2011
424 s./Gummerus
Lia Pajala on suomalainen nuori nainen, joka on jo vuosia asunut Lontoossa. Lian elämä on melko mukavaa, mutta aika väritöntä. Ajatukset ovat usein graafikon töissä, eikä hänellä juuri ole läheisiä ystäviä. Vapaa-aika kuluu juosten ja lähipuiston patsaille puhuen. Välillä hän saattaa piipahtaa yläkerrassa asuvan vanhan miehen luona iltateellä. Naisen elämänkulun muuttaa kuitenkin kaksi yllättävää tapahtumaa: eräänä aamuna hänen työmatkabussinsa sattuu ajamaan raa'an murhan tapahtumapaikan ohi ja eräänä toisena iltana baarissa Lia tutustuu salaperäiseen suomalaiseen Mariin. Pian Lia huomaa olevansa osa tiimiä, jolla on omat keinonsa vastustaa yhteiskunnan epäkohtia poliisin ollessa syystä tai toisesta kykenemätön toimimaan.
Voi miten hengästyttävän hyvä jännitystarina tämä olikaan! Kiitos Pekka Hiltunen, että kirjoitit juonellisesti mukaansa tempaavan tarinan, jossa on mielenkiintoisten ja uskottavien päähenkilöiden lisäksi sopivassa määrin jännitystä ja tavallisen arjen kuvailua. Minulla on ollut kirjan ennakkokappale hyllyssä siitä lähtien, kun kirja teki tuloaan markkinoille, mutta en ollut koskaan oikeastaan edes harkinnut lukevani sitä. Muutamaan haasteeseen kirja kuitenkin tuntui sopivan, joten patistelin itseäni kirjan pariin. Ja onneksi tein näin, muuten olisi mennyt todella hyvä tarina julmasti ohi.
Suhtauduin tietenkin tarinaan jännityskirjana, mutta oli mukava huomata, että siinä oli myös kaunokirjallisia puolia. Ihmiset tuntuivat moniulotteisilta eikä hyvän ja pahan taistelussa tarjottu valmiita oikeita vastauksia. Omankädenoikeus osoittautui oikein mielenkiintoiseksi aiheeksi, joka jännittämisen ohella pisti ainakin tämän lukijan pohtimaan asioita. Tarinan edetessä minua myös ihan aikuisten oikeasti jännitti! Iho oli kananlihalla ja vatsaa väänsi, ja nuo oireet tuntuvat olevan jännityskirjallisuuden saralla harvinaista herkkua, varsinkin jos kyseisen genren sisältä lukee vähänkin enemmän teoksia. Jännittävimmät kohdat eivät suinkaan olleet niitä, jossa pyssyt paukkuivat ja veri lensi. Eniten ahdistivat yöllisen Lontoon läpi tehdyt täpärät pakenemiset juoksemalla ja naistenhakkaajan pahoinpitelyhistorian lukeminen eli toisin sanoen ne hetket, jollaisia kenelle vain voi arkipäivänä tulla vastaan, jos sattuu väärään paikkaan ja väärään seuraan väärän aikaan.
Hehkuttamisen vastapainoksi olisi realistista antaa hieman kritiikkiäkin, mutta oikeastaan mitkään jännityskirjallisuudesta tutut epäloogisuudet tai typerät toimintatavat vaaratilanteissa eivät haitanneet lukukokemustani. Ja onhan se nyt vain niin, että jännitystarinaan ei voi kirjoittaa sellaista päähenkilöä, joka ei koskaan uskalla tehdä mitään vaan pysyy kotona sukkia silittämässä. Tilanteiden on mentävä eteenpäin ja silloin ainoa ratkaisu voi olla toimiminen uhkarohkeasti.
Löysinkö kotimaisen kirjallisuuden aarteen? Ehdottomasti! Suosittelenkin jokaista jännityskirjallisuuden ystävää tekemään lukulistoille tilaa tälle teokselle. Minä en ole koskaan ollut kovin innostunut kotimaisesta jännityksestä, koska ennakkoluuloni ovat tienneet kertoa, että jokaisessa romaanissa on kuitenkin pääosassa se alkoholisoitunut, masentunut tai agressiivinen poliisi/etsivä-setä, joka seikkailee alamaailman syövereissä. Vilpittömästi sinun tarjoaa lukijalleen kuitenkin jotain ihan muuta, tai ehkä hieman sitä samaakin, mutta raikkaammalla otteella. Luen varmasti sarjan seuraavankin osan, kun se joskus ilmestyy. Ja nyt kun mietin, niin tarinasta saisi varmasti myös vauhdikkaan elokuvankin.
Pekka Hiltunen sai kirjastaan Johtolanka-palkinnon vuonna 2012.
Nappaan kirjalla pisteen Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahti -haasteessa ja ehkä saan pisteen myös Ikkunat auki Eurooppaan -haasteessa, koska tapahtumapaikkana on koko kirjan ajan Lontoo...? Vai mitä mieltä haasteen emäntä Karoliina on?
Mukava kuulla, että pidit tästä näin kovasti. Minulla on nimittäin samainen ennakkokappale hyllyssäni, mutta syystä tai toisesta en ole siihen ehtinyt. Kirja kiinnostaa kyllä, etenkin Lontoon vuoksi, mutta nyt sinun kirjoituksesi jälkeen se alkoi suorastaan houkuttaa.
VastaaPoistaKivaa, sinäkin tykkäsit tästä! Minäkin tunnistan tästä tietyt kökköydet, mutta ne eivät haitanneet ollenkaan. Ja olen samaa mieltä tuosta omankädenoikeudestakin. Harvoin jännäri on saanut minut yhtä miettiväiseksi. :-)
VastaaPoistaMulla on sama kirja juuri työn alla. En ihan tarkkaan uskaltanu lukea postaustasi, koska en vielä ole lukenut kuin n. 80 sivua tästä :D Mutta samaa mieltä kanssasi. Vaikuttaa lupaavalta kirjalta ja aloin ihmettelemään, miksi ihmeessä olen tätä jemmaillut aina kirjakasan alimmaisena. Onneksi nyt älysin tarttua tähän.
VastaaPoistaHäiritsee muuten ihan hirveästi siinä ennakkokappaleessa silloin tällöin sanojen välillä esiintyvä kumma merkki. Pitäisi tsekata ihan kunnon kappaleesta, miten ne siihen on laitettu :D
Mahtava, että pidit teoksesta näin paljon. Olen ihan varma, että miekin pidän. Olen vain koko ajan odottanut, että kaikki teoksesta saamani tieto jäisi taka-alalle, sillä olen jo lähtökohtaisesti tosi kiitollinen lukija. Isäni piti tästä niin paljon, lisäksi olen lukenut paljon arvioita lehdistä ja blogeista.
VastaaPoistaOletko muuten kokeillut koskaan Outi Pakkasen dekkareita? Ainakin ne poikkeavat ennakkoluulo-määritelmästäsi. :)
VastaaPoistaMun mielestä Eurooppa-haasteessa alkuperäinen selitys rajaa selvästi pois suomalaiset kirjat ja tässä tapauksessa kirjailija on kuitenkin suomalainen (Karoliinan oma kanta kiinnostaisi minuakin). Itse meinasin siis lukea muutaman suomalaisen tekijän matkakertomuksen ulkomailta, mutten aikonut laskea niitä haasteeseen mukaan.
Kiva, että tykkäsit tästä! Minä en varmaankaan lue kirjaa, mutta kirjailija vaikuttaa niin sympaattiselta ja hyväntahtoiselta, että iloitsen kirjan menestyksestä.
VastaaPoistaTjaa, näppituntumalta en laskisi tätä mukaan Eurooppa-haasteeseen, mutta haasteen sääntöjä lukemalla en kyllä keksi, miksi tätä ei voisi mukaan ottaa. Kuten siellä sanon, olkaa omia tuomareitanne, eli minun puolestani saat tämän haasteeseen sisällyttää, jos haluat! Ei ole niin nöpönuukaa. :)
Vio miten kuulostaa houkuttelevalta! Tähän tartun aikanaan ihan varmasti.
VastaaPoistaKatja: Kannattaa kyllä antaa kirjalle aikaa jossain hyvässä välissä. En tosiaan ole kovinkaan paljon kotimaista jännitystä lukenut, mutta silti tuntuu, että tämä kirja tarjoaa jotain uutta.
VastaaPoistaBooksy: Muistelinkin, että sinun blogistasi luin arvostelunpätkää ja pohdin, että onko tämä kirja nyt sittenkin luettava, vaikka en tosiaan alunperin aikonut sitä lukea.
Rita: Aivan niin, unohdinkin itse mainita noista merkeistä jutussani! Minuakin risoi suunnattomasti ne. Ja kun se ilmaantui ensimmäisen kerran puhuttaessa jostain viestistä tai muusta, niin ajattelin sen olevan pieni kirjekuori. No, ei se ollutkaan, mutta koko loppukirjan mielsin sen kuitenkin kirjekuoreksi, jota on ripoteltu pitkin kirjaa:D
Hanna: Minä en yleensä lue ollenkaan arvosteluita kirjoista, joita en ole vielä lukenut. Poikkeuksen teen silloin, jos työn takia kannattaa tietää jostain kirjasta enemmän ja tiedä, etten tule sitä itse lukemaan. Eli liikaa tietoa en tästä saanut, mutta onneksi ne pienet muruset, joita poimin mm. Booksyn arvostelusta, vakuuttivat minut ja sain tartuttua kirjaan.
Velma: Outi Pakkanen on tosiaan ollut mukavan erilainen tuttavuus kotimaisen jännityskirjallisuuden saralla. Yhden kirjan olen häneltä lukenut ja uskoisin lukevani vielä joskus jonkun muunkin, vaikka varsinaista fania minusta ei tullutkaan. Juu, muistelinkin että kotimainen kirjallisuus rajattiin pois Eurooppa-haasteesta, mutta ajattelin kokeilla onneani, että jos Karoliina vaikka ei ottanut huomioon, että voi olla kotimaisia kirjoja, joissa Suomea ei alleviivata, vaan keskitytään maan X tapahtumiin ja arkielämään siellä:)
Karoliina: Taidan ottaa kirjan pois listalta, ja laittaa sen takaisin sinne, jos vuoden lopulla muutkin sisällyttävät tämäntyyppisiä kirjoja mukaan haasteeseen. Nimittäin aion vuoden aikana lukea muutaman muunkin kotimaisen kirjailijan kirjan, joka sijoittuu muualle kuin Suomeen, niin sitten niitä tulee joka tapauksessa liikaa Eurooppa-haasteeseen, jos kukaan muu ei samoja kirjoja sisällytä omille listoilleen:D
RoZ: Suosittelen!:) Ja on aina mielenkiintoista lukea palkittuja rikoskirjoja, että miten ne eroaa niistä kirjoista, joita itse pitää parhaimpana jännityksenä.