perjantai 6. huhtikuuta 2012

Piiat


Kathryn Stockett
2009 suom. 2010
462 s./WSOY


Mississippissä Jacksonin kaupungissa puhaltavat uudet yllättävät tuulet. Parikymppinen uudistusmielinen Skeeter saa päähänsä kirjoittaa kirjan mustien kotiapulaisten elämästä valkoisten kotirouvien alaisuudessa. Hanke on riskialtis niin kirjoittajalle itselleen kuin kaikille kortensa kekoon kantaville kotiapulaisille. Orjuus ehkä kiellettiin sata vuotta aikaisemmin, mutta rotusyrjintä elää ja voi hyvin, eikä kukaan tunnu olevan kiinnostunut puolustamaan mustien kansalaisoikeuksia. Kotiapulaiset päättävät ottaa riskin ja kertovat tarinansa, vaikka pelkäävätkin työnsä - ja jopa henkensä puolesta. Kirjan kokoaminen vie Skeeterin monien uskomattomien tarinoiden lähteille ja pian nuori nainen joutuukin punnitsemaan omia ystävyyssuhteitaan uuden polven kotirouvien kanssa.

Tämän kirjan lukeminen on jälleen oiva esimerkki siitä, kuinka myöhäisherännäinen osaan olla, kun kyseessä on paljon puhuttu ja kehuttu kirja. Piiat on löytynyt omasta kirjahyllystäni jo monta kuukautta, mutta jostain syystä sain vasta nyt inspiraation lukea kirjan. Ehkä syynä oli Karoliinan lanseerama So American -haaste, johon on aina mukava hankkia piste? Lukukokemus oli joka tapauksessa varsin mieluinen, vaikka mistään elämää ravisuttelevasta kirjasta ei omalla kohdallani olekaan kysymys. Luettuani ensimmäiset kappaleet heittäydyin jopa hieman ihmettelemään, miten niin moni on onnistunut ihastumaan kirjaan ikihyviksi. Pikkuhiljaa huomasin kuitenkin vetävästi kirjoitetun tarinan vievän mukanaan ja koin tapahtumien kulun sekä jännittäväksi että koskettavaksikin. Olen aina kokenut syvän etelän arkielämän kuvailun mielenkiintoiseksi aiheeksi elokuvissa ja kirjoissa, eikä se näköjään ole vieläkään menettänyt hohtoaan.

Pidin tarinassa siitä, miten helposti henkilöhahmoihin tutustuminen ja kiintyminen tapahtui, kun lukemisessa ensin pääsi alkuun. Kirjan parissa pakertava Skeeter; rohkeasti valkoista naista tarinoiden kokoamisessa auttava Aibileen; suulas, mutta hyväsydäminen Minny ja muiden seurapiirirouvien hyljeksimä Celia muodostavat yhdessä tarinan sydämen ja heistä tulee nopeasti lukijan hyviä ystäviä. Apulaisiaan kaltoin kohtelevat valkoiset kotirouvat puolestaan saavat olon melko toivottomaksi, mutta onneksi heidänkin keskuudestaan paljastuu muutama rohkea ja sydämellinen nainen, jotka haluavat tehdä osansa murtaakseen vanhat ajatusmallit. Kirjan lukemisen jälkeen on mukavan toiveikas olo siitä, että yksittäistenkin ihmisten ponnistellessa maailmasta voi oikeasti tulla parempi paikka.

Osallistun kirjalla So American -haasteeseen ja valloitan Mississippin.

8 kommenttia:

  1. Tuntematon kirja, mutta valitettavan tuttu teema, eli syrjintä. Yhteiskunta kuin yhteiskunta niin kerrostuneisuutta riittää.
    Hyvä postaus!

    VastaaPoista
  2. Melkein alkoi tehdä mieli lukea tämä uudelleen :-)

    VastaaPoista
  3. Olen kuullut ja lukenut tästä kirjasta todella monesti, mutta en ole vieläkään saanut aikaiseksi lukea kirjaa. Ehkä tartun kirjaan viimeistään kesälomalla! :)

    VastaaPoista
  4. Piiat on jotenkin jännä kirja, siinä on viihteellinen puoli, mutta myös se tärkeä temaattinen puoli. Stockett on onnistunut saamaan nämä puolet jotenkin mainiosti balanssiin, niin että kirjan parissa viihtyi mainiosti, jopa koukuttui siihen kuten minulle kävi.

    Mitä Sonja seuraavaksi luetaan yhtäaikaa;)

    VastaaPoista
  5. Kyllä tämä houkuttelisi koettamaan... Mulla on sama juttu tuon syvän etelän kanssa, ja kaipaankin sitä jo vähän kun en hetkeen ole sinne "päässyt". Panen mietintämyssyyn tämänkin kirjan.

    Luin juuri loppuun Poikani Kevinin ja nyt on tosi hämmentynyt olo. Ihan niin rankkaa kirjaa en kyllä hetkeen niele.

    VastaaPoista
  6. Minullakin odottelee tämä kirja hyllyssä, on ollut siellä jo jonkin aikaa. Pitääkin kaivaa se esille. Olen lukenut tästä kirjasta paljon kirjablogeista ja uskon, että pidän tästä.

    VastaaPoista
  7. Jokke: Kiitos!

    Booksy: Kirjassa on kieltämättä jotain sellaista, että sen voisi kuvitella lukevansa uudelleen. Tai minä en, koska luen todella harvoja kirjoja uudelleen, mutta osaan kuvitella muiden puolesta:D

    Kirjahiiri: Kesälomalle riippukeinuun tämä kirja voisikin sopia hyvin. Lämminhenkinen ja toivoa herättävä tarina, vaikka käsitteleekin vakavia aiheita.

    Jaana: Viihteellinen puoli varmaan tekeekin vakavaa aihetta käsittelevistä kirjoista best sellereitä. Jos viihteellinen puoli puuttuu, valtaosa ei tykkää. Ja jos ei ole vakavaa puolta vaan pelkkä viihteellinen, niin silloinkaan ei valtaosa tykkää... Muutamat seuraavat kirjat lukupinossani ovat kyllä sellaisia, että ihmettelen suuresti, jos molemmat meistä niihin samaa aikaa tarttuvat!:D Mutta eiköhän me taas sen jälkeen tavata saman kirjan parissa:D

    Suketus: Kun syvän etelän ikävä iskee seuraavan kerran, muista tämä kirja:) Poikani Kevin tulee minullakin lukuun pian. Yritän saada Terhin lukemaan sen kanssani, mutta hän ei ole varma onko jo lukenut kirjan. Tosin mitä olen kirjasta ymmärtänyt, sitä ei hevillä unohda kun sen on lukenut.

    Elegia: Suosittelen lukemaan!:)

    VastaaPoista
  8. Kiva kun pidit tästä, luin Piiat jokin aika sitten ja kyllä pidin. Jotenkin tuo rotuproblematiikka Amerikan historiassa on kiinnostavaa. Elokuviin en päässyt katsomaan, siinäpä olisi ollut hauskaa vertailla kirjaan. Kirja on kyllä kuitenkin aina kirja. Siis parempi.

    VastaaPoista