lauantai 11. toukokuuta 2013

Peppi Pitkätossu



Astrid Lindgren
1945 suom. 2005
117 s./WSOY


Nyt ole sitten lukenut elämäni ensimmäisen Pepinkin. Kokemus ei ollut maailmoja ravisuttava, sori vain te kaikki Lindgren-fanit. Olen tietenkin hieman pettynyt, koska kirja jätti minut niin kylmäksi - valitsinhan Pepin avaamaan Legendaarisia naisia -teemakuukauden. Wikipedia muuten tiesi kertoa, että Astrid Lindgren on luokiteltu 12 maailman luetuimman kirjailijan joukkoon ja että Tukholman kaupunginkirjaston lainatuin lastenkirja on Peppi Pitkätossu. Aikamoista!

No mutta. En tosiaan taida olla Peppi-tyttöjä ja ehkä on myös välillä hyväksyttävä se tosiasia, että jotkut kirjat pitäisi lukea nimenomaan lapsena. Tai aikuisena lasten kanssa. Tai erittäin lapsenmielisellä tuulella. Niin tai näin, olosuhteet eivät olleet kohdillaan. Kirjaversio tuli tutuksi vasta nyt, mutta pienenä katselin kyllä Peppi-elokuvia. Lapsuudenystävien kanssa leikimme elokuvien ja tv-sarjojen inspiroimana vaikka mitä, mutta Pepin roolista en muista tapelleeni kenenkään kanssa, joten pahoin pelkään, ettei liikkuva kuvakaan tehnyt pieneen katselijaan vaikutusta. Ehkä se on kuitenkin ymmärrettävää, olemmehan niin erilaisia Pepin kanssa ja hän on ehkä makuuni liian poikamainen, vilkas, räväkkä ja energinen.

Osallistun kirjalla Kiinteisöhaasteeseen ja muutan huvilasta kartanoon. Kuuden kirjan jälkeen olenkin sitten tavoitettavissa linnasta. Huvikumpu on suorastaan legendaarinen koti ja siksi olinkin yllättynyt miten tuntemattomalta se kuitenkin kirjan luettuani tuntuu. Isossa talossa on hyvin tilaa Pepille ja herra Tossavaiselle - ja välillä hevosellekin. Matkalaukussa on kasa kultakolikoita ja parhaat ystävät asuvat naapurissa. Välillä on kivaa leipoa ja jättää keittiö siivottomaan kuntoon, mutta joskus päivän hauskin puuha voikin olla veden kaataminen lattialle ja sotkujen siivoaminen luistelemalla harjasten päällä. Kaikki on mahdollista kun äiti on enkeli ja isä merellä seikkailemassa. Naapurin lapsista Huvikumpu on maailman hauskin paikka ja Peppi maailman hauskin tyttö. Nyt en kuitenkaan itse liity fanijoukon jatkeeksi.

Kiinteistöhaaste



6 kommenttia:

  1. Peppi on anarkisti olosuhteiden pakosta. Minä olin lapsena surullinen Pepin puolesta, koska hän eli yksin, eikä hänellä ollut äitiä ja isää. Siksi kaikki hänen tempauksensa eivät olleet mielestäni kovin huvittavia, vaan lähinnä pelottavan hulluja. Nykyisin, kun luen omille lapsilleni Peppi-tarinoita, nautiskelen kaikesta boheemista touhusta. Ehkä Peppi tosiaan tarvitsee otollisen hetken säväyttääkseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tarkkaan muista omaa suhtautumistani Peppiin - ehkä siinä oli vähän välinpitämättömyyttä mukana, mutta uskoisin että olen rauhallisena lapsena pitänyt häntä myöskin vähän pelottavan hulluna:)

      Minulla ei ole vielä lapsia, joten en oikein tiedä mikä minun makuni lastenkirjallisuuden suhteen on, mutta sen kyllä tiedän että meidän kotona tullaan ainakin lukemaan yhdessä:)

      Poista
  2. Kiva lukea aikuislukijan tuumia Pepistä! Minä tykkäsin tästä pienenä, vaikka en kyllä varsinaisesti tainnut samastua Peppiin tai haaveilla olevani Pepin kaltainen. Peppi oli ehkä kuitenkin jotenkin etäinen hahmo "ylivoimaisuudessaan". Tykkäsin puusta löytyvistä aarteista ja juuri noista siivoustekniikoista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyykin verestää joskus muistoja Peppi-elokuvien parissa - paljon on varmasti jo unohtunut!

      Poista
  3. Peppi on minullakin jäänyt kirjallisena versionaan vieraaksi, tuttuja ovat vain elokuvat, joissa Inger Nilsson oli kerrassaan loistava. Olen myös tuuminut, pitäisikö jotkin lapsuudessa luetut jättää muistojen kultaamiin uomiinsa eikä tarttua niihin enää näin vanhempana – uteliaisuus voi olla silti kova vastus! Pepin kohdalla voi ehkä skipata, koska tein sen myös lapsena :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut vuosien varrella paljon Neiti Etsiviä, Viisikkoja ja Nummelan ponitallia - suosikkejani lapsuusvuosilta. Olen myös selaillut ja lukenut uudelleen kuvakirjoja, joita rakastin lapsena. Kaikki ovat olleet mieluisia lukukokemuksia aikuisenakin, mutta noiden kirjojen välimaastoon sijoittuvia kirjoja en yksinkertaisesti muista. Tai sitten en ole sellaisia lukenut, koska tosiaan vasta aikuisena tutustun esimerkiksi Astrid Lindgrenin tuotantoon.

      Poista