Kleopatra - eräs elämä

Stacy Schiff
2010 suom. 2011
366 s./WSOY

Olen ollut toukokuun lukuteeman kanssa jumissa jo hetken aikaa. Löysin omasta kirjahyllystäni Kleopatran elämäkerran, jonka halusin ehdottomasti sisällyttää tähän lukuteemaan, jotta kirja tulisi ylipäätään luettua. Palkittu tietokirja on kirjoitettu yllättävän helppotajuisesti ja mielenkiintoisesti, mutta silti sen lukeminen on vaatinut oman aikansa. Legendaarinen Kleopatra on hahmona kiinnostava, mutta minua on aina kiehtonut kovasti myös faraoiden aikakausi.

Lukukokemus oli kaiken kaikkiaan positiivinen ja opettavainen. Uutta ja jo unohtunutta tietoa tuli vastaan ihan mieletön määrä, joten välillä aivot kävivät hieman ylikierroksilla. Opin heti alkuunsa sen, että vaikka Kleopatra tuntuu tutulta, on hänen elämänsä silti aikamoinen mysteeri minulle. Ja kun ottaa huomioon miten vähän lopulta tutkijatkaan varmuudella tietävät, on aika mielenkiintoista että tämä kirja on nähnyt päivänvalon. Teos tarjoaa loistavaa ajankuvaa, mutta Kleopatran osalta monia asioita on jouduttu olettamaan sen mukaan miten muuten kyseisenä aikana on toimittu eri tilanteissa. Kleopatran järjestämistä suureellisista juhlista ei välttämättä tiedetä kovin paljon, mutta koska esimerkiksi juhlakulkueet ovat kulkeneet aina tietyn reitin mukaisesti, on voitu olettaa että myös Kleopatran aikana juhlakulkueet ovat edenneet tietyn kaavan mukaan.

Ennen lukukokemustani en olisi osannut sijoittaa Kleopatran elämää niin lähelle ajanlaskumme alkua, sillä olin mielessäni yhdistänyt hänet niin vahvasti faraoiden "kulta-aikaan" eli aikaan jolloin esimerkiksi Gizan pyramidit rakennettiin. Yllättipä minut myös se, miten vähän todisteita Kleopatrasta on jäänyt aikojen saatossa, esimerkiksi ulkonäöstä on saatu osviittaa kolikoissa olevista sivuprofiilkuvista. Historioitsijat puolestaan ovat hieman eri mieltä siitä oliko Kleopatra oikeasti kaunis ja näyttävä nainen vai oliko hän vain käytökseltään niin äärettömän sulava, että vaikutti siksi kauniimmalta kuin oli. Miestennielijänmaineesta olin tietoinen, mutta tarvitsin muistutusta siitäkin, että Kleopatra pyöritti kahta aikansa suurmiestä (Julius Caesar ja Marcus Antonius) mielensä mukaan.

Pidin siitä, että Kleopatran elämänkerrassa tuodaan vahvasti julki historian tutkimisen vaikeus. Tähän päivään asti säilyneet tekstipätkät Kleopatrasta ovat peräisin sellaisten miesten kynistä, jotka eivät naista koskaan itse nähneet ja joista osa on elänytkin vasta vuosisata Kleopatran jälkeen. Kirjoituksissa ei myöskään ole säästelty kirjoittajan omaa - yleensä varsin negatiivista - mielipidettä Egyptin kuningattaresta, ja osa teksteistä onkin ns. vihollisen kynästä. Yritä nyt siinä sitten kirjoittaa objektiivista kirjaa kaksi tuhatta vuotta kuolleena olleesta henkilöstä.

Sain ihmettelyn aihetta myös aikalaisten noususta hallitsijaksi varsin nuoressa iässä sekä kaikesta vehkeilystä, jota hallitsijan oli harjoitettava, jotta kirkkain kruunu pysyisi omissa käsissä. Kleopatra oli vain vähän päälle kaksikymppinen, kun hän nousi toista kertaa valtaan ja päätti turvata kauniin Aleksandrian Rooman valloitusaikeilta. Hallitsijasuvun lapset ovat tainneet kasvaa tuolloin aikuiseksi hieman aikaisemmin kuin tänä päivänä... Myös puhumistaidon korostus ja kunnioitus kiinnosti minua. Tekisikö kaupungin parhaiden puhujien lahjat vaikutuksen myös nykyihmiseen?

Kansankynttiläin kokoontumisajot - Elämäkerrat ja muistelmat
Naiskirjailjoiden 100 kirjaa
Kirjallinen maailmanvalloitus - Egypti