvän käsityksen pelkästään tämän kokoelman perusteella. Harmi vain, etten itse juuri luontoaiheisista runonpätkistä välitä, tai ainakin näissä runoissa on liikaa mystiikkaa ja taruolentoja, joiden edesottamukset eivät vain onnistu herättämään kiinnostustani.
Eli nyt ei Tintti onnistunut saamaan minua Södergran-faniksi, mutta toki mielenkiintoinen lukukokemus tämä oli. Nyt tiedän millaista hänen tuotantonsa on, ja ei kai klassikkokirjan lukeminen ikinä hukkaanheitettyä aikaa ole. Nyt olen kuitenkin aivan varma siitä, että enempää en Södergrania tule elämäni aikana lukemaan;) Jään odottamaan millä haastekirjoille Roz ja Elegia minua tulevat muistamaan. Jännittävä haaste kaiken kaikkiaan!
Osallistun kirjalla Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin (alakategoria Runot) ja Underbara finlandsvensk vid papper -haasteeseen.
Minulla on yksi Edith Södergranin kokoelma, jonka ostin Akateemisesta. Valitettavasti minulla on samanlaisia ajatuksia kuin sinulla. Runot ovat kauniita, ja hienoja, mutta ne eivät sytyttäneet minua, bloggaan ehkä runoista kun luen ne vielä kerran.
VastaaPoistaKyllä, mitä kauemmin lukemisesta on, sitä turhautuneempi itse asiassa olen Södergranin kokoelmaan. Runot olivat niin yhdentekeviä minulle, että en tiedä miten päin olisin:D
PoistaMinä taas rakastan Södergrania, vaikka runot saavat minut surulliseksi. Onneksi hän ikuisti tuntemuksensa runokokoelmiksi.
VastaaPoistaHienoa, että uskalsit tarttua teokseen!
Varsinkin runokokoelman luettuaan sitä toivoisi edelleen olevan opiskelija, joka pääsisi tunnilla keskustelemaan luetuista runoista - tai lähinnä kuulemaan, mitä muut ovat saaneet irti runoista, joista itse ei ole saanut mitään. Vaikka tietenkin se on niin, että tunnelmaa (esim. kun sinä sanoit, että tulet surulliseksi) ei ehkä pysty edes analysoimaan...
PoistaHienoa, että tartuit haasteeseen ja luit! Ja harmi, ettet pitänyt :( Södergran on minun lempirunoilijoitani.
VastaaPoistaMinä yritän lomailun jälkeen etsiä käsiini vastahaasteeksi heittämäsi kirjan. En yhtään tiedä mitä odottaa:)
Södergranin kanssa ei synkannut, mutta aion tämän vuoden aikana lukea lisää Saima Harmajan runoja, joista toivon pitäväni. Muutamia luin viime vuonna, ja niissä onnistuin saamaan tunnelman kulmasta kiinni.
Poista